Kambodža

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kambodžan kuningaskunta
Cambodia2.png
(Preăh réachéa nachâk Kâmpŭchéa)
Kambodžan lippu Kambodžan vaakuna
lippu vaakuna

Kambodžan sijainti

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Kuningas
Pääministeri
Norodom Sihamoni
Hun Sen

Pääkaupunki Phnom Penh (n. 1,5 milj. as.)

Muita kaupunkeja Băt Dâmbâng (190 000)
Sihanoukville (153 000)
Siĕm Réab (135 000)

Pinta-ala
– yhteensä 181 035[1] km² (sijalla 89)
– josta sisävesiä 2,7 %

Väkiluku (2010) 14 453 680[1] (sijalla 66)
– väestötiheys 72,5 / km²
– väestönkasvu 1,705[1] % (2010)

Viralliset kielet khmerin kieli

Valuutta Riel (KHR)

BKT (2009) sijalla 109
– yhteensä 27,92 miljardia USD[1]
– per asukas 1 900 USD

HDI (2012) 0.543[2] (sijalla 138)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 29[1] %
– teollisuus 30[1] %
– palvelut 41[1] %

Aikavyöhyke +7
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Ranskasta

9. marraskuuta 1953

Lyhenne KH

– ajoneuvot: K
– lentokoneet: XU

Kansainvälinen
suuntanumero
+855

Motto Kh-Motto.png
(Kansakunta, uskonto, kuningas)

Kansallislaulu Nokoreach

Kambodžan kuningaskunta (khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា, Preăh réachéa nachâk Kâmpŭchéa) on yli 14 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Kambodža rajautuu idässä Vietnamiin, pohjoisessa Laosiin ja lännessä Thaimaahan, ja etelässä sillä on rannikkoa Siaminlahdelle. Maan läpi virtaa Mekongjoki pohjoisesta etelään ja sen länsiosassa sijaitsee suuri Tonle Sap -järvi. Valtaosa maan asukkaista on theravada-buddhalaisia khmerejä, jotka puhuvat austroaasialaista khmerin kieltä. Kambodžan pääkaupunki on Phnom Penh.

Varhaiskeskiajalla Kambodžan aluetta hallitsivat intialaisen kulttuurin vaikutuksessa Funanin ja Chenlan kuningaskunnat. Niiden tilalle nousi 800-luvulla Khmerien valtakunta, josta tuli alueellinen suurvalta ja jolla oli merkittävä vaikutus Kaakkois-Aasian kulttuuriin. Valtakunnan taannuttua Kambodža ajautui Thaimaan ja Vietnamin vasallivaltioksi ja joutui viimein 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaavallan alle. Maa itsenäistyi jälleen vuonna 1953. Yhdysvallat pommitti Kambodžaa Vietnamin sodan yhteydessä, ja vuonna 1970 Kambodžan kuningas syrjäytettiin vallankaappauksessa ja maahan perustettiin Yhdysvalloille ystävällismielinen sotilashallinto. Valtaan nousivat kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Pol Potin johtamat Punaiset khmerit, joiden toteuttamassa kansanmurhassa menehtyi ainakin yli miljoona kambodžalaista. Vuosikymmenen lopussa Vietnam hyökkäsi Kambodžaan, punakhmerit syrjäytettiin vallasta ja maahan perustettiin kommunistinen Kamputsean kansantasavalta. Sisällissota punakhmerejä vastaan päättyi 1990-luvun alussa ja monarkia palautettiin, minkä jälkeen maan olot ovat olleet suhteellisen vakaat.

Kambodža on edelleen köyhä valtio, jonka väestö saa pääosin elantonsa maataloudesta. Kambodžan kulttuuri tunnetaan muun muassa Khmer-valtakunnan jälkeensä jättämistä valtavista arkkitehtuurimonumenteista, joista kuuluisin lienee Angkor Watin temppeli, ja ainutlaatuisesta keittiöstään.

Kambodžan nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khmerin kielellä maan nimi on Kâmpŭchéa (កម្ពុជា). Sana tarkoittaa ”Kambu[sta syntynyttä]”;[3] muinaiset khmerit väittivät polveutuvansa myyttisestä Kambu-hahmosta, ja khmer-valtakuntaa alettiin kutsua nimillä ”Kambudža”, ”Kambudžadesa” tai ”Kambupuri”. Ensimmäiset tällaiset kivikaiverrukset ovat Indravarman I:n hallintokaudelta.[4] Kambu oli intialaisen mytologian hahmo[5] ja askeetikko, joka meni legendan mukaan naimisiin taivaallisen nymfin kanssa ja perusti khmerien ensimmäisen kuningaskunnan Chenlan, khmeriksi myös Kambudža.[6][7]

Maasta kansainvälisesti käytetty nimi (engl. Cambodia, suom. Kambodža) on peräisin ranskankielisestä nimestä Cambodge.[3] Itsenäistymisen jälkeen Kambodžan nimi on vaihtunut useita kertoja.[6] Uudet nimet olivat seurausta poliittisista muutoksista: maan nimen muuttaminen oli voimakas keino erottautua edellisestä hallinnosta. Punaiset khmerit vaativat, että maasta piti käyttää kansainvälisestikin khmerinkielistä nimeä ”Kampuchea” (suom. Kamputsea), mutta heidän kukistumisensa jälkeen vanha nimi on otettu jälleen käyttöön.[3][5] 1900-luvun toisella puoliskolla maalla oli seuraavat nimet:[5]

  • 1953–1970: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)
  • 1970–1975: ”Khmerien tasavalta” (engl. Khmer Republic, khmeriksi សាធារណរដ្ឋខ្មែរ)
  • 1975–1979: ”Demokraattinen Kamputsea” (engl. Democratic Kampuchea, khmeriksi កម្ពុជាប្រជាធិបតេយ្យ)
  • 1979–1989: ”Kamputsean kansantasavalta” (engl. People's Republic of Kampuchea, khmeriksi សាធារណរដ្ឋប្រជាមានិតកម្ពុជា)
  • 1989–1993: ”Kambodžan valtio” (engl. State of Cambodia, khmeriksi រដ្ឋកម្ពុជា)
  • 1993–: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kambodžan historia

Esi- ja varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että Kambodžan alueella on ollut metsästäjä-keräilijöitä Hoabinhian-kaudella noin 6 000 vuotta eaa. Aiemmasta asutuksesta ei ole varmoja todisteita. Kambodžan neoliittisesta ja pronssikaudesta tiedetään hyvin vähän, sillä arkeologisia kohteita on vähän, ja niitäkään ei ole tutkittu kovin paljoa.[8]

Kambodžan varhaishistoria sijoittuu noin vuosien 200 eaa. ja 500 aaj. välille. Tänä aikana alueella alkoi esiintyä kiinteää asutusta ja yhteiskuntarakenteiden muodostumista, jotka johtivat ensimmäisten valtakuntien syntyyn.[9]

Hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat: Funan, Chenla ja khmerien valtakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Funanin kuningaskunta, Chenla ja Khmerien valtakunta

Kambodžan ja samalla koko Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funan, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla, ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi.[10][11][12]

Chenla, khmerien ensimmäinen kuningaskunta, oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Funanin valloittamisen myötä intialaisvaikutteet siirtyivät Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Chenlan kadottua alueelle syntyi khmerien valtakunta 800-luvun alussa.[10][11][12]

Khmer-armeija käymässä sotaan chameja vastaan, reliefi Bayonissa.
Kuningas Norodom I 1800-luvun loppupuolella.

