Tauriini

Wikipedia

Tauriini (C₂H₇NSO₃, 2-aminoetaanisulfonihappo) on biologisesti tärkeä kemiallinen yhdiste. Se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1827 sonnin sapesta, joten yhdiste nimettiin sen mukaisesti: härkä tai sonni on latinaksi "taurus". Puhdas tauriini on valkoista, oikeastaan lähes väritöntä, kiteistä ainetta, joka maistuu lievästi happamalta. Tauriinin moolimassa on 125,15 g/mol, sulamislämpötila on noin 300 °C; sulaessaan tauriini samalla hajoaa ja CAS-numero 107-35-7.

Tauriini on aminohappo mutta ei karboksyylihappo. Tauriini ei osallistu ihmiselimistössä alfa-aminokarboksyylihappojen tapaan proteiinien synteesiin. Sen sijaan sitä esiintyy elimistössämme vapaana aminohappona mm. aivoissa, joissa se on toiseksi yleisin vapaa aminohappo. Tauriinia on lisäksi silmän verkkokalvossa, sydän- ja luustolihaskudoksessa sekä sapessa. Tauriinia erittyy myös äidinmaitoon.

Aikuisessa ihmisessä tauriinia on noin 1 g ruumiinpainokiloa kohti. Tauriinia muodostuu aikuisen ihmisen elimistössä rikkiä sisältävistä alfa-aminohapoista, metioniinista ja kysteiinistä, joten sitä ei tarvitse välttämättä saada ravinnosta. Tauriinia syntyy sekä maksassa että aivoissa. Tauriinin muodostuminen on melko hidasta ja voimakas lihasrasitus hidastaa sitä entisestään, joten ravinnosta saatavalla tauriinilla on kuitenkin merkitystä. Tauriini ei kuitenkaan ole ihmiselle välttämätön ravintoaine eikä sille ole annettu saantisuositusta.

Toisin kuin aikuiselle ihmiselle imeväisikäiselle lapselle tauriini on välttämätön ravintoaine, jota on saatava joko äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta. Energiajuomien ohella synteettistä tauriinia käytetäänkin äidinmaidonkorvikkeiden valmistukseen

Eräille imettäväisille tauriini on elintärkeä kautta koko elämän. Esimerkiksi kissan on saatava riittävästi tauriinia päivittäisestä ravinnostaan. Tauriinia kissan luonnolliseen ruokavalioon tulee sen pyytämistä pikkujyrsijöistä ja linnuista, jotka se syö luineen ja sisäelimineen. Kuumentaminen tuhoaa suurimman osan tauriinista. Teollisiin lemmikkikissojen ruokiin onkin tarpeen lisätä synteettistä tauriinia. Tauriinin puute aiheuttaa kissanpoikasen sokeutumisen. Emokissan tauriininpuutos johtaa kuolleiden tai epämuodostuneiden poikasten syntymiseen.

Apinallakin tauriininpuutoksen on havaittu aiheuttavan samantyyppisiä silmän verkkokalvon muutoksia kuin kissalla. Myös ihmislasten verkkokalvon kehitykseen tauriinin voidaan olettaa vaikuttavan, vaikka aivan suoraa näyttöä asiata ei olekaan.

Tauriinia on suhteellisen helppoa valmistaa teollisesti. Lähtöaineena on 1,2-dikloorietaani eli etyleenidikloridi, jota saadaan öljynjalostuksen yhteydessä tuotetusta eteenistä liittämällä eteenimolekyyliin klooria.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Saransaari, Pirjo; Oja, Simo S., Tauriini – aivojen arvoituksellinen viestintäaine, Suomen Lääkärilehti 56, 3189 (33/2001)
• PubChem
• Liber Herbarum II: Luettelo tauriinia sisältävistä kasveista
• DrugBank