Tauriini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tauriini
Tauriinin rakennekaava.gif
Tunnisteet
CAS-numero 107-35-7
IUPAC-nimi 2-aminoetaanisulfonihappo
SMILES C(CS(=O)(=O)O)N
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C2H7NSO3
Moolimassa 125,15 g/mol
Tiheys 1,734 g/cm³
Sulamispiste 305,11 °C
Liukoisuus 8,07 g/l (20°C)

Tauriini (C2H7NSO3, 2-aminoetaanisulfonihappo) on biologisesti tärkeä kemiallinen yhdiste. Se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1827 sonnin sapestalähde?, joten yhdiste nimettiin sen mukaisesti: härkä tai sonni on latinaksi "taurus". Puhdas tauriini on valkoista, oikeastaan lähes väritöntä, kiteistä ainetta, joka maistuu lievästi happamalta. Tauriinin moolimassa on 125,15 g/mol, sulamislämpötila on noin 300 °C; sulaessaan tauriini samalla hajoaa. Tauriinin CAS-numero 107-35-7.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauriinia on suhteellisen helppoa valmistaa teollisesti. Lähtöaineena on 1,2-dikloorietaani eli etyleenidikloridi, jota saadaan öljynjalostuksen yhteydessä tuotetusta eteenistä liittämällä eteenimolekyyliin klooria.

Tauriinin teollinen valmistus


Ihminen ja tauriini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauriini on aminohappo mutta ei karboksyylihappo. Tauriini ei osallistu ihmiselimistössä alfa-aminokarboksyylihappojen tapaan proteiinien synteesiin. Sen sijaan sitä esiintyy ihmisen elimistössä vapaana aminohappona mm. aivoissa, joissa se on toiseksi yleisin vapaa aminohappo. Tauriinia on lisäksi silmän verkkokalvossa, sydän- ja luustolihaskudoksessa sekä sapessa. Tauriinia erittyy myös äidinmaitoon.

Aikuisessa ihmisessä tauriinia on noin 1 g ruumiinpainokiloa kohti. Tauriinia muodostuu aikuisen ihmisen elimistössä rikkiä sisältävistä alfa-aminohapoista, metioniinista ja kysteiinistä. Tauriinia syntyy sekä maksassa että aivoissa. Tauriinin muodostuminen on melko hidasta ja voimakas lihasrasitus hidastaa sitä entisestään, joten ravinnosta saatavalla tauriinilla on kuitenkin merkitystä. Tauriini ei kuitenkaan ole ihmiselle välttämätön ravintoaine eikä sille ole annettu saantisuositusta.

Toisin kuin aikuiselle ihmiselle imeväisikäiselle lapselle tauriini on välttämätön ravintoaine, jota on saatava joko äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta. Energiajuomien ohella synteettistä tauriinia käytetäänkin äidinmaidonkorvikkeiden valmistukseen.

Energiajuomiin tauriinia on lisätty 1990-luvun lopulta asti. On kuitenkin tutkittu ettei tauriinilla ole niissä merkittävää terapeuttista, joskaan ei haitallistakaan vaikutusta.[1]

Tauriini eläinten ruokavaliossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräille imettäväisille eli nisäkkäille tauriini on elintärkeä kautta koko elämän. Esimerkiksi kissan on saatava riittävästi tauriinia päivittäisestä ravinnostaan. Tauriinia kissan luonnolliseen ruokavalioon tulee sen pyytämistä pikkujyrsijöistä ja linnuista, jotka se syö luineen ja sisäelimineen. Kuumentaminen tuhoaa suurimman osan tauriinista. Teollisiin lemmikkikissojen ruokiin onkin tarpeen lisätä synteettistä tauriinia. Tauriinin puute aiheuttaa kissanpoikasen sokeutumisen. Emokissan tauriininpuutos johtaa kuolleiden tai epämuodostuneiden poikasten syntymiseen.

Apinalla tauriininpuutoksen on havaittu aiheuttavan samantyyppisiä silmän verkkokalvon muutoksia kuin kissalla. Myös ihmislasten verkkokalvon kehitykseen tauriinin voidaan olettaa vaikuttavan, vaikka aivan suoraa näyttöä asiasta ei olekaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PubMed - Safety issues associated with commercially available energy drinks

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saransaari, Pirjo; Oja, Simo S., Tauriini – aivojen arvoituksellinen viestintäaine, Suomen Lääkärilehti 56, 3189 (33/2001)