Risperidoni

Risperidoni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-[2-[4-(6-fluori-1,2-bentsoksatsol-3-yyli)piperidin-1-yyli]etyyli]-2-metyyli-6,7,8,9-tetrahydropyrido[1,2-a]pyrimidin-4-oni
Tunnisteet
CAS-numero	106266-06-2
ATC-koodi	N05AX08
PubChem CID	5073
DrugBank	APRD00187
Kemialliset tiedot
Kaava	C23H27N4FO2
Moolimassa	410.485 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	70 % (suun kautta)
Metabolia	maksassa (CYP2D6-välittyvä)
Puoliintumisaika	3–20 tuntia
Ekskreetio	virtsan kautta
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	C
Reseptiluokitus	reseptilääke
Antotapa	suun kautta, lihaspistoksena

Risperdal 4mg -tabletteja

Risperidoni (mm. kauppanimillä Risperdal, Risperidon Orion, Risperidon Krka, Risperdal Consta (injektio), aiemmin Rispazin, ulkomailla myös Orizon) markkinoidaan epätyypillisenä eli toisen polven psykoosilääkkeenä, vaikka se on käytännössä identtinen vuonna 1967 markkinoille tulleen ensimmäisen polven Haloperidoli-lääkkeen kanssa.

Risperidonilla hoidetaan skitsofrenian psykoosivaihetta ja aistiharhoja sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta.

Risperidonia ei saa käyttää skitsofrenian tai manian hoitoon alle 18-vuotiaille, mutta sitä voidaan käyttää lyhytaikaisesti eli korkeintaan 1,5 kuukautta yli 5-vuotiaiden kehitysvammaisten lasten ja nuorten aggressiivisuuden vähentämiseen, jos lääkkeettömät keinot eivät auta. Samat rajoitukset koskevat risperidonin käyttöä Alzheimerin tautia sairastavilla dementoituneilla potilailla.

Risperidonin kehitti lääkeyhtiö Johnson & Johnsonin tytäryhtiö Janssen-Cilag sen jälkeen, kun Johnson & Johnsonin haloperidoli-pohjaisen Haldolin patentti oli umpeutunut. Risperdaliksi nimetty lääke sai myyntiluvan vuonna 1994. Risperidonin ero haloperidoliin nähden on käytännössä kosmeettisen pieni molekyylirakenteen ero, joka ei lisännyt tutkimusten mukaan lääkkeen tehoa. Se maksoi markkinoille tullessaan 45 kertaa enemmän kuin haloperidolilääke.

Risperidonille myönnettiin patentti, koska se oli osoittautunut plaseboa tehokkaammaksi aikuisten skitsofrenian lyhytaikaisessa hoidossa. Haloperidoli korvattiin risperidonilla muun muassa sen vuoksi, että Johnson & Johnson lahjoi yhdysvaltalaisia Käypä hoito -ohjeita laativia lääkäreitä. Risperidonia alettiin myös suoramarkkinoida lääkäreille käytettäväksi lasten tarkkaavaisuushäiriöihin ja vanhusten häiritseväksi koettuun käytökseen, vaikka näistä hoitoaiheista ei ollut tieteellistä näyttöä. Risperdalilla lääkityillä vanhuksilla havaittiin olevan tavallista suurempi kuolleisuus, jolloin Yhdysvaltojen lääkevirasto huomautti Johnson & Johnsonia siitä, ettei lääkettä ollut hyväksytty käytettäväksi vanhuksilla, eikä sitä saanut markkinoida myöskään muiden sairauksien kuin psykoosin hoitoon. J&J jatkoi tästä huolimatta lainvastaista toimintaansa.

J&J maksoi myös vanhustenhoitoa tarjoavalle Omnicare-suuryritykselle rahallista korvausta siitä, että sen lääkärit alkoivat määrätä laitoksissaan asuville vanhuksille Risperdalia. Risperdalia määrättiin myös alaikäisille, jotka muodostivat viidenneksen lääkkeen käyttäjäkunnasta. Yli viidelle prosentille lääkettä käyttäneistä pojista kehittyi rinnat.

