Lumelääke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lumelääkkeitä, joita käytetään tutkimuksessa.

Lumelääkeellä eli plasebolla tarkoitetaan sekä lääketieteellistä koetta varten valmistettua tahallisen tehotonta kontrollivalmistetta että lääkevalmistetta, jonka teho perustuu lumevaikutukseen.[1]

Jotta tutkittava valmiste saisi Suomessa myyntiluvan, sen on pystyttävä helpottamaan sairauden oireita lumelääkettä paremmin vähintään kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa. Kaksoissokkotutkimuksen avulla pyritään sulkemaan lumevaikutus pois arvioitaessa tutkittavan lääkkeen todellista tehoa. Lain mukaan kokeeseen osallistuville on kerrottava, että osa tutkimukseen osallistuvista saa pelkkää lumelääkettä, mutta ei sitä, kumpaan ryhmään he kuuluvat[2].

Lumelääkkeen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä noin 30–40 prosenttia lumeryhmän potilaista ilmoittaa oireidensa lievittyneen ainakin jonkin verran lääkekokeilun aikana[1][3]. Lumevaikutus on yleensä kuitenkin verrattain vähäistä ja osa siitä selittyy tutkimukseen osallistuvien taipumuksella antaa vastauksia, joita tutkimuksen suorittaja haluaisi oletettavasti kuulla. Lumevaikutus onkin suurimmillaan, kun vaikutusta mitataan potilaiden antamien vastausten avulla ja pienimmillään, kun vaikutusta mitataan verikokeen kaltaisilla objektiivisilla mittareilla. Parhaiten lumevaikutus on osoitettu kivun vähentämisessä.[1]

Lumevaikutus on suurimmillaan silloin, kun potilaat osaavat kokeessa päätellä nauttivansa oikeaa lääkettä plasebon sijaan[4]. Jos tutkittavalla lääkkeellä on paljon sivuvaikutuksia, sillä on myös suurempi lumevaikutus, koska tutkimukseen osallistuvat henkilöt aavistavat tällöin saavansa tutkittavaa lääkeainetta eikä kontrollivalmistetta. Tätä kutsutaan korostuneeksi lumevaikutukseksi.[5] On kuitenkin olemassa viitteitä myös siitä, että lumelääkitys helpottaa potilaiden oloa silloinkin, kun potilas tietää saavansa lumelääkettä. Lumehoidon vaikutus saattaa tällöin perustua esimerkiksi lääketutkimukseen liittyviin säännöllisiin lääkäritapaamisiin, joita voidaan pitää eräänlaisena sosiaalisena tukena.[5]. Plasebolla aikaansaatu oireiden psykosomaattinen helpottaminen saattaa kuitenkin jäädä tilapäiseksi.

Toisinaan on ajateltu, että suurin osa lumehoidon aikana koetuista muutoksista oireiden määrässä tai voimakkuudessa johtuisi lumelääkkeen nauttimisen aiheuttamasta psykosomaattisesta vaikutuksesta. Joissakin tutkimuksissa on paljastunut, että lumelääkettä saaneiden potilaiden voinnissa ei usein ole mitään eroa verrattuna potilasryhmiin, jotka eivät ole saaneet lumelääkettä tai muutakaan hoidoksi tulkittavaa. Osa lumelääkettä nauttineiden potilaiden oirekuvaston muutoksista selittyy siten spontaanilla paranemisella tai sillä, että moniin sairauksiin kuuluu parempien ja huonompien jaksojen luontaista vuorottelua. Aidon lumevaikutuksen esiin saamiseksi pitäisi lääketutkimuksen koeasetelmaan sisältyä kokonaan hoidotta jäävä toinen vertailuryhmä, mikä on erittäin harvinaista.[6][7] Kun lumetoimenpiteiden vaikutuksista aivoihin on tehty tutkimuksia aivojen kuvantamismenetelmillä, on useissa tutkimuksissa havaittu, että lumehoito synnyttää aivoissa todellisia muutoksia ja aktivoi samoja neurokemiallisia prosesseja. Kyse ei siis ole kuvittelusta, kuten aiemmin ajateltiin.[8]

On ajateltu myös, että lumevaikutuksen kokeminen riippuisi kokijan persoonallisuudesta esimerkiksi sillä tavoin, että lumelääke tehoaisi paremmin hyväuskoisiin henkilöihin. Epäluuloisten on puolestaan ajateltu kokevan helpommin niin sanottua nocebo-vaikutusta[9] eli oireiden pahenemista tai taudinkuvaan liittymättömän oireilun lisääntymistä lumehoidon aikana. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan löytynyt korrelaatiota ihmisen persoonallisuuden ja lumelääkkeiden vaikutuksen välillä[1][10][11][12][13]. Lumelääkityksen aikana koettu muu oireilu ei ole myöskään välttämättä noceboa, vaan se saattaa olla elimistön spontaania eli lääkitykseen liittymätöntä oireilua, jonka henkilö olisi kokenut vaikka ei olisikaan nauttinut lumelääkettä.

