Metypryloni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metypryloni
Metypryloni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3,3-dietyyli-5-metyylipiperidiini-2,4-dioni
Tunnisteet
CAS-numero 125-64-4
ATC-koodi N05CE02
PubChem 4162
DrugBank DB01107
Kemialliset tiedot
Kaava C10H17NO2 
Moolimassa 183,247 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 84 °C (183 °F)
Liukoisuus veteen 115 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Proteiinisitoutuminen 60%
Metabolismi Hepaattinen
Puoliintumisaika 6-16 tuntia
Ekskreetio  ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Metypryloni (Noludar) on ollut toinen vastaavanlainen piperidiini-sarjan lääkevalmiste. Se vaikutti huomattavasti Doridenia (glutetimidi) nopeammin, jo 10-30 minuutin kuluessa. Lääkkeen annoskoko oli 200 mg, ja sen vaikutuksen kesto oli noin 6-7 tuntia. Se oli samaa luokkaa ns. keskipitkävaikutteisten barbituraattien kanssa.

Kummankin todettiin aiheuttavan habituaatiota, eli lääkkeen käyttöön liittyvää tottumista. Myös lääkeriippuvuutta todettiin esiintyvän. Metyprylonin kehittelyssä eräänä päämääränä oli saada aikaan likimain barbituraattien ominaisuuksiin pystyvä lääkeaine, mutta pienemmin haittavaikutuksin. Tässä yrityksessä kuitenkin epäonnistuttiin. Metyprylonin korvasivat varsin nopeassa tahdissa, juuri 1960-luvun alun vuosina kehitellyt, kokonaan uuden tuoteryhmän lääkeaineet: bentsodiatsepiinit. Näillä oli suuri terapeuttinen leveys, ja tästä syystä ko. lääkeaineryhmän tuotteet ovat laajassa käytössä vielä edelleen.

Metyprylonin yliannostus oli sekin kutakuinkin yhtä vaarallista, kuin mitä oli barbituraattien kohdalla. Tällöin saattoi aiheutua nimittäin, ns. hypotensiivinen kriisi. Silloin verenpaine laskee vaarallisen alhaiselle tasolle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vartiainen: Lääkeaineoppi, SHKS, 1960

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]