Suippumadonlakki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suippumadonlakki
Psilocybe semilanceata mushroom in field.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Strophariaceae
Suku: Madonlakit Psilocybe
Laji: semilanceata
Kaksiosainen nimi
Psilocybe semilanceata
(Fr.) P. Kumm.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suippumadonlakki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suippumadonlakki Commonsissa

Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata) eli silokki on useimmiten pohjoisen pallonpuoliskon ravinteikkailla mailla tavattu madonlakkeihin kuuluva myrkylliseksi luokiteltu sieni.[2]. Sieni ei fyysisesti vahingoita ihmiskehoa[3] vaan myrkytysoireet ovat väliaikaisia ja johtavat muun muassa tajunnantilan moninaisiin muutoksiin. Suippumadonlakkia käytetään keskushermostovaikutustensa vuoksi yleisesti psykedeelisenä päihteenä, kuten muitakin psilosybiinisieniä. Lainsäädäntö määrittelee kaikki Psilocybe-sienet huumausaineiksi.[4] Suippumadonlakin tieteellisen nimen lajiosa koostuu latinankielisistä sanoista "semi" (puoli, puoliksi) ja "lanceata" (keihästetty, lävistetty).

Ulkonäkö ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippumadonlakin lakki on 0,5-1,5 cm leveä ja 1,5-2 cm korkea. Muodoltaan lakki on pipomainen tai kellomainen ja terävänipukallinen. Lakki on kosteusmuuntuva: kosteana lakin yläpinta on vihertävän ruskea ja kuivana vaaleampi, savenvärinen. Kosteana se myös tuntuu tahmealta ja hyytelömäiseltä. Sieni on tiheähelttainen. Sen heltat ovat kapeatyvisiä ja väriltään yläreunasta oliivinruskeita, keskeltä purppuranruskeita ja terästä vaaleita. Kosteana heltat kuultavat lakin läpi. Nuorten sienten lakit ovat alareunasta sisäänpäin kääntyneitä. Suippumadonlakin jalka on 4-10 cm pitkä ja 0,1-0,2 cm paksu, rakenteeltaan sileä ja joustava. Väriltään se on kiiltävän vaalea, mutta tummenee tyveä kohti. Vahingoittuneet varren osat voivat muuttua sinertäviksi.[5][6]

Suippumadonlakin annulus on siro, ruskea, seittimäinen ja nopeasti katoava. Se jättää varteen tahmean ja tumman, itiöpölyn värisen kohdan. Itiöpöly on purppuranruskeaa ja hienorakenteeltaan itiöt ovat soikeita, sileitä ja ituhuokosellisia. Pituudeltaan ne ovat 12-13,5 µm ja leveydeltään 7-8,5 µm.[5][6]

Suippumadonlakin maku on mieto ja haju heikko.[5]

Vastapoimittuja suippumadonlakkeja.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippumadonlakki on karikkeen lahottaja, joka kasvaa yksittäin tai ryhmissä lehmien, hevosten ja lampaiden laitumilla ruohikossa ja ruohotuppaissa kosteilla alueilla sekä lannoitetuilla nurmikoilla. Lajia ei kuitenkaan tavata lannalla. Kasvukausi kestää elokuun lopusta lokakuuhun, kunnes lämpötilat ovat laskeneet alle 5 asteen, mutta itiöemiä voi löytää maastosta pakkasten tuloon saakka.

Sieni on levinnyt laajalti pohjoiselle pallonpuoliskolle. Sitä esiintyy mm. Lounais-Yhdysvalloissa, Britteinsaarilla, Länsi-Euroopassa ja Skandinaviassa. Suomessa suippumadonlakki voi esiintyä pihoilla, puistoissa, puutarhoissa, nurmikoilla, laitumilla, tienvierillä, kosteissa metsien painanteissa, runsaasti lannoitetulla maalla, ruohikossa tai karikkeella koko maan alueella.[7]

Vaikutus ihmiselimistössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivattuja suippumadonlakkeja.
Pääartikkeli: Psilosybiinisienet