Jayavarman II (hallitsi n. 770–834) perusti Khmerien valtakunnan 802. Angkorin alueen ensimmäinen pääkaupunki perustettiin 800-luvun lopulla ja sitä seurasi joukko muita pääkaupunkeja samalla alueella.[13] Angkor olikin maailman suurin kaupunki esiteollisella ajalla: sen pinta-ala oli 3 000 km²[14] ja asukasluku 700 000-1 900 000.[15][16] Khmerien valtakunnan vauraus perustui työvoimaan ja ainoa tapa lisätä sitä oli valloittaa uusia alueita. [17] 800-luvun loppuun mennessä valtakunta oli jo laajentunut nykyistä Kambodžaa suuremmalle alueelle[18] ja Angkorin suuruuden ajan päättyessä n. 1150 se hallitsi suurinta osaa Kaakkois-Aasian mannerta.[19] 1177 Champa valloitti Angkorin, mutta Jayavarman VII:n (hallitsi 1181–1218) onnistui vallata valtakunta takaisin ja laajentaa sitä entisestäänkin.[18][15]

Ayutthayan kuningaskunta valloitti Angkorin 1431. Khmerit saivat kuitenkin ajettua valloittajat pois, mutta siirsivät koko kaupungin ja sen miljoonaväestön nykyisen Phnom Penhin alueelle.[20]

Vasallivaltio ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angkorin valloituksen jälkeen 1431 Kambodžasta muodostui puskurivaltio Thaimaan ja Vietnamin väliin. Thaimaa ja Vietnam sekaantuivat aktiivisesti maan politiikkaan ja nimittivät muun muassa Kambodžan kuninkaat, joista monet kruunattiin Bangkokissa. Ayutthayan tuho 1767 heikensi thaitten vaikutusta väliaikaisesti.[21] Thait toipuivat nopeasti, ja 1794 he ottivat haltuunsa Băt Dâmbângin ja Siĕm Réabin maakunnat.[22] Nimellisesti Kambodža oli edelleen itsenäinen, mutta käytännössä siitä oli tullut Thaimaan vasallivaltio. Thaimaalaiset yrittivät valloittaa Kambodžan 1831, mutta vietnamilaiset estivät sen ja valloittivat maan. Vietnamin 1835 aloittama Kambodžan vietnamilaistaminen johti 1841 avoimeen sotaan, jossa Thaimaan kuningas Jessadabodindra auttoi Kambodžaa. Vuoden 1846 rauhansopimuksen mukaan Kambodža joutui kuitenkin virallisesti sekä Thaimaan että Vietnamin alaisuuteen.[21]

Ranska oli 1847 saanut haltuunsa Vietnamin kolme eteläisintä maakuntaa, joista käytetään nimitystä Kotšinkiina.[23] Ranska vaati 1863 Kambodžaa maksamaan veroa Kotšinkiinalle, ja sen onnistui suostutella Kambodža allekirjoittamaan protektoraattisopimus Ranskan kanssa. Seuraavana vuonna Kambodža solmi protektoraattisopimuksen myös Thaimaan kanssa. Se suututti ranskalaiset ja jo samana vuonna Ranska valloitti Kambodžan. Thaimaa luopui vaatimuksistaan Kambodžan suhteen 1867. 1887 Kambodža liitettiin Ranskan Indokiinaan.[24]

Kambodžan siirtomaapäällikkö oli résident supérieur, ja maakunnissa hallitsivat paikalliset kuvernöörit. Vuonna 1897 maan kuvernööri valitti esimiehilleen Pariisissa, että Kambodžan kuningas Norodom I ei enää ollut kykenevä hallitsemaan maata, ja sai oikeuden ottaa kuninkaan roolin verojen määräämisessä sekä kuninkaallisten virkamiesten ja seuraavan kuninkaan nimittämisessä. Norodomille ja hänen seuraajillensa jäi keulakuvan rooli, myös buddhalaisessa uskonnossa. Siirtomaa-aikana ranskalaiset saivat korkeimmat virat, ja alempiin virkoihin palkattiin mieluiten vietnamilaisia.[25]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain armeija Kambodžassa vuonna 1970.

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Kambodžan 1941, ja 9. maaliskuuta 1945 Japani julisti Kambodžan itsenäiseksi.[26] Japanin antauduttua ranskalaiset palasivat ja yrittivät palauttaa siirtomaavallan, mutta epäonnistuivat siinä. Kambodžasta tuli sen sijaan autonominen valtio Ranskan Indokiinan liittovaltiossa. Vuoden 1949 sopimukseen mukaan Ranska hallintaan jäivät armeija, poliisi, oikeuslaitos, valuutta ja ulkomaankauppa. [27]

Ranskan ja Japanin vastaiset ryhmittymät muodostivat 1945 järjestön nimeltä Khmer Issarak (”Itsenäinen Khmer”).Vuoden 1947 yleisen armahduksen jälkeen osa Khmer Issarakin jäsenistä siirtyi olemassa oleviin puolueisiin, mutta osa jatkoi taistelua Ranskan siirtomaaherruutta vastaan yhdessä Việt Minhin kanssa.[27] Levottomuudet maassa alkoivat uudelleen 1951, jolloin myös buddhalaiset munkit toimivat aktiivisesti hallitusta vastaan. Kuningas Norodom Sihanouk aloitti Kambodžan itsenäisyyskampanjan 1953 ja julisti lopulta Kambodžan itsenäiseksi kesällä 1953. Indokiinan sodan takia Ranska joutui tunnustamaan Kambodžan itsenäisyyden marraskuussa 1953 ja itsenäisyys vahvistettiin Geneven rauhankonferenssissa 1954. Kuningas Norodom Sihanouk luopui kruunusta isänsä hyväksi 1955 ja ryhtyi johtamaan maata pääministerinä. Vuosina 1955-1970 Sihanouk oli Kambodžan tosiasiallinen hallitsija joko pääministerinä tai valtion päämiehenä.[27]