Johnson & Johnson markkinoi Risperdalia lainvastaisesti monta vuosikymmentä. Vuonna 2015 arvioitiin, että kun kaikki oikeusjutut on saatu viimein päätökseen, J&J joutuu maksamaan yhteensä noin 6 miljardia dollaria sakkoja ja vahingonkorvauksia. Lääkkeen markkinoinnista vastannut Alex Gorsky on nimetty Johnson & Johnsonin toimitusjohtajaksi..

Annostelu

Risperdal Consta -lääkepakkaus ja injektioruisku

Risperidonia käytetään yleensä muiden lääkkeiden kanssa. Risperidonilla on pieninä annoksina mielialaa tasaava tai masennusta vähentävä piristävä vaikutus, jonka voimakkuus on yksilöllistä. Usein suuremmat annokset risperidonia rauhoittavat ja pienemmät piristävät.^lähde?

Tavanomainen annos on 2 mg/aamu ja 2 mg/ilta ja iäkkäillä potilailla 1+1 mg, jota annosta käytetään myös lievemmässä psykoosissa. Injektiomuotoa Risperdal Constaa annostellaan yleensä 25 mg kahden viikon välein lihakseen. Annostusta voidaan nostaa 37,5 mg ja siitä 50 mg asti kahdessa viikossa.

Teho

Risperidoni on osoittautunut plaseboa tehokkaammaksi aikuisten skitsofrenian lyhytaikaisessa hoidossa.

Erot verrattuna haloperidoliin

Vuonna 2003 julkaistussa miespotilailla tehdyssä pienimuotoisessa kaksi vuotta kestäneessä interventiotutkimuksessa verrattiin risperidonin ja haloperidolin pitkäaikaiskäyttöä skitsofrenian hoidossa. Osanottajat käyttivät risperidonilääkitystä ennen kokeen alkua, minkä vuoksi haloperidolin soveltuvuutta testattiin kaikilla ennen varsinaisen tutkimuksen alkua tapahtuneen kahden viikon testijakson aikana, jolloin he nauttivat 8 milligrammaa haloperidolia päivässä. Tämän jälkeen ne, joille haloperidoli ei sopinut, poistettiin tutkimuksesta. Risperidoniryhmään arvotut nauttivat kokeen aikana keskimäärin 6 mg risperidonia, mikä oli 50 prosenttia tavanomaista neljää milligrammaa vahvempi annos. Haloperidoliryhmäläisten päiväannos puolestaan tiputettiin alle 5 milligrammaan, mika oli jopa 40 prosenttia normaalia pienempi ylläpitoannos. Vain reilu puolet koejakson läpäisseestä 63 potilaasta jatkoi kaksi vuotta kestäneen kokeen loppuun asti. Psykoosi uusi harvemmin ja tutkimus keskeytettiin harvemmin risperidoniin palanneilla potilailla kuin niillä, jotka jatkoivat uutta haloperidonihoitoa aloitusannosta huomattavasti pienemmällä annoksella. Otos oli kuitenkin niin pieni, että erojen katsottiin mahtuvan luonnollisen satunnaisvaihtelun piiriin. Risperidon-ryhmään arvottujen potilaiden kokema ahdistus, masennus, anhedonia ja muut mielenterveysoireet vähenivät sen jälkeen, kun he siirtyivät takaisin risperidon-lääkitykselle, jonka annos oli nostettu normaalia suuremmaksi, kun taas uutta haloperidolilääkitystä normaalia pienemmällä annoksella jatkaneilla ei tapahtunut kyseisten oireiden vähenemistä. Haloperidoniryhmässä esiintyi kuitenkin enemmän akatisiaa eli pakottavaa tarvetta olla jatkuvasti liikkeessä. Molemmissa ryhmissä potilaiden enemmistöä oli kuitenkin pakko hoitaa vahvalla akatisiaa ja vapinaa vähentävällä lääkityksellä.

Vaikutusmekanismit

Monesti risperidoni jäykistää ja rauhoittaa. Alkoholin kanssa yhdistettynä sillä on lamaava vaikutus, kuten melkein kaikilla muillakin psykoosilääkkeillä ja rauhoittavilla bentsodiatsepiineillä. Risperidoni on ns. major tranquiliser eli varsinainen rauhoittava erotettuna miedosti rauhoittavista bentsodiatsepiineistä (minor tranquiliser).^lähde?