Lääkkeen käyttö lumelääkkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien itsestään parantuvien tautien lumelääkityksenä saatetaan käyttää oikeita lääkevalmisteita [14]. Esimerkiksi nuhakuumetta tai välikorvan tulehdusta saatetaan hoitaa antibiooteilla, vaikka oireet ovat viruksen aiheuttamia. Tällöin on kyse lumelääkityksestä tai sairauden virhediagnostisoinnista mikrobiperäiseksi, koska antibiootit eivät tehoa viruksiin[14].

Nosebo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nosebo (lat. nocebo, "minä vahingoitan"[15]) eli pahennevaikutus[16] on plasebon tavoin hoidon aiheuttamaa lumevaikutusta. Noseboilmiössä kielteiset odotukset tuottavat hoidon kannalta haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi lumelääkettä saanut potilas voi uskoa kärsivänsä lääkkeen sivuvaikutuksista. Nosebo voi ilmetä esim. kuviteltuna oireina ja/tai lääkeaineen sivuvaikutuksena tai heikkona tehona. Myös kirous, manaus, vasemman polun voodoo tai pahat enteet ovat noseboa kun ne toimivat ihmiseen haitallisesti [14].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Huupponen R, Psyyke ja lumelääke (plasebo), kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., s. 106, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa: Lumelääke
  2. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785 FINLEX. Viitattu 22. toukokuuta 2007.
  3. Suomen Lääkärilehti 2001;56(17):1932-1927, Kalle Achtén kirja-arvio teoksesta "Placebo"; Harry Boström ja Helena Dahlgren, toim. Liber, Tukholma
  4. Vase L, Riley JL 3rd, Price DD (2003). "A comparison of placebo effects in clinical analgesic trials versus studies of placebo analgesia". Pain 104 (3): 714–5. PMID 12406519. 
  5. a b Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Sivut 65-73
  6. Hróbjartsson A, Gøtzsche PC (2001). "Is the placebo powerless? An analysis of clinical trials comparing placebo with no treatment". New England Journal of Medicine 344 (21): 1594–1602. doi:10.1056/NEJM200105243442106. PMID 11372012. 
  7. Hróbjartsson A, Gøtzsche PC (2004). "Is the placebo powerless? Update of a systematic review with 52 new randomized trials comparing placebo with no treatment". J. Intern. Med. 256 (2): 91–100. doi:10.1111/j.1365-2796.2004.01355.x. PMID 15257721. 
  8. Anne Karuvuori: Lumen arvoitus. Helsingin Sanomat 5.11.2014, s. B 10-11
  9. Kennedy, W P., "The Nocebo Reaction", Medical World, Vol.95, (September 1961), pp.203-205.
  10. McGlashan, T.H., Evans, F.J. & Orne, M.T., "The Nature of Hypnotic Analgesia and Placebo Response to Experimental Pain", Psychosomatic Medicine, Vol.31, No.3, (May-June 1969), pp.227-246.
  11. Lasagna, L., Mosteller, F., von Felsinger, J.M. & Beecher, H.K., "A Study of the Placebo Response", American Journal of Medicine, Vol.16, No.6, (June 1954), pp.770-779.
  12. Stam, H.J., Hypnotic Analgesia and the Placebo Effect: Controlling Ischemic Pain, (Ph.D. Dissertation), Carleton University, (Ottawa, Canada), 1984.
  13. Stam, H.J. & Spanos, N., "Hypnotic Analgesia, Placebo Analgesia, and Ischemic Pain: The Effects of Contextual Variables", Journal of Abnormal Psychology, Vol.96, No.4, (November 1987), pp.313–320.
  14. a b c Hyyppä Markku T.: Ainot ahtaalla. Otava, 2001. ISBN 951-1-17170-4. sivut 139-144.
  15. http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/nosebo.html
  16. Mielen salattu voima: Usko niin paranet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]