1960-luvulla Sihanouk kertoi pyrkivänsä täydelliseen puolueettomuus- ja sitoutumattomuuspolitiikkaan. Suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät varsinkin sen jälkeen kun Sihanouk solmi kauppasopimukset Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. Sihanouk katkaisi kaikki suhteet Yhdysvaltoihin 1965, kun Yhdysvaltojen ilmasota Vietnamin sodassa laajeni Kambodžan alueelle. Oikeiston voitettua Yhdysvaltojen tuella vaalit vuonna 1966 hallitus ryhtyi puhdistamaan maata vasemmistolaisista. Vasemmistolaiset pakenivat maaseudulle ja aloittivat 1967–1968 useita kapinoita, jotka hallitus kuitenkin kukisti verisesti. Kapinalliset alkoivat järjestäytyä kommunistiseksi sissiliikkeeksi, jonka nimeksi tuli punaiset khmerit.[28]

Sisällissota ja Vietnamin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kambodžan sisällissota

Kenraali Lon Nol suoritti Yhdysvaltojen tuella sotilasvallankaappauksen keväällä 1970. FNL:n sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsin, joten Yhdysvaltojen ilmavoimat jatkoivat Kambodžan pommitusta sotilasvallankaappauksen jälkeen aina elokuuhun 1973 asti. Yhdysvallat pudotti Kambodžaan kaiken kaikkiaan 2 756 941 tonnia pommeja. Liittoutuneet käyttivät koko toisen maailmansodan aikana noin 2 miljoonaa tonnia pommeja, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit mukaan luettuina.[29][28] Nykyään pommituksissa arvioidaan kuolleen noin 250 000 kambodžalaista.[30]

Vallankaappauksen jälkeen Sihanouk johti nimellisesti Kambodžan kansallista yhtenäisyysrintamaa (FUNK) ja Kambodžan kansallisen yhtenäisyyden kuninkaallista hallitusta (GRUNK) Pekingistä käsin. Kummankin vahvin ryhmittymä olivat kuitenkin punaiset khmerit, jotka lopulta hallitsivat käytännössä koko maaseutua.[31]

Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja FNL Kambodžasta, punaiset khmerit jatkoivat taistelua ja syrjäyttivät Lon Nolin hallinnon. Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin 17. huhtikuuta 1975, ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.[32]

Punaiset khmerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Punaiset khmerit
Punakhmerien lippu.

Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi, ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset uudistukset. Markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin, ja kansan tuli elää pienissä yhteisöissä.[33] Punaisten khmerien ideologia oli sekoitus radikaalia maolaisuutta ja pääosin Vietnamia vastaan suunnattua sovinismia. Heidän vihollisiaan olivat etenkin vanhan hallinnon aikana koulutettu sivistyneistö – opettajat, lääkärit ja insinöörit – joita tapettiin surutta. Kaiken yksilöllisyyden ja vapauden tukahduttanut Angkar-järjestelmä valvoi kambodžalaisia, joiden tuli tehdä samaa työtä, syödä samaa ruokaa ja käyttää samoja vaatteita. Kambodža palasi vuoteen nolla: perinteet, uskonto, teatteri, musiikki, sanomalehdet ja niin edelleen lakkautettiin ja kirjastot, sairaalat, koulut ja muut julkiset rakennukset hylättiin.[34]

Punaiset khmerit vastustivat kaupunkielämää, ja kaupunkiväestö määrättiin palaamaan välittömästi maaseudulle. Phnom Penhin väestö oli sodan aikana kasvanut moninkertaiseksi, mutta kaupungit tyhjennettiin muutamien päivien kuluessa. Punaiset khmerit käyttivät hyödykseen vanhaa, kaupunkilais- ja maalaisväestön välistä juopaa ja voimistivat sitä. Maaseutuväestö jaettiin kahteen kastiin, vanhoihin asukkaisiin ja uusiin kaupungeista häädettyihin ihmisiin, ja ryhmien välit saattoivat olla hyvin huonot. Kaupunkilaisväestö joutui sopeutumaan ankariin olosuhteisiin, joissa maalaiset olivat punaisten khmerien mukaan joutuneet aina elämään. Koska punaisten khmerien ideologian kulmakiviin kuului myös ”yltiöpäinen khmer-sovinismi”, vihan kohteeksi joutuivat myös vähemmistöt: chamit, vietnamilaiset ja kiinalaiset.[35]

Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1,2–3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Teloituksissa kuoli kuitenkin ainakin satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona henkeä. Joka tapauksessa Kambodžan kansanmurha oli yksi vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista: erään arvion mukaan surmansa sai yli viidesosa maan väestöstä.[36][37][38][39]

Punakhmerien välit Vietnamiin alkoivat pian kiristyä. Vietnam ei voinut enää hyväksyä punakhmerien hyökkäyksiä Vietnamin puolelle ja uutisia vietnamilaisväestön vainosta: lopulta joulukuussa 1978 Vietnamin armeija hyökkäsi Kambodžaan, ja tällöin alkaneessa Kambodžan–Vietnamin sodassa se sai Phnom Penhin nopeasti hallintaansa.[40] Punaiset khmerit ja Pol Pot pakenivat Thaimaan rajalle, ja Vietnam asetti valtaan hallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Maanpaossa ollut Sihanouk ryhtyi nyt yhteistyöhön punaisten khmerien kanssa ja toimi päämiehenä koalitiohallituksessa, jota tukivat Kiina ja länsivallat; Thaimaa vuorostaan tarjosi punakhmereille turvapaikan vastineeksi siitä, että Kiina veti tukensa maan kommunistiselta puolueelta.[41] Vastustaakseen kommunistien johtamaa Vietnamia Yhdysvallat avusti punakhmerejä miljoonilla dollareilla ja asetti vietnamilaisten tukeman Kamputsean kansantasavallan kauppasaartoon. Presidentti Jimmy Carterin hallinto esti kansantasavallan pääsyn Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK), jossa Kambodžaa edusti 1990-luvun alkuun asti punakhmerien ja Sihanoukin monarkistien pakolaishallitus.[42]

