Mehu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Appelsiinimehua.

Mehut ovat erilaisista hedelmistä, marjoista tai kasviksista tehtyjä juomia, joissa ei ole hiilihappoa kuten virvoitusjuomissa. Mehua valmistetaan yleensä koneilla, mutta kotioloissa mehua voidaan valmistaa myös mehustamalla marjoja mehumaijalla tai hedelmiä ja kasviksia mehulingolla.

Luokitteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ja Euroopan unionin elintarvikelainsäädäntö määrittelee seuraavat mehutyypit:[1]

  • hedelmätäysmehu
  • tiivisteestä valmistettu hedelmätäysmehu
  • hedelmätäysmehutiiviste
  • hedelmätäysmehujauhe
  • nektari

Suomessa 1991 voimaan tullut asetus määritteli käsitteet tuoremehu, täysmehu, mehu ja nektari:[2]

  • Täysmehu on valmiste, joka valmistetaan marjoista, hedelmistä tai kasviksista eikä valmistuksessa käytetä vettä tai muita valmistusaineita. Täysmehua voidaan kuitenkin valmistaa täysmehutiivisteestä, jolloin siihen on lisätty kuivatuksessa poistettua vettä vastaava vesimäärä.
  • Tuoremehuksi saa kutsua täysmehua, johon ei ole lisätty makeutusainetta. Tuoremehua ei myöskään saa tehdä säilyväksi kuumentamalla.
  • Mehu on tehty täysmehusta lisäämällä siihen vettä, makeutusainetta tai molempia.
  • Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettua nektaria valmistetaan ainoastaan soseutetuista marjoista, hedelmistä, kasveista tai täysmehuista. Tarvittaessa nektariin voidaan lisätä makeutusainetta ja vettä. Nektarin marja- tai hedelmäpitoisuuden tulee olla raaka-aineesta riippuen 25 tai 50 prosenttia.

Valmistus ja säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehuun käytettävät hedelmät pestään ennen prosessointia. Joissakin tapauksissa pesuun käytetään tensidejä tai pesuainetta: esimerkiksi omenoista on tärkeää poistaa mikro-organismit, jotka saattavat tuottaa sienimyrkkyjä. Pesun jälkeen hedelmistä poistetaan mehuun kelpaamattomat osat, kuten aprikooseista kivet tai ananaksista kuoret. Sen jälkeen hedelmäliha raastetaan tai jauhetaan massaksi, josta saadaan mehua erityyppisillä puristimilla. Jotkin mehunvalmistajat ovat siirtyneet kemiallisiin prosesseihin, joissa hedelmämassa nesteytetään entsyymien avulla. Sitrushedelmistä mehua saadaan kahdella eri tekniikalla: joko hedelmä halkaistaan kahtia ja sen kahdesta puoliskoista puserretaan mehu ja hedelmäliha, tai hedelmään tehdään reikä, josta mehu puristetaan ulos.[3]

Mehusta voidaan poistaa sameutta käyttämällä pektinaasientsyymiä. Sitä voidaan myös suodattaa erilaisin menetelmin, joista perinteisin on piimaasuodatus. Suodatuksen hinnan ja piimaan tuottaman jätteen vuoksi on kehitetty muita suodatusmenetelmiä.[3]

Valmistuksen jälkeen mehu tyypillisesti kuumennetaan 88 celsiusasteeseen ja pakataan sen jälkeen kuluttajapakkauksiin. Joissakin tapauksissa mehua säilytetään pastöroinnin jälkeen suurissa siiloissa. Haihduttamalla mehusta vettä valmistetaan mehutiivistettä, jota voidaan myöhemmin laimentaa.[3] Kun mehua valmistetaan tiivisteestä, siihen lisätään vettä, sokeria ja tarvittavia lisäaineita. Näin aikaansaatu mehu pastöroidaan, jäähdytetään ja pakataan esimerkiksi kartonkipakkauksiin.[4]

Kotioloissa mehua voidaan valmistaa kaikista hedelmistä ja marjoista keittämällä kattilassa tai höyryttämällä mehustimessa. Silloin kilosta marjoja saadaan noin litra mehua, ja jäljelle jäänyt marjamassa voidaan käyttää esimerkiksi hilloon tai siitä voidaan tehdä ”jälkimehua”, joka sopii keittoihin ja kiisseleihin.[5]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten hedelmämehua kulutetaan Uudessa-Seelannissa, keskimäärin noin kaksi desilitraa henkeä kohden päivässä, toiseksi eniten Kolumbiassa. Yleisesti ottaen mehua juodaan enemmän rikkaissa maissa kuin köyhissä ja enemmän läntisellä pallonpuoliskolla kuin itäisellä. Suurista maista mehua juodaan vähiten Kiinassa.[6] Yhdysvalloissa appelsiinimehun kulutus kasvoi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen 1990-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen se on ollut laskussa. Syitä kulutuksen laskuun ovat muiden muassa appelsiinien kallistuminen, aamiaisen merkityksen heikkeneminen ja tietoisuus sokerin aiheuttamista terveyshaitoista.[7]

Mehuja voi nauttia myös mehubaareissa, joissa tarjoillaan tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja sekä muita samantyyppisiä virvokkeita.[8]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinirypälemehumainos vuodelta 1948

Hedelmämehuissa on tyypillisesti runsaasti sokeria, jonka liikakulutus aiheuttaa esimerkiksi lihavuutta, kakkostyypin diabetesta ja hammasvaurioita. Toisin kuin kokonaisissa hedelmissä, hedelmämehussa ei ole kuitua, joka hidastaa fruktoosin imeytymistä ja aiheuttaa kylläisen olon. Yhdistyneen kuningaskunnan virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan rajoittamaan hedelmämehun kulutusta 150 millilitraan päivässä korkean sokeripitoisuuden vuoksi. Esimerkiksi appelsiinimehussa on kuitenkin runsaasti C-vitamiinia, foolihappoa ja kaliumia: brittilapset saavat noin 20 prosenttia C-vitamiinistaan appelsiinimehusta.[9][10]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan mukaan mehustimella höyrystämällä valmistetuissa mehuissa on jäljellä korkeintaan kymmenesosa kokonaisten marjojen sisältämästä C-vitamiinista. Myös muita terveysvaikutteisia ravintoaineita kuten flavonoideja ja muita polyfenoleita jää marjan kuorikerrokseen. Etenkin säilyttäminen jääkaapissa hävittää marjamehusta vitamiinit, mutta pakastamista kokonaiset marjat kestävät sen sijaan hyvin.[11] Mehustamalla valmistettuun mehuunkaan ei jää jäljelle ravintokuitua, ellei sitä siihen jälkikäteen erikseen lisätä.[12]

Karpalomehua ja muita karpalotuotteita on käytetty pitkään virtsatietulehdusten hoidossa ja ehkäisyssä. Karpalon vaikutuksia käsittelevien tutkimusten meta-analyysin mukaan karpalotuotteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta tulehduksiin. On mahdollista, että karpaloissa esiintyvän proantosyanidiinin pitoisuudet eivät olleet karpalotuotteissa riittävän korkeita.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saleva-Sjöblom, Riitta: Elintarvikeprosessit, s. 192. Saarela, Anna-Maria; Hyvönen, Paula; Määttälä, Sinikka & von Wright, Atte (toim.). Savonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-203-121-1.
  2. Asetus eräistä marja-, hedelmä- ja kasvisvalmisteista sekä eräistä juomista Finlex. Viitattu 19.6.2017.
  3. a b c Fruit processing Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.6.2017.
  4. Marja- ja hedelmätuotteet Ruokatieto Yhdistys ry. Viitattu 19.6.2017.
  5. Mehut Martat. Viitattu 19.6.2017.
  6. Ferdman, Roberto A.: What people around the world drink when they aren’t drinking water The Washington Post. Viitattu 19.6.2017.
  7. Ferdman, Roberto A.: How America fell out of love with orange juice Quartz. Viitattu 19.6.2017.
  8. juice bar Oxford Living Dictionaries. Viitattu 19.6.2017. [vanhentunut linkki]
  9. Boseley, Sarah: Fruit juices and smoothies contain 'unacceptably high' levels of sugar The Guardian. Viitattu 19.6.2017.
  10. Quinn, Sue: Should I still drink fruit juice? BBC Good Food. Viitattu 19.6.2017.
  11. Marjojen vitamiinit jäävät mehumaijaan Yle Lahti. Viitattu 19.6.2017.
  12. Nguyen, Anna: Juicing for Health and Weight Loss Web MD. Viitattu 19.6.2017.
  13. Karpalomehu ei ehkäise virtsatietulehdusta Lääkärilehti. Viitattu 19.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]