Hypertensiivinen kriisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hypertensiivinen kriisi (myös verenpainekriisi) on voimakas verenpaineen nousu, jossa alapaine on vähintään 120 ja yläpaine 180–200. Sellaisessa kiirellisessä tilanteessa, jossa on kohde-elin vaurioita esimerkiksi aivo-oireita, aortan dissektoituma tai sydämen tai munuaisen vajaatoiminta, verenpaine pitää laskea välittömästä mieluiten suonensisäisellä lääkkeellä. Kiireellisessä tilanteessa, jossa elinvaurioita ei ole, voidaan hoito aloittaa suun kautta otettavalla lääkkeellä, ja tilanne on tarkistettava 1–3 vuorokauden päästä. Keskipitkä- tai pitkävaikutteiset kalsiumkanavan salpaajat ovat hyviä lääkkeitä. Lyhytvaikutteista nifpediiniä ei saa käyttää.[1]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoito on hätätilanteessa suonensisäinen lääkitys esimerkiksi nitroprussidilla, labetalolilla tai klonidiinillä.[2] Kloniidi ei kuitenkaan auta feokromosytoomassa[3]. Verenpainetta seurataan toistuvasta ja joskus invasiivisesti eli valtimonsisäisesti. Joskus tarvitaan tehohoitoa. Jos elinvaurioita ei ole voidaan hoito aloittaa oraalisella lääkityksellä. Siihen sopivat erityisesti keskipitkä- tai pitkävaikutteiset kalsiumkanavansalpaajat. Hypertensiivisen kriisin akuutti hoidon jälkeen aloitetaan pysyvä lääkitys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.