Rauhan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhansopimus eri osapuolten (Vietnamin, Kamputsean kansantasavallan hallituksen, punaisten khmerien sekä tasavaltalaisen KPNLF:n ja monarkistisen ANS:n) välillä syntyi parin vuoden neuvottelujen jälkeen 1991. Vietnamin joukot vetäytyivät ja sissiliikkeiden johtajat pääsivät palaamaan Kambodžaan. YK:n operaatio UNAMIC perustettiin auttamaan miinanraivauksessa ja tukemaan noin 370 000 pakolaisen paluuta Thaimaasta.[43]

Yhdistyneiden kansakuntien tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Maa palautettiin monarkiaksi ja Norodom Sihanoukista tuli jälleen kuningas, nyt ilman poliittista valtaa. Hän jätti kruunun vuonna 2004 Norodom Sihamonille.[32]

Vuoden 1993 tasaisten vaalien jälkeen kanssapääministereiksi nimitettiin Kambodžan kansanpuolueen Hun Sen ja monarkistisen Funcinpec-puolueen prinssi Norodom Ranariddh, Norodom Sihanoukin vanhin poika. Hun Sen järjesti verisen vallankaappauksen 7. heinäkuuta 1997, joka syöksi Ranariddhin vallasta. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Hun Sen jatkoi ainoana pääministerinä ja Norodom Ranariddh parlamentin puhemiehenä. Kambodžan kansanpuolue voitti myös vuoden 2003 vaalit mutta ei taaskaan saanut yksinkertaista enemmistöä.[32]

Vuonna 2006 Funinpec erotti prinssi Norodom Ranariddhin johdostaan. Maaliskuussa 2007 Norodom Ranariddh tuomittiin poissaolevana vankilaan varojen väärinkäytöstä.[32]

Sotarikostuomioistuin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakhmerien johtajia tuomitsemaan perustettu tuomioistuin käynnistyi hitaasti vuodesta 2005 alkaen. Yksi liikkeen kärkihahmoista, Ta Mok kuoli vuonna 2006 ennen kuulustelujen alkua. Nuon Chea joutui oikeuteen 2007. Duch eli Kang Kek Ieu tuomittiin 35 vuodeksi vankilaan vuonna 2010.[32] Jacques Vergès puolustaa Kambodžan sotarikostuomioistuimessa silloista presidenttiä Khieu Samphania. Vergès pyrkii kaikin keinoin lykkäämään oikeudenkäyntiä ja onnistui siinä jo 2008 sillä perusteella, ettei kaikkia asiakirjoja ollut ehditty kääntää khmeristä ranskaksi. Syytteessä ovat lisäksi Ieng Sary ja Ieng Thirith (myös nimellä Khieu Thirith).[44]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kambodžan politiikka
Kambodžan kuningas Norodom Sihamoni.

Valtiomuoto ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža on perustuslaillinen monarkia, jota johtaa pääministeri. Valtionpäämies on kuningas, mutta hän puuttuu harvoin suoraan politiikkaan.[45] Nykyinen kuningas on Norodom Sihamoni, joka nousi valtaistuimelle vuonna 2004, kun hänen isänsä Norodom Sihanouk jäi eläkkeelle.[46] Entisenä kuninkaana Norodom Sihanoukilla on ollut paljon arvovaltaa ja hän on ollut Kambodžassa kunnioitettu mielipidejohtaja.[47]

Perustuslaki takaa monipuoluejärjestelmän. Suurimmat puolueet ovat Kambodžan kansanpuolue (Cambodian People's Party, CPP), kuningasmielinen Funcinpec, liberaalinen oppositiopuolue (Sam Rainsy -puolue, SRP), Ihmisoikeuspuolue HRP ja Kansallispuolue NP (entinen NRP).[1]

Maan lakiasäätävät elimet ovat 58-jäseninen senaatti ja 123-jäseninen alahuone. Senaatin jäsenistä kuningas nimittää kaksi, alahuone valitsee kaksi ja 57 valitaan kunnallisvaltuustojen ja parlamentaarikkojen äänestyksen perusteella. Alahuone valitaan yleisin vaalein viiden vuoden välein. Senaatissa on vuoden 2006 vaalien jälkeen suurimpina puolueina CPP (45 paikkaa), Funcinpec (10 paikkaa) ja SRP (2 paikkaa). Vuoden 2008 alahuoneen vaaleissa CPP sai 90, SRP 26, HRP 3, Funcinpec 2 ja NRP 2 paikkaa.[1]

Alahuoneen vaalien jälkeen alahuone ehdottaa suurimman ryhmän tai koalition puheenjohtajaa pääministeriksi, ja kuningas vahvistaa valinnan. Pääministeri ehdottaa muita ministereitä ja kuningas nimittää heidät.[1] Vuoden 2008 vaalien jälkeen pääministeri on Hun Sen, senaattia johtaa CPP:n puheenjohtaja Chea Sim ja alahuonetta Heng Samrin.[43]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuslaitos muodostuu korkeimmasta oikeudesta, alioikeuksista ja erityistuomioistuimesta, joka käsittelee Punaisten khmerien hallinnon aikana tehtyjä vakavia rikoksia.[43] Erillistuomioistuimen toimintaan osallistuu myös ulkomaalaisia tuomareita, ja YK oli mukana sen perustamisessa, mutta ei puutu sen toimintaan.[48]

Asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja laivastosta. Vuoden 2006 lain mukaan 18–30-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, ja heidät on velvoitettu 18 kuukauden varusmiespalvelukseen.[1] Asevoimat kärsivät rahapulasta, jota se on yrittänyt paikata myymällä vartiointipalveluita ja pyytämällä yksityisiä lahjoituksia. Kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusryhmät pitävät kehitystä huolestuttavana.[49]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža jaetaan 20 maakuntaan (ខេត្ត – khet) ja neljään maakunnantasoiseen kuntaan (ក្រុង – krong). Maakunnat jaetaan edelleen piirikuntiin (srok), jotka vuorostaan jaetaan kuntiin (khum). Kunnat jaetaan piireihin (khan) ja edelleen kortteleihin (sangkat).[50]

Kunnat on merkitty tähdellä (*).[51]