Suippumadonlakki sisältää useita keskushermostostoon vaikuttavia hermomyrkkyjä[8]: psilosiiniä, baeosystiiniä sekä psilosybiiniä, jota itiöemät sisältävät keskimäärin noin 10 mg/g eli 1,5 % sienten kuivapainosta. Tätä suurempia pitoisuuksia ei löydy muista Suomen alueella tunnetusti esiintyvistä psilosybiinisienistä.[7][9]

Suippumadonlakki ei yleensä fyysisesti vaurioita keskushermostoa tai muutoinkaan ihmiskehoa, ja sen vaikutukset tajunnantilaan ovat väliaikaisia. Sieni määritellään hermostovaikutustensa vuoksi kuitenkin myrkylliseksi.[2][3] Mahdollisia myrkytysoireita ovat muun muassa aistiharhat ja hyvänolontunne sekä muut psykedeeliset vaikutukset. Myös negatiivisia vaikutuksia voi ilmetä: ahdistusta ja suuremmilla annoksilla jopa paniikkikohtauksia.

Hallusinaatioiden ja sekavuuden ohella mahdollisia myrkytysoireita ovat huimaus, jäykkyys, pahoinvointi, virtsaamisvaikeus, korkea kuume sekä kouristelu.lähde? Lääkehiilestä ei yleensä ole apua, koska sienen myrkyt imeytyvät hyvin nopeasti ja oireet saattavat alkaa jo 10–30 minuutin kuluessa sienen nauttimisesta. Suippumadonlakki on lisäksi mahdollista sekoittaa hengenvaarallisiin myrkkysieniin. Myrkytystä hoidetaan ensisijaisesti rauhoittelemalla ahdistunutta potilasta ja pitämällä hänet hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä; voimakkaasti oireileva potilas tulee toimittaa lääkäriin.[10][11][12]

Lääketieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiinin terapeuttista potentiaalia on tutkittu mm. terminaalisen sairauden aiheuttaman kuolemanpelon hoitokeinona.[13] Tutkimuskontekstissa sen on havaittu olevan mielenterveydelle edullista ja kohentavan mielialaa kroonisesti.[14] Isojen annosten (0,43mg/kg psilosybiiniä) havaittiin aiheuttavan mystisiä ja uskonnollisia kokemuksia. Kahden kuukauden jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa 55 % koehenkilöistä luokitteli kokemuksen kuuluvan elämänsä viiden merkittävimmän henkisen kokemuksen joukkoon, ja 12 % luokitteli sen kaikista merkittävimmäksi. Sitä verrattiin mm. ensimmäisen lapsen syntymään tai vanhemman kuolemaan.[15] Valvomaton käyttö voi kuitenkin aiheuttaa traumaattisia kokemuksia tai onnettomuuksia.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienen kerääminen, hallussapito, käyttö, kasvattaminen ja myynti on kielletty Suomen huumausainelainsäädännössä.[7] Helsingin käräjäoikeus on katsonut psilosybiinisienet erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 27.8.2008
  2. a b Kasvi- ja sienimyrkytykset–tarua ja totta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643-1654
  3. a b The Johns Hopkins Hospital: Q&A with lead researcher Roland Griffiths, Question 9
  4. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931603
  5. a b c Salo, Pertti; Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 274. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-30359-7.
  6. a b Turner, Nancy J. & Von Aderkas, Patrick: The North American Guide to Common Poisonous Plants and Mushrooms, s. 106-108. Timber Press, 2009. ISBN 9780881929294. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.4.2012). (englanniksi)
  7. a b c Salo, Pertti et al: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1996-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  8. Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).
  9. Piippo, Sinikka & Salo, Ulla: Mielen ja rakkauden kasvit, s. 243. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28943-4.
  10. Lasten myrkytykset: Aineluettelo Terveyskirjasto. Duodecim.
  11. Lasten myrkytykset: Nuorten päihteet Terveyskirjasto. Duodecim.
  12. Sienet Päihdelinkki. A-klinikkasäätiö.
  13. Psilocybin for anxiety in terminal patients
  14. Magic Mushrooms can improve psychological health long term
  15. Griffiths, R. R.; Richards, W. A.; McCann, U. & Jesse, R.: Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance (PDF) 27.5.2006. (englanniksi)
  16. ”Se oli typerä päähänpisto” - mies sai tuntuvan tuomion sienikokeilustaan MTV 23.05.2014.