Sotakorvaus
Sivulta puuttuu Sotakorvaus on materiaalinen, immateriaalinen (esim. Aspirin menetti Versaillesin rauhansopimuksen nojalla merkkisuojansa Britanniassa, Ranskassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa) tai rahallinen korvaus sodassa hävinneeltä maalta voittaneelle maalle. Voittanut maa vaatii hävinneeltä korvausta menetetyistä resursseista. Sotakorvauksen vaatiminen pohjautuu vahvemman oikeuteen.
Sotasaalis eroaa sotakorvauksesta siten, että sotasaalis saadaan haltuun taistelutoimien yhteydessä.
[muokkaa] Sotakorvaukset Suomessa
-
Pääartikkeli: Suomen sotakorvaukset
Vuonna 1944 solmitun ns. välirauhansopimuksen perusteella Suomi joutui "korvaamaan aiheuttamansa vahingot" sotakorvauksena Neuvostoliitolle (puutavaratuotteina, paperina, selluloosana, meri- ja jokialuksina, erilaisina koneina ja muina tavaroina). Sotakorvausten arvoksi sopimuksessa määritettiin 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja ne tuli toimittaa kahdeksan vuoden kuluessa 19 päivästä syyskuuta 1944 lukien.
Sotakorvauksien seurauksena Suomessa jouduttiin kehittämään siihen asti vähäisempää raskasta metalliteollisuutta, jonka on katsottu olleen tavallaan hyödyksi Suomelle. Sotakorvaukset eivät kuitenkaan, kuten ei myöskään myöhempi bilateraalinen kauppa SEV-maiden kanssa, kehittäneet Suomen kilpailukykyä koska kauppasopimukset tehtiin poliittisin perustein.
[muokkaa] Sotakorvaukset muualla
Kiina kävi sotaa Japania vastaan vuosina 1894–1895. Kiina kärsi musertavan tappion. Sen oli julistettava Korea itsenäiseksi ja luovutettava Formosa- ja Pescadores-saaret ja maksettava suuri sotakorvaus.
