Adenohypofyysi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hypofyysi poikkileikkauksessa keskellä kuvaa punaisena rakenteena.

Adenohypofyysi eli aivolisäkkeen etulohko (lat. lobus anterior hypophyseos/adenohypophysis) kiinnittyy aivolisäkkeen takalohkoon ja ne muodostavat yhdessä aivolisäkkeen, joka kuuluu elimistön umpieritysjärjestelmäään. Adenohypofyysi erittää verenkiertoon tropiini-hormoneja, jotka säätelevät ja edistävät muiden umpirauhasten toimintaa.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adenohypofyysi on muodostunut sikiökaudella suuontelon katosta ja se on siis epiteelikudosta. Siinä on runsaasti verisuonia ja endokriinisia soluja, mutta vain vähän hermosyitä. Etulohkoon ei tule hermosyitä suoraan hypotalamuksesta.[1]

Adenohypofyysin erittämät hormonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somatotropiini eli kasvuhormoni edistää elinten kasvua ja useiden kudosten aineenvaihduntaa. Tyreotropiini puolestaan stimuloi kilpirauhasen ja kortikotropiini lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa. Lutropiinia (lutenisoiva hormoni) ja follitropiinia (follikkelia stimuloiva hormoni) kutsutaan yhteisnimellä gonadotropiineiksi, koska ne vaikuttavat sukupuolirauhasten toimintaan. Niiden yhteisvaikutus lisää sukupuolihormonien erittymistä sukupuolirauhasista ja edistävät siittiöiden ja munasolujen kypsymistä sekä kasvua. Prolaktiinia tarvitaan maidoneritykseen ja sen erityshuippu on aamuyöllä.[1]

Hypotalamuksen erittämät liberiinit aiheuttavat adenohypofyysin erittämien hormonien vapautumisen verenkiertoon, hypotalamuksen erittämät statiinit puolestaan estävät hormoneja vapautumasta verenkiertoon. Hypotalamuksen hormonit kulkevat aivolisäkkeen etulohkoon erikoisen porttilaskimojärjestelmän kautta. Hypotalamuksen soluista statiinit ja liberiinit siirtyvät hiussuoniverkostoon, josta ne kulkevat pieniä laskimoita pitkin aivolisäkkeen soluja ympäröiviin hiussuoniin. Tämä porttilaskimojärjestelmä mahdollistaa sen, että hypotalamuksen erittämät statiinit ja liberiinit pääsevät nopeasti vaikuttamaan aivolisäkkeen eritykseen. Lisäksi porttilaskimojärjestelmän ansiosta hypotalamuksen neurohormonit eivät tuhoudu isossa verenkierrossa tai joudu munuaisten eritettäväksi ennen aivolisäkkeeseen pääsyään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 195-205. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.