Lumelääke
Wikipedia
Lumelääke eli plasebo on valmiste, joka ei sisällä lainkaan vaikuttavia lääkeaineita. Sen on kuitenkin todettu usein helpottavan potilaiden vaivoja psyykkisellä vaikutuksellaan. Potilas luulee nauttivansa oikeita lääkeaineita ja hänen vointinsa saattaa parantua, kun hän uskoo lääkkeen vaikuttavan. Keskimäärin 30–40 prosenttia potilaista saa apua lumelääkkeestä.[1]
Lääketieteessä lumelääkkeitä käytetään ainoastaan lääketutkimuksien apuvälineenä, ja tällöin potilaat tietävät, että osa heistä saa lumelääkettä. Lumelääkettä ei saa antaa potilaille tämän tietämättä.[2]
Käsitettä lumehoito käytetään myös laajemmin, kuvaamaan myös muita hoitomuotoja kuin lääkehoitoa.
Lumelääkkeitä käytetään yleisesti lääketutkimuksessa kontrollivalmisteena eli lumekontrollina. Osa potilaista saa lumelääkettä, osa tutkittavaa valmistetta. Jotta tutkittava valmiste olisi hyödyllinen, täytyy sen pystyä helpottamaan sairautta lumelääkettä paremmin. Monista luontaisvalmisteilla ja -hoidoilla tehdyistä tutkimuksista on puuttunut lumekontrolli.
Lumelääkkeillä on myös sivuvaikutuksia. Lääkeainetutkimuksissa potilaat ilmoittavat usein saavansa myös erilaisia haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä, vatsavaivoja, huimausta, ihottumia jne. silloinkin, kun he käyttävät tietämättään lumelääkettä.[3]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Suomen Lääkärilehti 2001;56(17):1932-1927, Kalle Achtén kirja-arvio teoksesta "Placebo"; Harry Boström ja Helena Dahlgren, toim. Liber, Tukholma
- ↑ Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785 FINLEX. Viitattu 22. toukokuuta 2007.
- ↑ Raimo Puustinen, Pekka Louhiala, Katsaus "Onko plasebo lumetta?" Duodecim 2002;118(7):729-32
