Tupakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nikotiinipitoista nautintoainetta. Tupakka on myös savukkeen arkikielinen nimitys. Nicotiana-sukuun kuuluvat tuotanto- ja koristekasvit ovat tupakoita, joista virginiantupakka on tupakan tavallisin raaka-aine.
Rouhittua piipputupakkaa

Tupakka tarkoittaa tupakoiden kasvisukuun (Nicotiana) kuuluvien kasvien kuivattuja lehtiä, joita käytetään nautintoaineena niiden sisältämän psykoaktiivisen yhdisteen (nikotiini) vuoksi. Käyttötavasta riippuen nikotiini imeytyy verenkiertoon joko hengityselimissä, tai suun tai nenän limakalvoilta. Sekä tupakoinnin että nuuskaamisen vakavat terveyshaitat tunnustetaan nykyään yleisesti. Tupakkaan voi kehittyä riippuvuus.

Käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät tupakkatuoteet ovat rouhittua tupakkaa sisältävät savukkeet, käärityistä lehdistä tehdyt sikarit, leikattu irtotupakka esimerkiksi piipussa poltettavaksi ja nuuska. Muita tapoja ovat bidi sekä harvinaisina nenänuuska ja varsinainen purutupakka. Lähinnä savukkeiden käyttöä kutsutaan tupakan polttamiseksi tai tupakoinniksi, nuuskan käyttöä nuuskaamiseksi. Maailmassa arvioidaan olevan noin miljardi tupakoitsijaa.

Terveyshaitat ja lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tupakointi

Tupakointi aiheuttaa nopeasti syntyvän ja voimakkaan fyysisen, sosiaalisen ja myös henkisen riippuvuuden. Terveyshaitoista merkittävimmät ovat tupakoinnin aiheuttamat keuhko- ja hengitystietaudit ja kasvanut syöpään sairastumisen riski. Se myös heikentää verenkiertoa sekä lyhentää elinikää. Ihoon tupakointi vaikuttaa sitä ennenaikaisesti vanhentaen ja sen kuntoa heikentäen. Tupakoinnin lopettamiseen onkin tarjolla runsaasti apua. Markkinoilla on nikotiinikorvaustuotteita, jotka helpottavat tupakoinnista luopumista.

Nikotiinin lisäksi fosforilannoitteilla kasvatettu tupakka sisältää merkittäviä määriä radioaktiivista polonium-isotooppia 210, joka kertyy keuhkoihin.[1]

Suomen tupakkalain tavoitteena on tupakan käytön loppuminen.[2] Lain valmisteluissa on todettu, että tupakkatuotteiden myrkylliset ominaisuudet tekevät niistä epätavanomaisia kulutushyödykkeitä, joiden valmistusta ja kauppaa on syytä vähentää kaikin käytettävissä olevin keinoin.[3]

Muun muassa tupakkamainokset, tupakan myynti alaikäisille ja tupakointi monissa julkisissa tiloissa on kielletty. Tupakkatuotteiden myyminen ja hallussapito on kielletty Suomessa alle 18-vuotiaille, mutta nikotiinikorvaustuotteiden ostoon voi alle 18-vuotias saada erityisoikeuden. Tupakkamainonta kiellettiin Suomessa vuonna 1978. Ravintolatupakointi kiellettiin 2007.[4]

Tupakkatuotteiden myynnistä perittiin Suomessa tupakkaveroa 739 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja arvioitu verokertymä vuodelle 2013 on 779 miljoonaa euroa. Lähes 90 prosenttia veron tuotosta tulee savukkeiden myynnistä.[5] Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professorin Pekka Rissasen mukaan tupakkaveroa kerätään enemmän kuin tupakasta aiheutuvien sairauksien hoitoon kuluu rahaa[6].

