Ratifiointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkiksi kartalle sinisellä merkitty Yhdysvallat on kuuluisasti allekirjoittanut kasvihuonekaasupäästöjä koskevan Kioton pöytäkirjan, muttei ratifioinut sitä. Näin ollen se on jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle. Kartalle vihreällä merkityt maat ovat sekä allekirjoittaneet, että ratifioineet sopimuksen.

Ratifiointi tarkoittaa sopimuksen lopullista hyväksymistä, vahvistamista ja saattamista voimaan.

Ratifiointia käytetään etenkin valtioiden välisissä valtiosopimuksissa, joiden voimaansaattaminen edellyttää kansallisten elinten – Suomessa eduskunnan – vahvistusta. Tällöin sopimusteksti hyväksytään neuvottelijoiden allekirjoituksilla, ja voimaan saattaminen tapahtuu eduskunnan hyväksymällä hallituksen esityksestä annetulla lailla. Tämän jälkeen tapahtuu ratifiointi, yleensä tallettamalla ratifiointiasiakirjat, jolloin neuvottelijat tai muu sopijapuolen edustaja saatuaan täydet valtuudet sopia siten kuin neuvotteluissa sovittiin, lopullisesti sitoutuu sopimukseen. Ensi vaiheessa hyväksytty sopimus on siten itse asiassa mihinkään sitomaton neuvottelijoiden antama lupaus siitä, että heidän edustamansa taho tulee hyväksymään sopimuksen, ja että neuvottelijat tekevät kaiken voitavansa, jotta heidän edustamansa taho hyväksyy saavutetun neuvotteluratkaisun.

Kieltäytyminen ratifioimasta ei ole poikkeuksellista ja siihen suhtaudutaan joskus ymmärtäväisesti, jos sitä esiintyy harvoin. Jos sitä esiintyisi useammin olisi seurauksena se, että tahoon ei enää luotettaisi neuvottelukumppanina. Sen tahon, joka on nimittänyt neuvottelijat edustajikseen edellytetään kunnioittavan edustajiaan, ja on yleensä siis annettava valtuudet ratifiointiin. Usein kuitenkin tapahtuu, että esimerkiksi kansalliset poliittiset ailahtelut johtavat siihen, ettei neuvottelijoiden saavuttaman lopputuloksen taakse enää saada riittävää enemmistöä, jolloin sopimus sen tahon osalta raukeaa.

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.