Risperidoni on valikoivasti monoamiinien vaikutuksia salpaava lääke, joka sitoutuu keskivahvasti 5-HT2 -serotoniinivastaanottajiin ja voimakkaasti D2-dopamiinivastaanottajiin. Se salpaa myös alfa-1 ja -2 −adrenaliinivastaanottajia ja H1-histamiinivastaanottajia, mutta ei sitoudu koliinivastaanottajiin. Toisen polven psykoosilääkkeenä risperidoni aiheuttaa perinteisiä psykoosilääkkeitä vähemmän lihasten jännitysjäykkyystiloja ja motoristen toimintojen heikentymistä.^lähde?

Risperidoni muuttuu elimistössä CYP2D6-entsyymin välityksellä 9-hydroksirisperidoniksi (paliperidoni), jolla on risperidonin kaltaiset hoitovaikutukset. Risperidoni ja 9-hydroksirisperidoni vähentävät yhdessä psykoottisuutta.^lähde?

Haittavaikutukset

Hyvin yleiset

Useammalla kuin yhdellä 10:stä käyttäjästä ilmenee parkinsonismia (oireina hidas, laahustava kävely, lepovapina, lisääntynyt syljeneritys ja/tai kuolaaminen sekä kasvojen ilmeettömyys, hitaat tai heikentyneet liikkeet, jäykkyys tai lihasten kireys ja siitä aiheutuva liikkeiden nykivyys, toisinaan tunne liikkeen pysähtymisestä, minkä jälkeen liike taas jatkuu), väsymystä, vireystilan heikkenemistä, nukahtamis- ja univaikeuksia ja päänsärkyä.

Yleiset

Yhdellä 10−100:sta käyttäjästä esiintyy keuhkokuumetta, keuhkoputkentulehdusta, sivuontelotulehdusta, virtsatietulehdusta, korvatulehdusta, silmätulehdusta, sidekalvontulehdusta, rintakipua, luu- tai lihassärkyä, selkäkipua, nivelkipua, kurkkukipua, hammaskipua, vatsakipua, muuta kipua, epämukavaa tunnetta vatsassa, hengenahdistusta, nenän tukkoisuutta, pakkoliikkeitä (lihasten liikkeitä, jotka voivat olla toistuvia, kouristelevia tai vääntelehtiviä liikkeitä tai nykäyksiä), liikehäiriöitä eli dystoniaa (lihasten hidasta tai pitkäkestoista supistelua yleensä kasvojen lihaksissa, mutta myös muualla, mm. silmien, suun, kielen tai leukojen poikkeavia liikkeitä, mahdollisesti asennon poikkeavuuksia), kouristuksia, kaatuilua ja huimausta, vapinaa, virtsankarkailua, näön sumenemista, prolaktiinipitoisuuden kasvua (joko oireeton tai aiheuttaa miehille rintojen turpoamista, vaikeuksia saada ja ylläpitää erektiota tai muita seksuaalisia toimintahäiriöitä, naisille taas epämukavia tuntemuksia rinnoissa, maitovuotoa, kuukautisten poisjäämistä tai muita kuukautiskierron häiriöitä), lihomista, lisääntynyttä tai vähentynyttä ruokahalua, oksentelua, pahoinvointia, ummetusta, ripulia, ruoansulatusvaivoja, kehon, käsivarsien tai jalkojen turpoamista, kuumetta, heikotusta, väsymystä, suun kuivumista, nuhakuumetta, unihäiriöitä, nopeaa sydämen sykettä, ärtyisyyttä, masennusta, ahdistuneisuutta, levottomuutta, nenäverenvuotoa, yskää, vilustumisoireita, ihottumaa ja ihon punoitusta.