Cambodia provinces numbered.png
Kambodžan kartta
Kambodžan maakunnat[51]
Nimi Pinta-ala (km2) Väkiluku (3.3.2008) Kartalla
Bântéay Méancheăy 6 200 677 872 1
Băt Dâmbâng 12 200 1 025 174 2
Kâmpóng Cham 9 400 1 679 992 3
Kâmpóng Chhnăng 5 400 472 341 4
Kâmpóng Spœ 7 000 716 944 5
Kâmpóng Thum 12 900 631 409 6
Kâmpôt 4 700 585 850 7
Kândal 3 600 1 265 280 8
Kaôh Kông 11 000 117 481 9
Kêb* 160 35 753 10
Krâchéh 11 800 319 217 11
Môndôl Kiri 13 600 61 107 12
Ŏtâr Méancheăy 6 600 185 819 13
Pailĭn* 1 100 70 486 14
Phnom Penh* (Phnum Pénh) 375 1 327 615 15
Sihanoukville* (Preăh Seihânŭ) 2 500 221 396 16
Preăh Vihéar 13 900 171 139 17
Poŭthĭsăt 12 500 397 161 18
Prey Vêng 4 700 947 372 19
Rôtanak Kiri 11 700 150 466 20
Siĕm Réab 11 400 896 443 21
Stŏeng Trêng 12 000 111 671 22
Svay Riĕng 2 800 482 788 23
Takêv 3 500 844 906 24

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža satelliittikuvassa tammikuussa
Pääartikkeli: Kambodžan maantiede

Kambodžan pinta-ala on noin 181 035 neliökilometriä, josta 4 520 neliökilometriä on sisävesiä. Maalla on 803 kilometrin raja Thaimaan kanssa pohjoisessa ja lännessä, 541 kilometrin raja Laosin kanssa koillisessa ja 1 228 kilometrin raja Vietnamin kanssa idässä ja kaakossa. Kambodžalla on lisäksi 443 kilometrin pituinen rantaviiva Siaminlahdella.[1]

Maan huomattavin maantieteellinen piirre on Tônlé Sabin (Suuri järvi) tulvatasanko, joka on kuivana kautena 2 590 neliökilometrin suuruinen ja sadekautena noin 24 605 km². Tiheästi asutettu, riisinviljelyyn käytetty tasanko on Kambodžan keskeisin alue. Suurin osa maasta (noin 75 prosenttia) on alle 100 metrin korkeudella merenpinnasta. Poikkeukset ovat Krâvanhvuoret (korkein kohta 1 813 metriä) ja niiden kaakkoinen laajentuma Dâmreivuoret (noin 500–1 000 metrin korkuiset ”Elefanttivuoret”), sekä Dângrêkvuorten jyrkänne Thaimaan rajalla (korkeus noin 500 metriä). Kambodžan korkein kohta on 1 771 metriin kohoava Phnom Aoral Poŭthĭsătin lähellä maan keskiosassa.[52]

Kallioperä ja malmivarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Kambodžan kallioperästä kuuluu kvartäärikauden kivien muodostamaan Tonle Sap-Phnom-Penh sedimentaatioaltaaseen. Länsirannikon vuoret ovat liitukaudelta, jurakaudelta ja triaskaudelta. Trias- ja permikauden kivilajeja on myös maan itäosassa, samoin paikoin pohjoisessa, yhdessä paleotsooisen maailmankauden loppuvaiheen eli lähinnä permikauden ja kivihiilikauden kivilajien kanssa. Kaakkoisosassa on paikoin myös vulkaanisia kivilajeja.[53]

Kambodžan mineraalivarojen kartoitus on alkutekijöissään. Toistaiseksi maasta kaivetaan kultaa ja jalokiviä sekä marmoria, graniittia, hiekkaa ja suolaa. Maa sallii myös ulkomaalaisten yritysten harjoittaa malminetsintää ja kaivostoimintaa. Brittiläinen ja japanilainen yhtiö luopuivat bauksiitin louhimisesta pitkän jatkuneiden tutkimusten jälkeen kannattamattomana. Australialaiset ja japanilaiset yritykset ovat tehneet valtauksia kultakaivoksia varten. Korealainen yritys on varannut alueen, jossa on kuparia, sinkkiä ja jalokiviä. Kiinalaiset ovat perustaneet yhteisyrityksen rautamalmin hyödyntämiseksi. Kivihiiltä on löytynyt läheltä Thaimaan rajaa. Hiekkaa viedään Singaporeen ja Hongkongiin rakennusteollisuudelle ja täytemaaksi. Mineraalivarojen hyödyntämistä pidetään niin tärkeänä Kambodžan talouskasvulle, että valtio on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan kaivostoiminnan sallimista myös nykyisillä luonnonsuojelualueilla.[54]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FAO:n Forest Resources Assesment 2000 -raportissa Kambodža jaetaan kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maan länsi- ja lounaisosassa sekä pienessä laikussa Môndôl Kirin maakunnassa kasvaa trooppista sademetsää. Itäosassa ja paikoin maan keskiosassa kasvaa trooppinen kostea lehtimetsä. Sen yleisimmät puulajit kuuluvat mahonkikasveihin, rautayrttikasveihin, hernekasveihin tai heimoon Combretaceae. Maan keskiosissa on trooppista kuivaa metsää, jonka päälajeja ovat dipterokarpuskasvit.[55][56]

Suuren järven tulvatasangolla viljellään riisipeltojen lisäksi tupakkaa ja maissia. Pohjoisen vuorilla kasvaa ikivihreää metsää. Lounaassa on jäljellä ikimetsien sirpaleita ja viljeltyä tiikkiä. Ylempänä vuoristossa kasvaa havupuitakin. Rannikkoa reunustavat mangrovemetsät, ja jokivarsilla tavataan buddhalaisten pyhää kukkaa lootusta.[57]

Kambodžan kansalliseläin kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti kuollut jo sukupuuttoon.[58] Toinen IUCN:n äärimmäisen uhanalaiseksi luokittelema laji on lepakko, Otomops wroughtoni, jonka aiemmin luultiin elävän vain Intiassa. Jaavansarvikuonoja on löydetty rajan takaa Vietnamista, joten niitä saattaa elää myös Kambodžan puolella. Muita uhanalaisia nisäkkäitä ovat aasiannorsu, aasiankultakissa, vuorisusi, Indokiinangibboni, puuleopardi, kalastajakissa, marmorikissa, malaijikarhu ja villi vesipuhveli. Tiikereitä arvioidaan olevan jäljellä noin 150 yksilöä. [59] Kansallispuu on palmyrapalmu (Borassus flabellifer).[57]

