Hypertensiivinen kriisi
| Hypertensiivinen kriisi | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | I10 |
| ICD-9 | 401-405 |
| Tautitietokanta | 7788 |
| MedlinePlus | 000491 |
| MeSH | D006974 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Hypertensiivinen kriisi (myös verenpainekriisi) on voimakas verenpaineen nousu, jossa alapaine on vähintään 120 ja yläpaine 180–200. Sellaisessa kiirellisessä tilanteessa, jossa on kohde-elinvaurioita, kuten esimerkiksi aivo-oireita, aortan repeämä tai sydämen tai munuaisen vajaatoiminta, verenpaine pitää laskea välittömästi mieluiten suonensisäisellä lääkkeellä. Kiireellisessä tilanteessa, jossa elinvaurioita ei ole, voidaan hoito aloittaa suun kautta otettavalla lääkkeellä, ja tilanne on tarkistettava 1–3 vuorokauden päästä. Keskipitkä- tai pitkävaikutteiset kalsiumkanavan salpaajat ovat hyviä lääkkeitä. Lyhytvaikutteista nifedipiiniä ei saa käyttää.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hoito on hätätilanteessa suonensisäinen lääkitys esimerkiksi nitroprussidilla, labetalolilla tai klonidiinillä.[1] Klonidiini ei kuitenkaan auta feokromosytoomassa[2]. Verenpainetta seurataan toistuvasta ja joskus invasiivisesti eli valtimonsisäisesti. Joskus tarvitaan tehohoitoa. Jos elinvaurioita ei ole, voidaan hoito aloittaa oraalisella lääkityksellä. Siihen sopivat erityisesti keskipitkä- tai pitkävaikutteiset kalsiumkanavansalpaajat. Hypertensiivisen kriisin akuutti hoidon jälkeen aloitetaan pysyvä lääkitys.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Käypä hoito
- ↑ Catapresan® valmisteyhteenveto (Arkistoitu – Internet Archive)