Psilosybiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Psilosybiini
Psilocybn.svg
Psilocybin3d.png
Tunnisteet
CAS-numero 520-52-5
IUPAC-nimi [3-(2-dimetyyliaminoetyyli)-1H-indol-4-yyli]divetyfosfaatti
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H17N2O4P
Moolimassa 284,25 g/mol
Sulamispiste 220–228 °C ( K)
Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata) sisältää psilosybiiniä.

Psilosybiini, harvoin psilokybiini (4-fosforyylioksi-N,N-dimetyylitryptamiini, 4-PO-DMT) on päihteenä käytetty ja vaikutuksiltaan psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi ja hermomyrkky[1], joka on rakenteeltaan psilosiinin fosforihappoesteri.

Rakenne ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Psilosybiinisienet

Psilosybiinin perustana on dimetyylitryptamiinia muistuttava rakenne, ja psilosybiini samaten muistuttaa läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia, ja kuuluu samoin tryptamiineihin. Psilosybiini metabolisoituu ihmiselimistössä psilosiiniksi ja on psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan täten identtinen – molemmat muistuttavat vaikutuksiltaan muita hallusinogeenisia tryptamiineja, kuten LSD:tä. Psilosybiini aiheuttaa keskushermostovaikutuksia 2 mg annoksesta ylöspäin.[1]

Lääketieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiinin käyttöä on tutkittu migreenin sekä Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn hoitoon hyvinkin menestyksellisesti. Psilosybiini voi estää kohtauksen tai jopa lopettaa kohtaussarjan.[2] Tämän lisäksi psilosybiinillä on terapeuttista potentiaalia oikeassa ympäristössä ja oikealla annostuksella. Tutkimuskontekstissa nautittuna sen potentiaalisiin pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluu mielialan ja mielenterveyden kohoaminen.[3] Isojen annosten (30mg psilosybiiniä) havaittiin aiheuttavan mystisiä ja uskonnollisia kokemuksia. Kahden kuukauden jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa 55 % koehenkilöistä luokitteli kokemuksen kuuluvan elämänsä viiden merkittävimmän henkisen kokemuksen joukkoon, ja 12 % luokitteli sen kaikista merkittävimmäksi. Sitä verrattiin mm. ensimmäisen lapsen syntymään tai vanhemman kuolemaan.[4] Valvomaton käyttö voi kuitenkin aiheuttaa traumaattisia kokemuksia tai onnettomuuksia.

Esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiiniä esiintyy useissa eri sienilajeissa, pääasiassa madonlakkien (Psilocybe) sukuun kuuluvissa, joista tunnetuimpia ovat huurumadonlakki (Psilocybe cubensis) ja suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata). Suippumadonlakki on Suomen luonnossa yleisin psilosybiinisieni ja huurumadonlakki huumekaupassa yleisin. Psilocybe-sienet ovat laittomia Suomessa.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1957. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).
  2. Cluster Headache / LSD Study at Harvard Viitattu 30.9.2011. Englanti
  3. 'Magic Mushrooms' Can Improve Psychological Health Long Term TIME Healthland. 16.6.2011. Viitattu 28.9.2011.
  4. R. R. Griffiths & W. A. Richards & U. McCann & R. Jesse: Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance (pdf) 27.5.2006. Englanti
  5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931603

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]