Kambodžassa on seitsemän kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. Suurimmat kansallispuistot ovat Viracheyn kansallispuisto maan pohjoisrajalla, Botum-Sakorin kansallispuisto länsirajalla ja Phnom Bokorin kansallispuisto maan eteläosassa.[60] Suurin Kambodžan luontoa uhkaava tekijä ovat metsätuhot. 1990-luvulla metsäpinta-ala väheni 1 400 neliökilometriä vuodessa. Vuosina 2000–2005 metsän tuhoutumisvauhti kasvoi 75 prosenttia. Luonnontilaista ikimetsää on jäljellä enää alle 3 500 neliökilometriä. Hallituksen toimet ovat tehottomia, ja laittomat hakkuut rehottavat. Väestönkasvu ja sisällissodan jälkeinen jälleenrakennus asettavat paineita puutavaran hankkimiselle. Metsää raivataan myös kaskiviljelyn ja peltopinta-alan laajentamisen takia. Metsien oman lajiston lisäksi metsätuhot ovat uhkana järvien biotoopeille, sillä hakkuuaukeilta huuhtoutuva liete pilaa kutupaikkoja.[61]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan ilmasto on trooppinen ja lämpötila pysyy ympäri vuoden noin 20–30 celsiusasteessa. Ilmastoa hallitsevat kaksi monsuunia. Lounaasta tulevat monsuunit tuovat maahan kosteaa ilmaa Thaimaanlahdelta ja Intian valtamereltä toukokuusta lokakuuhun. Eniten Kambodžassa sataa syys-lokakuussa; maan keskiosan tasangolla sataa lounaismonsuunin aikana yhteensä lähes 1,8 metriä. Koillinen monsuuni puhaltaa kuivalla kaudella, joka kestää marraskuusta maaliskuuhun. Kuivin kausi on tammi-helmikuussa. Huhtikuu on kuumin kuukausi, ja sen aika saadaan vain vähän sateita. Kuuman ja kostean mutta sateettoman vuodenajan vaihtumista monsuuniin juhlitaankin muun muassa khmerien uudenvuoden muodossa.[62][63]

Phnom Penhin kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 31 32 33 35 33 32 32 32 31 30 30 30 Ø 31,8
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 21 22 23 24 24 24 24 24 24 24 23 21 Ø 23,2
Vuorokauden keskilämpötila (°C) 26 27 28 29 28 28 28 28 27 27 26 25 Ø 27,3
Sadanta (mm) 0 10 30 70 140 140 150 150 220 250 130 40 Σ 1 330
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
31
21
32
22
33
23
35
24
33
24
32
24
32
24
32
24
31
24
30
24
30
23
30
21
S
a
d
a
n
t
a
0
10
30
70
140
140
150
150
220
250
130
40


Lähde: Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 arvioitiin, että kymmenessä kaupungissa oli yli 50 000 asukasta. Suurimpien kaupunkien järjestys oli muuttunut oleellisesti kymmenessä vuodessa.[64]

Pääkaupunki Phnom Penh oli aikanaan "Aasian helmi". Se kärsi sisällissodasta pahoin, mutta on toipumassa hyvää vauhtia.[65] Toiseksi suurimmassa kaupungissa Băt Dâmbângissa on säilynyt hyvin siirtomaa-ajan ranskalaista arkkitehtuuria.[66] Sihanoukville on moderni satamakaupunki, jonka upeat hiekkarannat houkuttelevat sekä koti- että ulkomaisia matkailijoita.[67] Siĕm Réab on tunnettu ennen kaikkea Angkorin raunioalueesta.[68] Kâmpóng Chhnăng on satamakaupunki Tonle Sap-joen varrella. Se on merkittävä kalasatama.[69]

Kambodžan suurimmat kaupungit
nimi hallintoalue väkiluku 2010[64]
Phnom Penh Phnom Penh 1 485 661
Băt Dâmbâng Băt Dâmbâng 190 090
Sihanoukville eli Preăh Seihânŭ Preăh Seihânŭ 152 873
Siĕm Réab Siĕm Réab 135 112
Kâmpóng Chhnăng Kâmpóng Chhnăng 92 488
Prey Vêng Prey Vêng 65 737
Kâmpóng Cham Kâmpóng Cham 63 139
Poŭthĭsăt Poŭthĭsăt 55 823
Takêv Takêv 55 252
Ta Khmau Kândal 50 091

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžalaisnainen riisipellolla.
Angkor Wat

Kambodžan valuutta on nimeltään riel. Suurissa kaupungeissa matkailijat voivat käyttää yleisesti Yhdysvaltojen dollareita (seteleinä) ja Thaimaan rajalla Thaimaan bahteja.[70] Punaisten khmerien aikana maa luopui rahataloudesta kokonaan.[43]

Viime aikojen kehityksestä huolimatta Kambodžan talous kärsii yhä vuosikymmenien sisällissodasta ja levottomuuksista. Bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti kasvaa nopeasti, mutta on yhä alhainen muihin alueen maihin verrattuna. Suurin osa maaseudun talouksista ovat riippuvaisia maataloudesta.[43] Kambodžan tärkeimmät vientituotteet ovat tekstiilit, puutavara, kumi, riisi, kala ja tupakka. Maan suurimmat vientikumppanit ovat Yhdysvallat, Singapore, Saksa, Britannia, Kanada ja Vietnam.[1]

Vuosina 2004-2008 Kambodžan talouskasvu oli yli kymmenen prosenttia vuodessa. Tekstiiliteollisuus ja turismi olivat tärkeimmät kasvualat. Vuonna 2008 maahan saapui kaksi miljoonaa turistia. Matkailu onkin maan toiseksi suurin kovan valuutan lähde tekstiiliteollisuuden jälkeen.[43] Valtaosa maahan saapuvista matkailijoista vierailee Angkorissa tai Phnom Penhissä; myös uudistunut Siĕm Réabin kaupunki on tärkeä kohde. Etelärannikko trooppisine saarineen ja rantoineen ei ole vielä turismin pilaama. Matkailu on tuonut paljon hyvää Kambodžalle: se on luonut uusia taloudellisia mahdollisuuksia, auttanut maan kulttuurielämää ja lisännyt optimismia,[71] mutta toisaalta Kambodža on myös seksimatkailun tärkeä kohdemaa – erityistä huolta on esitetty lapsiprostituoitujen ja prostituutioon pakotettujen kohtalosta.[72]

Kambodžan väestöltä puuttuu kunnollinen koulutus etenkin köyhällä maaseudulla, jonka infrastruktuuri on lähes olematon. Pelko poliittisesta epätasapainoisuudesta ja korruptiosta ovat hidastaneet ulkomaisia investointeja. Vuosina 2004–2009 ulkomaiset investoinnit kuitenkin kasvoivat jo 12-kertaisiksi.[43] Maasta löytyi vuonna 2005 öljyä ja maakaasua, ja kaupallisen tuotannon arvioidaan alkavan 2012. Kaivostoiminta on viriämässä etenkin maan pohjoisosassa.[43] Maaperässä on jalokiviä, rautaa, mangaania ja fosfaatteja.[1]

