Antipsykoottiset lääkkeet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lääkeaineryhmä:
Antipsykootit
Seroquel-tabletteja
Seroquel-tabletteja
Käyttötarkoitukset skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, Touretten oireyhtymä, masennus, unettomuus, levottomuus, aggressiivisuus, ahdistuneisuus
Antotavat Oraalinen
ATC-DDD Ei yhteneväinen, N05:n alaluokissa
Mekanismi Lamaavat keskushermostoa vaikuttamalla useisiin välittäjäaineisiin
Riippuvuus Fyysinen ja psyykkinen
Väärinkäyttö  ?
Levozin, Fluanxol ja Peratsin -tabletteja

Antipsykoottiset lääkkeet, lyhyemmin antipsykootit eli neuroleptit lähinnä psykoosien hoitoon käytettyjä lääkeaineita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti, vähentävät alttiutta ärsykkeille ja estävät aistiharhoja sekä ajatushäiriöitä.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen Charpantier kehitti vuonna 1950 ensimmäisen neuroleptin, klooripromatsiinin. Lääkkeen alkuperäisenä tarkoituksena oli vähentää leikkauspotilaiden kokemaa jännittyneisyttä.lähde?

Kun klooripromatsiinia testattiin rotilla, havaittiin sen tekevän rotista passiivisia sekä välinpitämättömiä ympäristön vaara- ja häiriötekijöiden suhteen. Ihmiskokeissa klooripromatsiinin havaittiin aiheuttavan sedaatiota. Vuonna 1952 havaittiin, että klooripromatsiini vähensi psykoottisuutta skitrofreniapotilailla. Tämän jälkeen neuroleptien käyttö laajeni nopeasti psykoottisiin ja maanisiin potilaisiin, jolloin aiemmin käytetyistä hoitokeinoista, kuten potilaan eristämisestä, voitiin usein luopua. Neuroleptit ovat sittemmin korvanneet skitsofrenian aikaisemmat hoitomuodot insuliini- ja sähköshokkihoidot sekä lobotomian.

Viime vuosina on julkisesti väitetty, että monet neurolepteja valmistavat yhtiöt ovat johtaneet lääkärikuntaa tietoisesti harhaan julkaisemalla tutkimuksiaan valikoidusti, tarkoituksenaan muun muassa salata tietoa neuroleptien aiheuttamista terveysriskeistä.[2][3] Lääkärikunta voi myös itse unohtaa kertoa aloitettavan lääkityksen kaikista sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeuksista mielenterveysongelmista kärsiville potilailleen.lähde?

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuroleptit ovat vahvoja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, joita ei niiden haitallisten sivuvaikutusten vuoksi tulisi käyttää kuin vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon. Neuroleptilääkitykset ovat usein pitkäkestoisia, mahdollisesti läpi koko elämän kestäviä lääkityksiä.lähde?

Neuroleptejä käytetään rauhoittavina lääkkeinä levottomuuden tai aggressiivisen käyttäytymisen tai ahdistuneisuuden hoitoon. Lisäksi neuroleptejä käytetään skitsofreniaan liityvien psykoosien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn sekä kaksisuuntaiseen (bipolaarisen) mielialahäiriöön, pieninä annoksina myös unettomuudenlähde?, masennuksen, Touretten oireyhtymän ja tunne-elämän epävakauden hoitoon. Neuroleptejä määrätään yleisesti myös dementiapotilaille ja muille laitoshoidossa oleville vanhuksille ilman psykiatrista diagnoosia. Noin 40 prosenttia laitoksissa asuvista vanhuksista syö neuroleptejä.[4]

Antipsykoottien käyttäjiä on Suomessa noin 140 000, joista vain reilu kolmannes sairastaa skitsofreniaa.[4] Antipsykootteja käytetään yleisesti etenkin kehitysvammaisten aggressiivisen käytöksen hoitamiseen, vaikka hoidon tehosta on ollut vain niukasti tutkimusnäyttöä. Uusimman aiheesta tehdyn kaksoissokkotutkimuksen mukaan neuroleptien teho on kuitenkin lumelääkettä selvästi heikompi.[5]

Neuroleptien käytössä tulee noudattaa tarkoin lääkärin ohjeita, koska lääkityksien muutoksiin liittyy aina riski uusista hetkellisistä tai pysyvistä kognitiivisista sivuvaikutuksista. Erityisesti lääkityksen aloittaminen ja lopettaminen on hyvin raskasta aivoille. Osalla antipsykoottisten lääkkeiden käyttäjistä on kuitenkin vaikeuksia sitoutua voimakkaita sivuvaikutuksia aiheuttavaan lääkehoitoon.lähde?

Maailman terveysjärjestö WHO:n tekemän kahden laajan tutkimuksen mukaan skitsofreniaan sairastuvilla on kehitysmaissa paremmat pidemmän aikavälin hoitotulokset kuin länsimaissa[6][7], vaikka neuroleptien käyttö on näissä maissa harvinaista. Kehittyineissä maissa lääkkeetöntä hoitoa ei kuitenkaan yleensä mitenkään tueta, vaikka se osalle potilaista voisi olla hyödyllistä, vaan turvaudutaan helppoon ja nopeavaikutteiseen lääkehoitoon, jolla osastohoitojaksot pysyvät lyhyinä.lähde?

Neuroleptejä voidaan käyttää sekamuotoisesti, eli useita saman ryhmän lääkkeitä voidaan annostella samanaikaisesti. Myös uudempia atyyppisiä saatetaan yhdistellä perinteisiin tyypillisiin. Lääkeainemäärät saattavat muodostua vaikeiksi laskea perinteisen lääkelaskennan tapaa käyttäen. Tässä yhteydessä käytetyt lääkeainemäärät pitää muuttaa ekvivalenttiseen muotoon. Siinä käytettävä perusyksikkö on 100 mg klooripromatsiinia. Esimerkiksi olantsapiinia käytetään 2 mg vastaamaan samaa annosmäärää.[8] On kuitenkin suositeltavampaa pyrkiä yhteen lääkkeeseen perustuvaan monoterapiaan kuin käyttää useita lääkkeitä yhtäaikaisesti. Näin lääkkeiden puoliintumisajat, maksan rasitus ja muut kokonaisvaikutukset pysyvät helpommin hallinnassa.lähde?

Antipsykoottisten lääkkeiden puoliintumisaika vaikuttaa siihen, kuinka tiheästi lääkettä käytetään. Tavallisesti on tarkoituksenmukaista ylläpitää tasaista lääketasoa siten että lääkemäärät eivät pääse kumuloitumaan liian suuriksi tai pääse laskemaan liian mataliksi. Lääkitystason pitäminen tasaisena vähentää lääkityksen aiheuttamaa haittaa aivoille.lähde?

Vaikutusmekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuroleptilääkitysten vaikutukset aivoihin ovat voimakkaasti yhteydessä annosmääriin. Pienemmillä annoksilla lääkettä vaikutetaan pienempään osaan hermoston välittäjäaineita ja suuremmilla annoksilla lääkkeen toimintatapa voi olennaisesti muuttua lääkkeen alkaessa vaikuttaa myös uudentyyppisiin välittäjäaineisiin ja reseptoreihin. Neuroleptit vaikuttavat myös niin sanottuihin autoreseptorehin joiden salpaaminen varsinkin alkuvaiheessa lisää neurotransmitterimääriä.lähde?

Atyyppisten neuroleptien vaikutus keskushermoston toimintaan perustuu pääasiassa dopamiinin ja hermovälittäjäaine serotoniinin säätelyyn[9]. Neurolepteillä on lisäksi voimakas muskariinireseptoreita salpaava antikolinerginen vaikutus[10], mikä johtaa parasympaattisista hermopäätteistä vapautuvan asetyylikoliinin vaikutusten vähenemiseen[11]. Lisäksi neurolepteillä on voimakas autonomista hermostoa lamaava sedatiivinen eli rauhoittava ja väsyttävä vaikutus. Neuroleptit voimistavat myös muiden keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten alkoholin, bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinien kaltaisten yhdisteiden, opioidien, antikonvulsanttien ja anksiolyyttien väsyttävää vaikutusta.lähde?

Neuroleptien antipsykoottinen vaikutus perustuu siihen, että ne salpaavat dopamiini-nimisen välittäjäaineen reseptoreita, jolloin aivojen dopaminergisen järjestelmän toiminta vähenee[12]lähde tarkemmin?. Uudemmat neuroleptit pyrkivät yleensä myös vaikuttamaan oireisiin myös muuten, esimerkiksi muuttamalla serotoniinin toimintaa aivoissa. Useiden neurolepteillä hoidettavien sairauksien taikka itse antipsykoottisten lääkkeiden erityisen tarkkaa toiminta- tai vaikutusmekanismia aivoissa ei kuitenkaan tunneta.lähde?

