Muuntohuume

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poliisin takavarikoimaa Gammabutyrolaktonia eli lakkaa.
Erilaisia MDMA-tabletteja.
Amfetamiinin, metamfetamiinin ja metkatinonin muuntohuumevastineet.
MPPP
MPTP

Muuntohuume (myös muotihuume, design-päihde tai design-huume) ovat jo olemassa olevien päihteiden erilaisia kokeellisia muunnoksia, joita saadaan alkuperäisen päihteen kemiallista rakennetta muokkaamalla. Näin syntyy uusi aine lähteen kaltaisilla farmakologisilla vaikutuksilla. Esimerkiksi laitonta amfetamiinia muunnellessa saadaan efedriiniä, pseudoefedriiniä ja fenetyyliamiineja.

Tutkimuskemikaalilla tarkoitetaan usein juuri design-huumeita, mutta sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa lääkkeiden kehityksessä tai tieteellisen tutkimuksen apuaineina käytettäviä yhdisteitä. Monilla näistä kuitenkin on päihdekäyttöä.[1]

Laillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet päihteet ovat periaatteessa laillisia, sillä niitä ei ole luokiteltu laittomiksikaan. Monet muuntohuumeet ovat kuitenkin jo joutuneet kiellettyjen aineiden luetteloon. MDMA (ekstaasi) on laiton amfetamiinijohdannainen, jolla on amfetamiinin stimuloivia vaikutuksia, mutta myös muunteluprosessin aikaansaamia psykedeelisiä ominaisuuksia.

Vaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukset muuntohuumeiden toksikologisista ja farmakologisista ominaisuuksista ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole tehty. Lisäksi näiden aineiden valmistusprosessissa saattaa olla puutteita ja lopputuotteen vahvuus saattaa vaihdella tai siinä saattaa olla jäämiä synteesissä käytetyistä aineista. Esimerkki tällaisesta muuntohuumeissa on MPPP, jonka synteesin sivutuotteena muodostuu herkästi MPTP-nimistä kemikaalia, joka aiheuttaa pysyviä Parkinsonin taudin kaltaisia oireita.[2]

Muuntohuumeet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Tullilaboratorio tunnisti 85 erilaista muuntohuumetta. Näistä 43 oli sellaisia, joita ei ollut tavattu Suomessa aikaisemmin. Vuonna 2012 Tullilaboratorio tunnisti 98 erilaista muuntohuumetta, joista 38:aa ei ollut tavattu Suomessa aikaisemmin.[3] Vuonna 2013 noin sadan muuntohuumeaineen joukossa oli 20 aiemmin tunnistamatonta ainetta.[4]

Muuntohuumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Surakka, Veli-Matti: Tutkimuskemikaalit Päihdelinkki. A-klinikkasäätiö.
  2. Are research chemicals safe to ingest? Erowid.org. Viitattu 19.1.2008. (englanniksi)
  3. Asiantuntija: Muuntohuumeet pelottavat käyttäjiäkin Yle 29.5.2013
  4. Huumeiden nettikaupan kasvu lisää salakuljetusta Helsingin Sanomat 9.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]