Maatalous työllistää noin 70 prosenttia työvoimasta ja tuo 29 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteisiin kuuluvat riisi, kumi, maissi, vihannekset, cashew-pähkinät, tapioka ja silkki.[1] Maan vilja-aittoja ovat Kâmpóng Thum, Krâchéh, Môndôl Kiri, Preăh Vihéar ja Rôtanak Kiri. Vuoden 2009 riisisadoksi arvioitiin 7,3 miljoonaa tonnia. Satoa vahingoittaneesta taifuunista huolimatta siitä riitti vientiinkin. Myös puuvillaa, pippuria ja öljykasvi jatropaa kasvatetaan myyntiin. Kâmpôtin pippurille ja durianille, Kâmpóng Spœn palmusokerille, Siĕm Réabin prahok-kalakastikkeelle ja Môndôl Kirin hunajalle ollaan hakemassa WTO:n alkuperäsuojaa.[73]

Laajalle levinnyt korruptio on suuri ongelma. Vuonna 2010 maa sijoittui 178 maan joukossa sijalle 154 Transparency Internationalin korruptiolistalla. Korruption vastainen laki valmistui 15 vuoden valmistelun jälkeen. Pääministeri perusti korruptionvastaisen yksikön, mutta sen tehokkuutta epäiltiin yleisesti.[74]

Kambodža tuottaa suurimman osan kuluttamastaan sähköstä itse – vuonna 2007 sitä tuotettiin 1,272 miljardia kilowattituntia.[1] Maan sähköistysaste on toistaiseksi kuitenkin Aasian pienimpiä, ja vain 12 prosentilla kotitalouksista on sähköt. Sähkön hinta on maailman korkeimpia, maaseudulla jopa 0,90 Yhdysvaltojen dollaria kilowattitunnilta. Monet sähkövoimalat toimivat dieselillä, mutta suunnitelmiin kuuluu joidenkin korvaaminen raskasta polttoöljyä käyttävillä laitoksilla ja halvan sähkön ostaminen Vietnamista ja Thaimaasta. Myös vesivoiman lisärakentaminen on suunnitteilla. Ilman sähköä elävät kotitaloudet tuottavat pääosan energiastaan polttamalla biomassaa: polttopuuta ja puuhiiltä.[75]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikennettä Phnom Penhissä.

Kambodžan rautatielinjat ja osa tieverkostosta ovat huonossa kunnossa. Maassa on kaksi rautatielinjaa, joiden pituus on yhteensä 645 kilometriä. Ennen toista maailmansotaa valmistunut pohjoinen linja kulkee pääkaupungista Phnom Penhistä Sisŏphŏniin lähelle Thaimaan rajaa ja eteläinen linja Phnom Penhistä Sihanoukvillen satamakaupunkiin. Virallinen henkilöliikenne on lopetettu, mutta tavarajunat ottavat joskus matkustajia. Linja-autoliikenne on lisääntynyt ja pitkänmatkan linja-autot yhdistävät toisiinsa suurimmat paikkakunnat, syrjäisemmillä alueilla käytetään minibusseja. Teitä on maassa yhteensä noin 38 000 kilometriä, mutta vain pieni osa niistä on päällystetty.[76][1] Paikalliset käyttävät liikkumiseen yleensä autoja, moottoripyöriä tai busseja. Polkupyöräriksojen eli cyclojen käyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla.[77]

Kambodžan laaja vesitieverkko on ollut kaupankäynnin kannalta historiallisesti tärkeä ja muodostaa edelleen merkittävän osan maan liikennejärjestelmää. Mekong- ja Tônlé Sab -joet, niiden lukuisat sivujoet ja Tônlé Sab -järvi muodostavat yhteensä 2 400 kilometriä[1] vesireittejä, ja esimerkiksi Tônlé Sabilla on liikennettä vuoden ympäri. Mekongilla on helppo liikennöidä Krâchéhiin saakka.[76] Kambodžalla on kaksi tärkeää satamaa, Phnom Penh ja Sihanoukville.[1]

Kambodžan sisäisiä lentoja Phnom Penhistä Siĕm Réabiin operoi yksi lentoyhtiö, Siem Reap Airways.[76] Maassa on kaksi merkittävää lentoasemaa, Phnom Penh ja Siĕm Réab. Vuonna 2009 Phnom Penhin lentoasemaa käytti noin 1,6 miljoonaa ja Siĕm Réabin lentoasemaa 1,3 miljoonaa matkustajaa.[78] Phnom Penhiin lentää säännöllisesti 19 lentoyhtiötä.[79] Lentokenttiä maassa on yhteensä 17 kappaletta.[1]

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan puhelinlinjoja tuhottiin laajasti punaisten khmerien hallinnon aikana, eikä verkkoa ole vieläkään korjattu ennalleen. Tämä haittaa telefaksin ja lankapuhelinten sekä internetin käyttöä.[80] Vuonna 2009 lankalinjoja oli 54 200 eli vähemmän kuin yksi sataa asukasta kohti. Kännykkäliittymiä oli 5,6 miljoonaa eli noin 40 liittymää sataa asukasta kohti.[1] Internet-yhteydet ovat kalliita kaikkialla muualla paitsi Phnom Penhissä ja Siam Reabissa. Useimpien kaupunkien postitoimistosta voi soittaa, ja puhelinkioskejakin on. Maassa toimii viisi matkapuhelinoperaattoria, joista suurin, MobiTel, tarjoaa verkon useimpien suurten kaupunkien taajama-alueella.[80] Kun 3G-matkapuhelimet olivat tulossa käyttöön 2006, niiden pelättiin lisäävän pornon levittämistä. Suunnitelma matkapuhelinvideoiden kieltämisestä raportoitiin laajasti länsimaiden lehdistössä.[81] Syksyllä 2009 maassa oli 74 000 internetin käyttäjää, lähinnä suurimmissa kaupungeissa.[82]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kambodžan väestö
Therevada-buddhalainen munkki.
Cambodia ethnic map.svg

Vuonna 2010 Kambodžan väkiluku oli noin 14,5 miljoonaa ja väestönkasvu oli 1,705 prosenttia vuodessa.[1] Kaupungeissa asuu 22 prosenttia väestöstä:[1] suurin kaupunki on maan pääkaupunki Phnom Penh, jossa on yli miljoona asukasta.[83] Kambodža on etnisesti hyvin homogeeninen: noin 90[1]–96[83] prosenttia kambodžalaisista on khmerejä. He puhuvat khmerin kieltä, joka on myös valtion virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat kiinalaiset, vietnamilaiset, chamit ja khmer loeut. Mekong-joen varrella pääkaupungin pohjoispuolella asuvat chamit ovat merkittävin vähemmistö; chamit polveutuvat muinaisen Champa-kuningaskunnan asukkaista ja he omaksuivat islaminuskon malaijeilta. Heitä vainottiin pahoin punakhmerien aikaan. Kambodžan kiinalaiset ovat pääosin sulautuneet valtaväestöön, mutta vietnamilaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa. Khmer loeut ovat vuorostaan maan koillisosassa asuvia vuoristoheimoja, joita on noin 20.[83]