Haittavaikutukset ja riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa neuroleptien haittavaikutuksista ilmenee parin viikon sisällä lääkityksen aloittamisesta, mutta toiset haittavaikutukset saattavat ilmetä vasta kuukausia tai vuosia lääkityksen aloittamisen jälkeen.[13]

Neuroleptien antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten toiminnoissasekä unen ja lämmönsäätelyssä. Muita antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen, kiihtyneisyys, sekavuus, näköhäiriöt ja hallusinaatiot[14] [15] [16] [17]

Neuroleptien korkea-annoksinen, pitkäkestoinen käyttö voi aiheuttaa pysyviä vahinkoja aivojen tunne-elämää ja älyllisiä toimintoja sääteleville osille. Tämän johdosta niiden käyttö tulisi rajoittaa lyhimpään tarpeelliseen määrään ja aikaan, sekä ainoastaan vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon.[18]

Neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö voi johtaa myös tardiiviin dyskinesiaan, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana. Tardiivi dyskinesia on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää usein pysyväksi.[18][19] [13][19]

Neuroleptit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia myös motoriikan, aineenvaihdunnan, immuunipuolustusjärjestelmän ja sydän-verisuonielimistön alueilla.[20] Alankomaissa tehdyn farmakoepidemiologisen tutkimuksen mukaan neuroleptien käyttö skitsofreenikoilla ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivillä johtaa viisinkertaiseen riskiin sairastua diabetekseen.

Neuroleptit lamaavat autonomista hermostoa mikä voi johtaa muun muassa ummetukseen ja suun kuivumiseen. Neuroleptit aiheuttavat usein myös väsymystä. Monet neuroleptit lihottavat ja ne voivat aiheuttaa vakavia, kuolemaanjohtavia sydänhäiriöitä. Lisäksi neuroleptien pitkäaikaiskäyttö lisää riskiä sairastua diabetekseen.[21]

Neuroleptien aiheuttamiin neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt, kuten muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen.[22][23]

Neuroleptit voivat aiheuttaa myös kiihtyneisyyttä, hallusinaatiota, sekavuutta ja näköhäiriöitä. Neuroleptien käyttö lisää merkittävästi vanhusten kaatumistapaturmia.[24].Lisäksi neuroleptien on todettu nopeuttavan dementian etenemistä.[4][23][25] [26]

Neuroleptit saattavat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä.[19] Neuroleptit saattavat aiheuttaa epileptisia kouristuskohtauksia myös ei-epileptikoille.[27]

Neuroleptien pitkäaikaiskäyttö voi johtaa kyvyttömyyteen kokea nautintoa. Lisäksi neuroleptit aiheuttavat usein sukupuolitoimintojen häiriöitä.[22]

Noin joka viidellekymmenennelle potilaalle kehittyy maligni eli pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä[28]. Malignissa neuroleptioireyhtymässä kuolleisuus on varsin suuri huolimatta aktiivisista hoitotoimenpiteistä[29], minkä vuoksi noin 10 prosenttia potilaista menehtyy[28]. Neuroleptioireyhtymä kehittyy yleensä lääkityksen muutoksen jälkeen nopeasti vuorokauden tai muutaman viikon kuluttua. Yleisimpiä oireita ovat vaikea lihasjäykkyys, vapina, kuume, vireyden heikkeneminen ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöt.[30] Neuroleptioireyhtymä vaatii neuroleptilääkityksen lopettamista ja kiireellistä sairaalahoitoa.

Epätyypilliset neuroleptit, erityisesti olantsapiini, aiheuttavat perinteisiä neuroleptejä enemmän painon nousua.[31]

Neuroleptien käyttö lyhentää huomattavasti käyttäjiensä elinikää kohonneen itsemurhariskin ja keskushermoston toimintahäiriöiden aiheuttamien sairauksien takia.

Uusin tutkimus on antanut viitteitä siitä, että neuroleptien säännöllinen käyttö kutistaa aivoja merkittävästi jo muutamassa vuodessa.[32][33] Toisen tutkimuksen mukaan jo yksi annos Haloperidol-neuroleptilääkettä aiheutti hetkellistä aivojen koon pienentymistä muutamassa tunnissa annoksen saannin jälkeen.[34]

Neuroleptien käyttö ja erityisesti lääkitysmuutokset aiheuttavat helposti välittäjäainemäärien pienentymistä aivoissa.