Melko harvinaiset

Yhdellä 100−1 000:sta potilaasta ilmenee aivohalvaus tai aivoverenkiertohäiriö (verenvirtauksen äkillinen väheneminen aivoissa), sekavuutta, sydämen rytmihäiriö (eteisvärinää), sydämen ylä- ja alaosan välinen johtumiskatkos, poikkeavuuksia sydämen sähköisessä johtuvuudessa, sydämen QT-ajan pitenemistä, hidastunutta sydämen sykettä, sydänsähkökäyrän poikkeavuuksia, sydämentykytystä (lepatuksen tai jyskytyksen tunnetta rintakehässä), ruoan henkeen vetämisestä johtuva keuhkokuume, keuhkojen verentungosta, hengitysteiden verentungosta, hengityksen karkeutta, hengityksen vinkumista, äänen häiriöitä, hengitysteiden häiriöitä, nielemisvaikeuksia, diabetes tai jo olemassaoleva pahenee, tardiivi dyskinesia (kasvojen, kielen tai muiden kehonosien nykivät tai nytkähtelevät pakkoliikkeet, ilmoitettava lääkärille), kouristuskohtauksia, pyörtymistä, reagoimattomuutta ärsykkeisiin, tajunnanmenetystä, matalaa tajunnantasoa, tasapainohäiriöitä, kävelytavan muutoksia, koordinaation poikkeavuuksia, asennon poikkeavuuksia, niveljäykkyyttä, nivelten turpoamista, lihasheikkoutta, niskakipua, tarvetta liikuttaa joitakin kehonosia, huimausta seisomaan noustaessa, keskittymiskyvyn häiriöitä, puhevaikeuksia, makuaistin katoamista tai poikkeavuutta, ihon heikentynyttä kipu- ja kosketusherkkyyttä, ihon kihelmöinnin, pistelyn tai puutumisen tunnetta, suurentunutta kreatiinifosfokinaasipitoisuutta (vapautuu toisinaan lihaskudoksen hajoamisen yhteydessä), tiettyjen veren valkosolujen määrän vähentymistä (torjuvat tartuntoja), veren valkosolujen määrän vähenemistä, verihiutaleiden määrän vähenemistä (tyrehdyttävät verenvuotoa), anemiaa, veren punasolumäärän laskua, veren eosinofiilien määrän kasvua, korkeaa verensokeripitoisuutta, liiallista veden juomista, transaminaasipitoisuuden kasvua, GGT-pitoisuuden kasvua, maksaentsyymipitoisuuden kasvua, kolesterolipitoisuuden kasvua, hengitystietartunta, virtsarakkotulehdus, silmätulehdus, risatulehdus, kynsisienitartunta, ihotartunta, jollekin ihon tai kehon alueelle rajoittuva tartunta, virustartunta, punkkien aiheuttama ihotulehdus, maha- tai suolistotulehdus, kipua virtsatessa, tiheää virtsaamistarvetta, virtsaamiskyvyttömyyttä, ulosteenpidätyskyvyttömyyttä, erittäin kovia ulosteita, runsasta piereskelyä, kiertohuimausta, silmien valoyliherkkyyttä, silmien kuivuutta, lisääntynyttä kyynelnesteen eritystä, silmien punoitusta, korvien soimista, korvakipua, seksuaalitoimintojen häiriöitä, vähentynyttä seksuaalista halukkuutta, erektiohäiriö, ejakulaatiohäiriö, kuukautiskierron häiriöitä naisilla (esim. kuukautisten poisjääminen), rintojen kehittymistä miehillä, maitovuotoa rinnoista, rintarauhaskipua, epämukavia tuntemuksia rinnoissa, valkovuodon painon laskua, ruokahaluttomuutta ja siitä johtuvaa aliravitsemusta ja alipainoisuutta, matalaa verenpainetta etenkin seisomaan noustaessa (saattaa aiheuttaa heikotusta tai huimausta tai pyörtymistä ylös noustessa), maniaksi kohonnutta mielialaa, hermostuneisuutta, ärtyisyyttä, epämukavaa oloa, janoa, sairauden tunnetta, epämukavia tuntemuksia rintakehässä, painajaisia, kasvojen, suun, silmien tai huulten turpoamista, vilunväristyksiä, kehon lämpötilan nousua, nokkosihottumaa, muuta ihottumaa, kutinaa, hiustenlähtöä, ihon paksuuntumista, kuivaa ihoa, ihon värimuutoksia, aknea, ihon tai päänahan kutinaa ja hilseilyä, ihon häiriöitä, ihon vamma, punasteluallerginen reaktio ja toimenpiteeseen liittyvää kipua.

Harvinaiset

Yhdellä 1 000–10 000:sta käyttäjästä ilmenee hoitamattoman diabeteksen aiheuttama kooma, pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä (oireina sekavuus, tajunnantason aleneminen tai tajuttomuus, korkea kuume ja vaikea-asteinen lihasjäykkyys), aivoverisuoniston häiriöitä, veritulppa jalassa, keuhkoveritulppa, lihaskudoksen äkillinen vaurio (lihassäikeiden hajoamista ja lihaskipua), haimatulehdus, suolitukos, sydämen rytmihäiriöitä, tiettyjen tartuntoja torjuvien valkosolujen vaarallista vähyyttä, vaikea-asteinen allerginen reaktio (oireina kuume, suun, kasvojen, huulten tai kielen turpoaminen, hengenahdistus, kutina, ihottuma ja toisinaan verenpaineen lasku), muuta kielen turpoamista, pään vapinaa, tunteiden puuttumista, orgasmikyvyttömyyttä, unenaikaisia hengitysvaikeuksia, nopeaa, pinnallista hengitystä, veren insuliinipitoisuuden kasvua (säätelee veren sokeripitoisuutta), sokeria virtsassa, pientä verensokeripitoisuutta, suurta triglyseridirasvapitoisuutta, vaarallisen runsasta veden juomista, IFIS-oireyhtymä kaihileikkauksen yhteydessä (risperidonin nykyisestä tai aiemmasta käytöstä kerrottava silmälääkärille ennen kaihileikkausta), kestoerektiota (saattaa vaatia kirurgista hoitoa), silmänpainetauti, silmien liikevaikeuksia tai pyöritystä, silmäluomen reunojen karstottumista, virtsan määrää säätelevän hormonin poikkeavaa erittymistä, ihon ja silmien keltaisuutta, kuukautisten viivästymistä, rintarauhasten suurenemista, rintojen suurenemista, eritettä rinnoista, huulten halkeilua, lääkeaineihottumaa, tartuntatauti, hilsettä, ihon kovettumista, alentunutta ruumiinlämpöä, käsivarsien ja jalkojen kylmyyttä ja lääkkeen lopettamisesta johtuvia vieroitusoireita.

Hyvin harvinaiset

Korkeintaan yhdellä 10 000:sta käyttäjästä esiintyy hoitamattomasta diabeteksestä johtuvia hengenvaarallisia lisähäiriöitä, vakava allerginen reaktio (johon liittyy mahdollisesti hengitysvaikeuksia kurkussa aiheuttavaa turpoamista) ja suoliston lihasten liikkeiden puuttumisesta johtuva suolitukos.

Muut

Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan risperidoni on ainut psykoosilääke, joka raskauden aikana käytettynä lisää synnynnäisten epämuodostumien todennäköisyyttä lapsella. Tutkijat suhtautuvat tuloksiin kuitenkin varauksella ennen lisätutkimusten tekoa.

Risperidonin mahdollisesti aiheuttamat huimaus, väsymys ja näköhaitat voivat häiritä ajoneuvolla ajamista, raskaiden työkalujen tai -koneiden käyttöä, tai muuta keskittymistä vaativia tehtäviä. Toimintakyvyn arviointi on käyttäjän vastuulla, mutta lääkärin kanssa on suotavaa keskustella asiasta.

Risperidoni vähentää käyttäjänsä käytöshäiriöitä, mutta se salpaa serotoniinivastaanottajia, joten se voi ristiriitaisesti joskus lisätä fyysistä aktiivisuutta. Monien muiden psykoosilääkkeiden tavoin risperidonin pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja kognitiivisten kykyjen heikentymistä.

Risperidoni lisää myös riskiä saada sydaninfarkti. Muita haittavaikutuksia ovat voimakas painonnousu, diabetes, uneliaisuus ja oksentelu.

Alkoholin käyttöä tulee välttää risperidonihoidon aikana.

Aiheesta muualla

• Terveysportti, metatesaurus: Risperidoni
• Lääkelaitos: Risperidon
• Duodecim: Jari Tiihonen, Uusi psykoosilääke risperidoni
• Yhtyneet laboratoriot: Risperidoni
• KEGG: Risperidone (englanniksi)
• ChemBlink: Risperidal (englanniksi)

Antipsykootit