Tupakan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakoinnin keksivät intiaanit. Heillä tupakointi oli usein rituaalinomaista kuten myös virola, koka ja peyote eli myrkkykaktus. Tupakkaa käytettiin pieninä annoksina piristeenä, ehkäisemään nälän tunnetta sekä kipulääkkeenä. Kristoffer Kolumbus teki matkansa Amerikkaan, minkä jälkeen tupakka levisi Eurooppaan 1500-luvulla, ensin Espanjan ja Portugalin satamakaupunkeihin. Aluksi tupakointia eli "savun juomista", kuten tuolloin sanottiin, pidettiin jonkinlaisena lähes kaikkiin vaivoihin auttavana ihmehoitona. Kirkon piirissä tupakointi tuomittiin sen pakanallisen alkuperän vuoksi. Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti sen, että tupakointi Saksassa yleistyi. Kirjailija Hans Jacob von Grimmelshausen (1622–1676) oli ensimmäisiä tupakan vastustajia.

1600-luvulla piipunpoltto oli suosittua, mutta muoti vaihtui nuuskaamiseen Ludvig XIV:n hovissa, ja englantilainen yläluokka omaksui nuuskan 1700-luvulla. Lääkärit olivat arvostelleet savun juomista, mutta nuuskaaminen sai heidän hyväksyntänsä. Nuuskarasioista tuli seurapiirien villitys, ja nuuskaan oli monia mausteita: sivetti, myski, neilikka, jasmiini, minttu, kumina, sinappi.

Nuuskasta tuli yläluokan, myös papiston huvi, ja piipun polttoa pidettiin rahvaanomaisena. Myös naiset nuuskasivat, ja se oli 1700-luvulla suosituin tapa käyttää tupakkaa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla muoti kuitenkin muuttui, kun sikarin poltto ja piippu jälleen yleistyivät. Syy oli tapakulttuurissa. Nuuskaamista alettiin pitää sotkuisena tapana. Aikakauden tunnetuin tupakanvastustaja oli Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832).

Savukkeet yleistyivät Ranskassa 1830-luvulla. Ne levisivät muualle Eurooppaan ja sisällissodan jälkeen (1861–1865) myös Yhdysvaltoihin. Savukkeiden suosioon vaikutti uusi tupakan kuivausmenetelmä flue-cured, joka paransi makua.

Savukkeiden leviämistä etenkin Yhdysvalloissa edisti mainonta, jolla siirtolaisten ja köyhien huvista tehtiin houkutteleva. Savuke alettiin yhdistää nuoruuteen, vauhtiin, urheiluun, terveyteen ja muodikkuuteen. Vaikka Yhdysvalloissa naisten tupakointi yritettiin kieltää lailla, myös naisten tupakointi yleistyi. [7]

Tupakan lisäaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savukkeisiin on lisätty ammoniakkia, joka kasvattaa nikotiinin määrää tupakoijan hengittämässä kaasussa. Reynolds alkoi Philip Morrisin Marlboro-savukkeita tutkittuaan 1970-luvulla myös lisätä ammoniakkia savukkeisiinsa ja vuoteen 1989 mennessä tupakanvalmistajat käyttivät 5000 tonnia ammoniakkia vuodessa.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tupakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brianna Rego: Radioactive Smoke: A Dangerous Isotope Lurks in Cigarettes Scientific American. January 5, 2011. Scientific American, a Division of Nature America, Inc.. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  2. Heloma, Antero ym. (toim.): Kohti savutonta Suomea: Tupakoinnin ja tupakkapolitiikan muutokset, s. 32. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2012. ISBN 978-952-245-639-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. Kohti savutonta Suomea, s. 38.
  4. Kohti savutonta Suomea, s. 36.
  5. 01. Tupakkavero (Talousarvioesitys 2013) Valtion talousarvioesitykset. Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.5.2013.
  6. Tehokas veronmaksaja polttaa, juo ja kuolee nuorena 19.1.2010. Yle. Viitattu 31.7.2013.
  7. Rauno Lahtinen, Savun lumo. Tupakan kulttuurihistoria. Atena, 2007
  8. http://articles.cnn.com/1998-02-04/us/9802_04_minnesota.tobacco_1_highnicotine-nicotine-levels-nicotine-content?_s=PM:US

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]