Lääkehoidon ongelmana ovat neuroleptien aiheuttamat työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua heikentävät haittavaikutukset. Neuroleptien pitkäaikaiskäyttöön liittyy myös huomattavia terveysriskejä. Uusin tutkimus on antanut viitteitä siitä, että neuroleptien säännöllinen käyttö muun muassa kutistaa aivoja merkittävästi jo muutamassa vuodessa[35].

Perinteisten neuroleptien sivuvaikutuksia ovat muun muassa:

  • väsymys
  • lihominen
  • tunteiden latistuminen
  • muistin ja päättelykyvyn heikkeneminen
  • kömpelyys eli motoriset häiriöt, jotka muistuttavat usein Parkinsonin taudin oireita
  • pakkoliikkeet
  • impotenssi ja muut sukupuolitoimintojen häiriöt
  • suun kuivuminen
  • näköhäiriöt
  • ummetus
  • huimaus
  • verenpaineen lasku
  • rauhattomuus
  • ihottumat
  • verenkuvamuutokset
  • pahoinvointi ja oksentelu

Yksilölliset erot saada sivuvaikutuksia ovat suuria. Eri lääkkeiden haittavaikutusprofiilit ovat lisäksi erilaisia. Usein sivuvaikutukset ovat vaikeimmillaan hoidon alussa ja ne saattavat myöhemmin vähentyä. Toisinaan käy toisin päin.

Sivuvaikutuksia vastaan voi yrittää taistella vähäkalorisella ruokavaliolla ja liikunnalla sekä ottamalla väsyttävät lääkkeet iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Sivuvaikutuksiin voidaan myös määrätä toista lääkettä, jolla silläkin saattaa olla sivuvaikutuksia. Sivuvaikutuksista etenkin tunteiden latistuminen ja apatia johtavat usein siihen, että potilaat alkavat helposti käyttää alkoholia saadakseen kaipaamiansa elämyksiä ja tuntemuksia.

Atyyppiset neuroleptit aiheuttavat pääsääntöisesti vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteiset neuroleptit. Etenkin pitkäaikaisessa lääkehoidossa hyvin vakavaksi ongelmaksi muodostuu perinteisillä neurolepteillä usein motoriset sivuvaikutukset, mitkä voivat muuttaa koko ihmisen olemuksen jäykäksi ja vapisevaksi. Stereotyyppinen kuvitelma siitä, millaiselta skitsofreenikko näyttää ja millaiseksi skitsofreenikko usein kuvataan, johtuneekin osin perinteisten neuroleptien aiheuttamasta merkittävästä olemuksen muutoksesta jähmeämmäksi ja liikehäiriöstä.

Atyyppiset neuroleptit aiheuttavat vähemmän etenkin motorisia sivuvaikutuksia. Pitkäaikaishoidossa ehkä yleisin haittavaikutus on painonnousu ja metabolisen oireyhtymän lisääntyminen. Hollannisssa tehdyn farmakoepidemiologisen tutkimuksen mukaan neuroleptien käyttö skitsofreenikoilla ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivillä johtaa viisinkertaiseen riskiin sairastua diabetekseen. Verenkuvamuutokset liittyvät klotsapiini-lääkitykseen, ja voivat johtaa jopa kuolemaan. Klotsapiini (Leponex) on 1970-luvulla kehitetty lääke, joka sivuvaikutustensa vuoksi joutui myyntikieltoon, kunnes sitä alettiin käyttää taas 1980-luvulla, josta alkaen klotsapiinia käyttävien on tullut käydä säännöllisesti verikokeissa lääkkeen turvallisuuden takaamiseksi. Kuolemantapauksia ei ole enää esiintynyt. Klotsapiini-lääkitys aloitetaan useimmiten sairaalassa, tässä vaiheessa on usein todettu, että muut lääkkeet eivät ole auttaneet riittävästi.

Vieroitusoireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien antipsykoottisten lääkitysten turvallinen lopettaminen voi olla vaikeaa tai lähes mahdotonta keskushermostoon tulleiden lähes pysyvien muutosten takia. Tästä johtuvat vieroitusoireet voivat aiheuttaa masennusta, maniaa, aggressiivisuutta tai itsetuhoisuutta. Lääkärit eivät kuitenkaan aina selitä lääkityksen lopettamiseen liittyviä riskejä vakavista mielenterveysongelmista kärsiville potilailleen.lähde?

Tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa neuroleptien pitkäaikaiskäyttäjästä saa vieroitusoireita lääkitystä lopetettaessa[36]. Tämän vuoksi neuroleptien käyttö pitäisi lopettaa pienentämällä annosta vähitellen.lähde? Neuroleptilääkityksen lopettaminen tulee aina tehdä varovaisesti lääkärien tuella, jotta lopettamiseen liittyvät edut ja riskit voidaan arvoida oikein, lopettamiseen liittyviltä karikoilta vältyttäisiin ja vieroitusoireita voidaan tarvittaessa lievittää muulla sopivalla oheislääkityksellä. Koska lääkitysmuutokset ovat raskaita aivoille, ei toimivaa neuroleptilääkitykstä tulisi herkästi kokonaan lopettaa.lähde?

Neuroleptien käytön lopettamisesta johtuvia mahdollisia vieroitusoireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, ripuli, päänsärky, hikoilu, kuumat ja kylmät aallot, vapina ja heikko olo, akatisia eli lääkkeen aiheuttama motorinen levottomuus, pakkoliikkeet, vaikea unettomuus, ärtyisyys, levottomuus, kiihtyneisyys, joskus myös muistin pätkiminen tai aggressiivisuus. Lääkityksen lopettamiseen voi myös menehtyä mikäli aivojen välittäjäaineiden määrät (dopamiini, serotoniini, adrenaliini, asetyylikoliini) laskevat liian mataliksi ja/tai vieroitusoireet muuttuvat liian vakaviksi.[13][19][22].

Joillekin potilaille saattaa ilmaantua vieroitusvaiheessa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä.[19][37] Nämä oireet johtuvat pääsääntöisesti aivojen dopamiinimäärien laskusta ja ovat myös parkinsonin taudin oireita.

Pitkäaikaisen neuroleptilääkkeen lopettaminen voi myös helposti epäonnistua vanhojen tai uusien psykoottisten oireiden ilmaantumisen myötä[38]. Syynä uusiin oireisiin voi olla dopamienergisen järjestelmän herkistyminen lääkkeen käytön johdosta kun aivojen dopamiinireseptorien määrä ja sensitiivisyys lääkityksen käytön takia kasvaa[39]. Tämä aivojen dopamiinitasapainon järkkyminen tai muut vieroitusoireet voivat tehdä antipsykootisen lääkkeen lopettamisen vaikeaksi tai liian vaaralliseksi. Koska lääkityksen lopetukseen ja aloittamiseen liittyvä reseptorien sulkeutuminen ja avautuminen rapauttaa aivojen toimintaa, ei korkea-annoksista lääkityksen lopettamista voi yrittää kevein perustein. Lääkkeiden uudelleenaloittamiset aiheuttavat pysyvää vahinkoa aivoille väärin toimivien reseptorimäärien kasvaessa ja hermoston välittäjäaineiden vähentyessä, mikä voi johtaa odotettavissa olevan eliniän lyhenemiseen.[40]

Antipsykooteilla hoidettavia sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki oireet eivät kuitenkaan vaadi raskasta lääkitystä ja halluusinaatioitaselvennä. Harhaluuloja tai muita oireita tulisikenen mukaan? lääkitä vanhuksilla vain, jos ne häiritsevät potilasta tai aiheuttavat vaarallista käytöstä.[41]

