Tupakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nikotiinipitoista nautintoainetta. Tupakka on myös savukkeen arkikielinen nimitys, sekä Nicotiana-sukuun kuuluvat tuotanto- ja koristekasvit ovat tupakoita, joista virginiantupakka on tupakan tavallisin raaka-aine.
Rouhittua piipputupakkaa

Tupakka on tupakoiden kasvisuvun (Nicotiana) kasvien kuivattuja lehtiä, joita käytetään nautintoaineena. Tupakkatuotteita ovat muun muassa käärityistä tupakan lehdistä tehdyt savukkeet ja sikarit, joita käytetään imemällä niiden toisesta päästä savua keuhkoihin toisen pään ollessa tulinen, sekä nuuska, jota käytetään pitämällä sitä ikenen ja huulen välissä tai nenässä. Savukkeiden ja sikarien käyttämistä kutsutaan tupakan polttamiseksi tai tupakoinniksi, nuuskan käyttöä nuuskaamiseksi. Sekä tupakoinnin että nuuskaamisen vakavat terveyshaitat tunnustetaan nykyään yleisesti.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tupakan muotoja

Savukkeiden jälkeen suosituimpia tapoja nauttia tupakasta ovat piippu, sikari, bidi ja suunuuska. Harvinaisempia muotoja ovat nenänuuska ja varsinainen purutupakka. Joissakin maissa käytetään tupakalla maustettuja niin sanottuja tyynyjä, jotka asetellaan poskiin.

Tupakka aiheuttaa nopeasti syntyvän ja voimakkaan fyysisen, sosiaalisen ja myös henkisen riippuvuuden. Tupakoinnin lopettamiseen voi hakea apua. Tupakkatuotteiden myyminen ja hallussapito on kielletty Suomessa alle 18-vuotiaille, mutta nikotiinikorvaustuotteiden ostoon voi alle 18-vuotias saada erityisoikeuden.

Lannoitteilla kasvatettu tupakka sisältää merkittäviä määriä polonium-isotooppia 210.[1]

[muokkaa] Tupakointi

Pääartikkeli: Tupakointi

Tupakointi on nikotiinipitoisten lehtien käyttämistä polttamalla. Maailmassa on noin miljardi tupakoitsijaa. Tupakointi aiheuttaa riippuvuutta, keuhko- ja hengitystietauteja ja lisää syöpään sairastumisen riskiä. Tupakointi myös heikentää verenkiertoa sekä lyhentää elinikää. Tupakointi näkyy iholla ennenaikaisena vanhentumisena ja huonontaa ihon kuntoa. Tupakoinnin negatiivisten seurannaisvaikutusten takia tupakointia on pyritty kontrolloimaan erityisesti julkisissa tiloissa, kuten ravintoloissa ja työpaikoilla. Muutamissa Euroopan maissa on jo ravintoloissa tupakoinnin kieltäviä lakeja. Suomessa ravintolatupakointi kiellettiin, eräin siirtymäajoin, 1. kesäkuuta 2007. Myös tupakoinnin kieltämistä asuntoparvekkeella ja autossa on otettu esille.

[muokkaa] Tupakoinnin historiaa

Amerikan intiaanien parissa tupakointi liittyi rituaalikäyttöön kuten myös virola, koka ja peyote eli myrkkykaktus. Tupakkaa käytettiin pieninä annoksina piristeenä, ehkäisemään nälän tunnetta sekä kipulääkkeenä. Kristoffer Kolumbus teki matkansa Amerikkaan, minkä jälkeen tupakka levisi Eurooppaan 1500-luvulla, ensin Espanjan ja Portugalin satamakaupunkeihin. 1600-luvulla tupakkaa pidettiin terveellisenä, ja tupakoinnista tuli 1600-luvulla Lontoossa muoti. Kirkon piirissä tupakointi tuomittiin sen pakanallisen alkuperän vuoksi. Alunperin Euroopassa puhuttiin ”savun juomisesta”, ei polttamisesta. Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti sen, että tupakointi Saksassa yleistyi. Kirjailija Hans Jacob von Grimmelshausen (1622–1676) oli ensimmäisiä tupakan vastustajia.

1600-luvulla piipunpoltto oli suosittua, mutta muoti vaihtui nuuskaamiseen Ludvig XIV:n hovissa, ja englantilainen yläluokka omaksui nuuskan 1700-luvulla. Lääkärit olivat arvostelleet savun juomista, mutta nuuskaaminen sai heidän hyväksyntänsä. Nuuskarasioista tuli seurapiirien villitys, ja nuuskaan oli monia mausteita: sivetti, myski, neilikka, jasmiini, minttu, kumina, sinappi.

Nuuskasta tuli yläluokan, myös papiston huvi, ja piipun polttoa pidettiin rahvaanomaisena. Myös naiset nuuskasivat, ja se oli 1700-luvulla suosituin tapa käyttää tupakkaa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla muoti kuitenkin muuttui, kun sikarin poltto ja piippu jälleen yleistyivät. Syy oli tapakulttuurissa. Nuuskaamista alettiin pitää sotkuisena tapana. Aikakauden tunnetuin tupakanvastustaja oli Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832).

Savukkeet yleistyivät Ranskassa 1830-luvulla. Ne levisivät muualle Eurooppaan ja sisällissodan jälkeen (1861–1865) myös Yhdysvaltoihin. Savukkeiden suosioon vaikutti uusi tupakan kuivausmenetelmä flue-cured, joka paransi makua.

Savukkeiden leviämistä etenkin Yhdysvalloissa edisti mainonta, jolla siirtolaisten ja köyhien huvista tehtiin houkutteleva. Savuke alettiin yhdistää nuoruuteen, vauhtiin, urheiluun, terveyteen ja muodikkuuteen. Vaikka Yhdysvalloissa naisten tupakointi yritettiin kieltää lailla, myös naisten tupakointi yleistyi. [2]

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tupakka.

[muokkaa] Lähteet

  1. Brianna Rego: Radioactive Smoke: A Dangerous Isotope Lurks in Cigarettes Scientific American. January 5, 2011. Scientific American, a Division of Nature America, Inc.. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  2. Rauno Lahtinen, Savun lumo. Tupakan kulttuurihistoria. Atena, 2007

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä