Aprikoosi
Sivulta puuttuu | Aprikoosi | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Prunus armeniaca L.[1] |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Aprikoosi Wikispeciesissä |
Aprikoosi (Prunus armeniaca) on pienehkö Kiinasta peräisin oleva puu ja sen hedelmä. Aprikoosipuu kasvaa yhdeksän metriä korkeaksi ja sen lehvästö tulee kuusi metriä leveäksi.[2]
Kiinassa aprikoosipuuta on viljelty tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Toisaalta venäläiset tutkijat ovat sitä mieltä, että samanaikaisesti sitä olisi alettu viljellä myös Keski-Aasiassa. Kasvin tieteellinen nimi Prunus armeniaca eli ”Armenian luumu” viittaa Aasiaan. Persikan tavoin aprikoosin toi Eurooppaan Aleksanteri Suuri noin vuonna 300 eaa. Kreikkalaiset ja roomalaiset antoivat hedelmälle lempinimen ”auringon kultamuna”. Pohjois-Euroopassa aprikoosia alettiin viljellä vasta 1500-luvulla.
Aprikoosi on sukua mantelin lisäksi luumuille, kirsikoille, persikoille ja karvasmantelille, joiden kivissä on amygdaliini-nimistä katkeraa ja myrkyllistä ainetta. Tämä aine puuttuu eräältä aprikoosilajikkeelta, jonka kiveä käytetäänkin elintarvikkeena mantelin tavoin Euroopassa ja Keski-Aasiassa muun muassa maustamaan erilaisia leivonnaisia ja hilloja sekä Amaretto-likööriä.
|
|
