Oopiumiunikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oopiumiunikko
Opium poppy.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Unikot Papaver
Laji: somniferum
Kaksiosainen nimi
Papaver somniferum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Oopiumiunikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Oopiumiunikko Commonsissa

Oopiumiunikko (Papaver somniferum) on unikkokasveihin (Papaveraceae) kuuluva ruohokasvi. Laji on erityisen tunnettu siitä valmistettavasta huumeesta, oopiumista ja oopiumin sisältämistä alkaloideista (morfiini ja kodeiini) ja niistä puolisynteettisesti jalostetuista muista opioideista (heroiini).

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikon lehtiä ja kukan nuppu

Yksivuotinen oopiumiunikko kasvattaa 30–70 sentin pituisen tukevan, lähes kaljun ja väriltään sinivihreän varren. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja niiden muoto vaihtelee parihalkoisista hammaslaitaisiin. Ylemmät lehdet ovat sepiviä. Yksittäin varren päässä olevat kukat on lähes 10 cm leveitä. Kukkaperässä on vaaleita sukakarvoja. Vaalean- tai tummanvioletteja, punaisia tai valkoisia kukkia on 1–3 kappaletta. Terälehtiä on neljä kappaletta ja niiden tyvessä on musta laikku. Kaksilehtisen verhiön verholehdet varisevat aikaisin. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen. Heteitä on runsaasti. Suomessa oopiumiunikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen muodostuva 13–27 mm pitkä kota on pallomainen, hieman pitkänomainen sekä kalju. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luotilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikko on luultavasti alun perin kotoisin Välimeren alueelta, jossa se on vanha viljelykasvi.[2][3] Lajia tavataan nykyään vain viljeltynä tai villiintyneenä. Lajin on arveltu polveltuvan Välimeren alueella luonnonvaraisena kasvavasta P. setigerum -unikkolajista.[4] Suomessa oopiumiunikkoa voi tavata villiintyneenä aina Oulun korkeudelle saakka, satunnaisesti pohjoisempanakin.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiintyneenä oopiumiunikkoa tavataan puutarhojen liepeiltä, joutomailta ja joskus myös kaatopaikoilla.[1][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikon historia on pitkä. Piirroksia oopiumiunikosta on löydetty muinaisista sumerilaisista esineistä, jotka ovat peräisin noin vuodelta 4000 eaa. Oopiumiunikko oli myös tunnettu antiikin Kreikassa, jossa se sai nykyisen nimensä.lähde?

Monet myöhemmän ajan kirjailijat, varsinkin 1800-luvulla, ovat kirjoittaneet oopiumiunikosta ja sen vaikutuksista, kuten esimerkiksi L. Frank Baum kirjassaan Ihmemaa Oz.lähde?

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyötykasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikko tuottaa pieniä tummia, hieman sinertäviä siemeniä. Niitä käytetään mm. koristeena bagelien, sämpylöiden ja kakkujen pinnoilla. Unikonsiemenistä voidaan myös puristaa unikkoöljyä, joka sekään, kuten eivät siemenetkään, sisällä päihdyttäviä yhdisteitä.[5] 1940-luvulla Suomessakin kokeiltiin laajemmin oopiumiunikon viljelemistä öljykasvina, mutta laji jäi rypsin viljelyn varjoon.[4]

Oopiumiunikon tieteellinen nimi muodostuu sanasta somniferum, joka tarkoittaa unen antajaa.[5] Nimi viittaa kasvin ikivanhaan käyttöön lääkekasvina. Edelleenkin oopiumiunikkoa viljellään lääketeollisuuden käyttöön, koska sen sisältämä morfiini ja kodeiini ovat tärkeitä lääkeaineita. Kasvia on käytetty lääkkeenä kipujen lieventämiseen, yskänlääkkeenä ja vaikeaan ripuliin.[3] Oopiumiunikon sisältämiä tärkeimpiä lääkeaineita ei voida valmistaa synteettisesti, sillä niiden rakenne on hyvin monimutkainen. Oopiumiunikko on myös saatu geenitekniikan avustuksella kehittämään retikuliinia, erästä maitiaisnesteen kehittymisen välivaihetta.lähde?

Koristekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikko on yleinen ja perinteinen koristekasvi, jota on kasvatettu kauniiden kukkiensa ja koristeellisten kotiensa vuoksi.[2] Suomessa oopiumiunikon viljeleminen koristekasvina on laillista, mutta viljely tai viljelyn yritys käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena on rikoslain 50:1 § mukaan huumausainerikos.lähde?

Päihdekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumiunikon viljelyalueet

Erityisesti oopiumiunikon maitiaisnesteessä on yhdisteitä, joita käytetään päihteinä.[3] Kasvin sato korjataan noin viikko terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia viiltoja, joka saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan. Kuivunut maiti sisältää lajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kahtakymmentäviittä eri alkaloidia, joista 4–21 % on morfiinia, 4–8 % noskapiinia, 0,8–2,5 % kodeiinia, 0,5–2,5 % papaveriinia ja 0,5–2 % tebaiinia.[3][4] Yhdestä kodasta voidaan elinkaarensa aikana kerätä jopa 30 grammaa oopiumia. Saadusta morfiinista ja kodeiinista voidaan jalostaa heroiinia.lähde?

Aikaisemmin suurin osa oopiumiunikkopelloista oli niin sanotun "kultaisen kolmion" alueella Thaimaassa, Burmassa ja Laosissa. Nykyään viljely on siirtynyt niin sanotun "kultaisen puolikuun" alueelle Iraniin, Pakistaniin ja Afganistaniin. Afganistanissa on nykyään maailman eniten oopiumiunikon viljelypinta-alaa. USA ja Naton miehittämässä Afganistanissa viljellään n.90% maailman laittomasta ooppiumista. Onkin epäily tiedustelupalvelu CIA kontrolloivan Afganistanin ooppiumviljelyä ja vientiä maasta. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 92.
  2. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 197.
  3. a b c d Suomen terveyskasvit 1982, s. 307, 333.
  4. a b c Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 177.
  5. a b c Den virtuella floran: Opievallmo (ruots.) Viitattu 30.1.2012.
  6. Sota unikkoja vastaan 29.8.2005. Kehitysyhteistyön palvelukeskus. Viitattu 30.1.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]