Hallusinaatio
Wikipedia
_detail.jpg)
Hallusinaatio eli aistiharha on keskushermoston tuottama, todellisena koettava aistimus, joka ei perustu todelliseen ulkoiseen ärsykkeeseen. Aistiharha voidaan kokea minkä tahansa aistin välittämäksi: Silloin ihminen näkee, kuulee, tuntee, maistaa tai haistaa jotakin, jota ei todellisuudessa ole tai tapahdu. Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Hallusinaatio on eri asia kuin illuusio eli havaintovirhe, jossa on kyse todellisen ulkoisen ärsykkeen virheellisestä havainnoinnista tai tulkinnasta. Illuusioita ovat esimerkiksi ulkomaailmasta peräisin olevat ”harhanäyt” kuten optiset harhat ja kangastukset.
Hallusinaatiot liittyvät usein psykooseihin eli mielisairauksiin kuten skitsofreniaan, mutta niitä esiintyy myös terveillä ihmisillä. Hallusinaation kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta. Itse asiassa unetkin ovat tavallaan hallusinaatioita. Yleisimmin hallusinaatioita esiintyy puoliunessa, joidenkin huumausaineiden kuten LSD:n ja psilosybiinin vaikutuksen alaisena tai erittäin väsyneenä. Kaikki huumeiksi luokitellut päihteet eivät kuitenkaan aiheuta voimakkaita hallusinaatioita kuten olemattomien ihmisten, eläinten tai esineiden näkemistä. Sen sijaan jotkin huumeet aiheuttavat lieviä hallusinaatioita kuten näkökentän huojuntaa tai välkkymistä. Alkoholi ei suoranaisesti aiheuta hallusinaatioita suurinakaan annoksina. Liikakäyttäjillä runsaan käytön jälkeinen juoppohulluus saattaa kuitenkin vieroitusvaiheessa aiheuttaa voimakkaitakin hallusinaatioita kuten mielikuvituksellisien olentojen näkemistä.
Unitilan läheisyydessä tapahtuva hallusinointi on hyvin yleistä. Tällöin hallusinaatioita, tavallisesti näköharhoja, esiintyy tyypillisesti, kun henkilö on nukahtamaisillaan tai juuri äkillisesti herännyt. Ilmiön on kertonut kokeneensa jopa kolmannes ihmisistä.[1]
Hallusinaatio syntyy samaan tapaan kuin unien kokemukset: Tietoisuus tuottaa itse itselleen todellista kokemusmaailmaa jokseenkin vastaavia kokemuksia, joita se sitten pitää todellisina. Tämän mahdollistaa jonkinlainen aistien tuoman tiedon ja mielikuvituksen välisen erottelun unohtaminen, passiivisuus suhteessa kokemusten lähteeseen.
Hallusinaatioita koettaessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksipuolisia. Niitä ei voida esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta. Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin. Tämän takia on joskus ajateltu, että koettu "yliluonnollinen" ilmiö jotenkin lamauttaisi kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute lienee paremminkin hallusinaatioiden edellytys kuin seuraus.
Joissakin tapauksissa, etenkin psykooseissa, hallusinaatiot ovat ahdistavia, ja niistä pyritään pääsemään eroon. Psykoottisella ihmisellä voi joskus olla jatkuvia harha-aistimuksia, joita hän saattaa kokea jopa koko elämänsä ajan. Psykoottinen ihminen ei aina ymmärrä hallusinaatioiden olevan harhoja, vaan saattaa pitää esimerkiksi näkemiään outoja asioita todellisina.
Hallusinaation synnyn syytä ei tarkoin tiedetä. Viime aikoina on tehty tutkimuksia myös sen suhteen, että harha-aistimukset eivät olisikaan ainoastaan aivojen tuottamia kokemuksia, vaan esimerkiksi kuuloharhassa myös korvan sisällä tapahtuisi jotakin.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
Yleiset lähteet
Viitteet
