Itsehoitolääke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panadolin vaikuttava aine on parasetamoli

Itsehoitolääke on lääkevalmiste, jota voi ostaa apteekista ilman lääkemääräystä. Itsehoitolääkkeitä käytetään yleensä silloin, kun oireet ovat lievät, tilapäiset ja selkeät, eivätkä tarvitse lääkärin arviota. Esimerkiksi monien kiputilojen, iho-oireiden ja allergioiden hoitoon saa itsehoitolääkkeitä. Esimerkiksi flunssan oireiden lievitykseen käytettävät itsehoitolääkkeet on kuitenkin tarkoitettu vain lääkkeettömän hoidon – lepo, lämpimät juomat, kurkkupastillit – tueksi.[1]

Itsehoitolääkkeiden käyttöön liittyy kaikkien lääkkeiden tavoin haittavaikutuksia ja vaaroja. Jokin sairaus voi estää lääkkeen käytön – esimerkiksi ibuprofeeni voi aiheuttaa astmaatikolle kohtauksen. Lääkkeellä voi myös olla yhteisvaikutuksia muiden aineiden kanssa. Pitkäaikaiskäyttöön liittyy syyseurauksellisten haittavaikutusten lisäksi riski, että vakavamman sairauden oireet peittyvät ja lääkäriin hakeutuminen lykkääntyy. Runsaasti väärinkäytettyjä (esim. päihdekäyttö) valmisteita ei yleensä saa ilman lääkemääräystä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Itsehoitolääkkeet Lääkekasvatus. Kuopion yliopisto.
  2. Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Johdanto farmakologiaan (PDF).