Antipsykoottien jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypilliset antipsykootit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epätyypilliset antipsykootit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02287
  2. Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Ss. 65-73.
  3. Duff Wilson: For $520 Million, AstraZeneca Will Settle Case Over Marketing of a Drug. The New York Times 26.4. 2010. (englanniksi)
  4. a b c Yle akuutti
  5. Risperidone, haloperidol, and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability: a randomised controlled trial. The Lancet, Volume 371, Issue 9606, Pages 57 - 63, 5 January 2008.
  6. Jablensky A, Sartorius N, Ernberg G, Anker M, Korten A, Cooper J, Day R, Bertelsen A: Psychol Med Monogr Suppl, 1992 Selite =pmid 1565705, doi 10.1017/S0264180100000904, 20. vsk, s. 1–97. (englanniksi)
  7. Hopper K, Wanderling J: (pmid 11087016) Schizophrenia Bulletin, 2000, 26. vsk, nro 4, s. 835–46. (englanniksi)
  8. Achté & Tuominen: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1998 s. 340
  9. Psyykenlääkkeet mielenterveyspotilaiden arvioimina. Lääkesuhteen itsearviointiasteikko. Jukka Halme. Psykologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto
  10. Raimo Ojala: Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Kuopin lääkeinformaatiokeskus. Apteekkari 5/2005
  11. Duodecimin terveyskirjasto
  12. Suomi - psykoosi-Lääkityksen DDR. 24.2.2004
  13. a b c Kajaanin ammattikorkeakoulu
  14. Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005.
  15. Tohtori.fi
  16. Tohtori.fi. Elimistön toimintojen säätely
  17. Jarno Laine: Lämpötasapainon häiriöt kuumassa ympäristössä ja sopeutuminen uuteen ilmastoon. Duodecim 197: 93: 1529-1541
  18. a b Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio
  19. a b c d e Duodecim terveyskirjasto Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
  20. Pharmaca Fennica. Lääketietokeskus oy, 2010. ISBN 978000000064.
  21. Duff Wilson: Drug Maker’s E-Mail Released in Seroquel Lawsuit The New York Times 27.2.2009.
  22. a b c Terveysportti.fi Jussi Hirvonen: Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. 5.9.2008.
  23. a b Kuopion lääkeinformaatiokeskus Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005 (PDF)
  24. Suomen lääkärilehti 12.03.2009: Harva vanhus innostuu kuntoilemaan.Vanhukset kaatuvat kotonaan eniten aamuisin ja iltaisin
  25. Poliklinikka.fi
  26. Laakarilehti.fi
  27. Kaakkois-Suomen Sosiaalipsykiatrinen Yhdistys ry Psykiatri Kristiina Nikkola: Psykiatriaa sairaanhoitajille.
  28. a b Erkka Syvälahti ja Jarmo Hietala: Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet. S 374.
  29. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä vnap ei löytynyt
  30. Lääketieteellinen aikakauslehti Duodecim Outi Poutanen ja Päivi Kiviniemi: Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä - kiireellistä hoitoa vaativa häiriö. Duodecim 2004;120(2):163-8.
  31. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00028
  32. Dorph-Petersen, K-A, Pierri, J, Perel, J, Sun, Z, Sampson, A-R and Lewis, D (2005) The Influence of Chronic Exposure to Antipsychotic Medications on Brain Size before and after Tissue Fixation: A Comparison of Haloperidol and Olanzapine in Macaque Monkeys. Neuropsychopharmacology, 30, 1649-1661 Verkkoversio
  33. P. Breggin: Brain disabling treatments in psychiatry Springer Publishing Compan. (englanniksi)
  34. Tost H, Braus DF, Hakimi S, Ruf M, Vollmert C, Hohn F, Meyer-Lindberg A: (doi 10.1038/nn.2572) Nature Neuroscience, , 13. vsk, s. 920-922. (englanniksi)
  35. Dorph-Petersen, K-A, Pierri, J, Perel, J, Sun, Z, Sampson, A-R and Lewis, D (2005) The Influence of Chronic Exposure to Antipsychotic Medications on Brain Size before and after Tissue Fixation: A Comparison of Haloperidol and Olanzapine in Macaque Monkeys. Neuropsychopharmacology, 30, 1649-1661 Verkkoversio
  36. Bellack AS 2006: "Scientific and consumer models of recovery in schizophrenia: concordance, contrasts, and implications". Schizophr Bull 32 (3): 432–42.
  37. Duodecim terveyskirjasto Matti O. Huttunen: Antipsykoottisen lääkityksen lopettaminen. 23.7.2008.
  38. Zipursky RB: Psychotic Recurrence After Antipsychotic Discontinuation Am J Psychiatry. (englanniksi)
  39. Samaha A-N, Seeman P, Stewart J, Rajabi H, Kapur S: (doi10.1523/JNEUROSCI.5416-06.2007) The Journal of Neuroscience, 2007, 27. vsk, nro 11, s. 2979-2986. (englanniksi)
  40. Should Neuroleptic Drugs Be Banned. Proceedings of World Federation of Mental Health Conference in Copenhagen, August 1984. (englanniksi)
  41. Choosing the right neuroleptic for a Patient (2008) (englanniksi)