Kaikkiaan maassa puhutaan 23 kieltä.[84] Khmerin kieli kuuluu austroaasialaisten kielten mon-khmer-ryhmään ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.[85] Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Viime vuosina monet nuoret kambodžalaiset ovat kuitenkin siirtyneet käyttämään englantia, ja sen asema onkin vahvistumassa.[3]

Theravada-buddhalaisuus, jota punakhmerit sortivat, on jälleen maan pääuskonto, jota harjoittaa 96,4 prosenttia väestöstä. Muslimeja väestöstä on 2,1 prosenttia ja muita 1,3 prosenttia.[1] Buddhalaisuuteen on sekoittunut perinteistä animismia ja esi-isien palvontaa. Buddhalaisilla temppeleillä ("wat") on ollut maan historian aika merkittävä rooli paikallisina kulttuuri- ja koulutuskeskuksina, mutta valtaosa niistä tuhottiin punakhmerien aikana. Nyt buddhalaisuus on kirjattu maan perustuslakiin valtionuskonnoksi. Islaminuskoisia ovat lähinnä chamit, pieni kristitty vähemmistö asuu Phnom Penhissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja vuoristoheimot harjoittavat animismia.[86]

Valtaosa kambodžalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä.[83] Vuonna 2010 keskimääräinen eliniänodote oli 62 vuotta.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžassa on periaatteessa yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus.[43] Koulunkäynti on yleistynyt 2000-luvun kuluessa huomattavasti. Vuonna 2010 jo yli 90 prosenttia alakouluikäisistä kävi koulua. Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat kuitenkin ongelmia, ja yläkoulua kävi vain 32 prosenttia ikäluokasta.[87] Kambodžassa on kymmenen julkista ja 29 yksityistä korkeakoulua.[88] Pol Potin valtakaudella koulut ja yliopistot suljettiin ja tuhottiin, suuri osa opettajista surmattiin ja monet eloonjääneistä livahtivat tilaisuuden tullen ulkomaille. Maan vanhin ja suurin korkeakoulu, Phnom Penhin yliopisto, avattiin uudelleen vaiheittain vuosina 1980-1988. Koulutusjärjestelmän jälleenrakennus aloitettiin opettajien koulutuksesta.[89]

Kansanterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malaria on Kambodžan suurimpia terveysongelmia. Se vaivaa eniten maan itä- ja pohjoisosien metsäkylien asukkaita. Malarian esiintyvyys vaihtelee vuodesta toiseen sademäärän ja sen mukaan, paljonko ihmisiä toimii metsätehtävissä. Malarialääkkeiden huolimattoman käytön takia maahan on syntynyt malarialoispopulaatioita, jotka ovat resistantteja useimmille tunnetuille lääkkeille. Epidemian pahenemista koetetaan estää kyläneuvoloilla, joista saa diagnoosin ja lääkkeet nopeasti.[90]

AIDS-tilanne on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana: HIVin kantajia oli vuonna 2007 vain 0,8 prosenttia aikuisväestöstä, kun suurimmillaan 1990-luvun lopulla heitä oli noin kaksi prosenttia. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 40 000 henkeä, ja sitä sai 67 prosenttia heistä, noin 27 000 henkeä.[91] YK:n vuosituhattavoitteista Kambodža onkin jo saavuttanut HIV/AIDS-tavoitteen. Köyhyyteen ja odottaviin äiteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamista pidetään todennäköisenä, koulutukseen, tasa-arvoon ja lapsikuolleisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista mahdollisena.[92]

Monet ympäristötekijät vaikuttavat kambodžalaisten kansanterveyteen: pilaantunut pohjavesi, puun poltosta syntyvät pienhiukkaset sisä- ja kaupunki-ilmassa, jäämät maataloudessa käytetyistä hyönteismyrkyistä ja lannoitteista. Väärennettyjen ja laimennettujen lääkkeiden käyttö on johtanut taudinaiheuttajien resistanttien kantojen syntymiseen. Myös laajemmat ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen ja metsätuhot aiheuttavat vaaroja ihmisten terveydelle.[93]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Kambodžan kulttuurista voidaan erottaa kolme historiallista kerrostumaa: keskiajan klassinen khmer-kulttuuri, myöhempi theravada-buddhalainen kulttuuri ja uudempi ranskalainen siirtomaa-ajan perintö.[94] 1900-luvun jälkipuoliskon sotakausi ja anarkia olivat maan kulttuurielämälle tuhoisia, ja punakhmerien kansanmurhassa sai surmansa lukuisia taiteilijoita ja älymystön jäseniä. Vuosisadan loppupuolella tilanne on kuitenkin parantunut.[95]

Khmer-kulttuuri, joka kehittyi ja levittäytyi erityisesti Khmer-valtakunnan aikana, on vaikuttanut suuresti naapurimaihin Laosiin ja Thaimaahan. Khmerit ovat kehittäneet oman musiikkinsa, arkkitehtuurinsa ja veistostaiteensa.[96][97]

Punaisten khmerien vallan jäätyä taakse kambodžalaisista on tullut jälleen hyvin luokkatietoisia: avioliitot eri yhteiskuntaluokkien välillä ovat harvinaisia. Yhteiskuntaluokka määräytyy pääasiassa varallisuuden mukaan, ja sitä ilmentävät näyttävät korut ja asuntojen rakennusmateriaali: köyhimmillä on kaislakattoisia bambutaloja, varakkaammilla puutaloja ja yhteiskunnan kerma asuu kivitaloissa.[3]

Arkkitehtuuri ja kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phsar Thom Thmei, Phnom Penhin art deco -tyylinen keskuskauppahalli.

Kambodžassa on säilynyt Angkor-kautta edeltäviä temppeliraunioita ja hindujumalia esittäviä kiviveistoksia,[98] mutta maan arkkitehtuurin tärkeimmät monumentit ovat Khmer-valtakunnan ajalta. Ensimmäiset valtakunnan arkkitehtuurin merkkiteokset (Preah Ko ja Bakong) rakennutti kuningas Indravarman I (877–889) silloiseen pääkaupunkiin Hariharalayaan. Indravarmanin seuraaja siirsi pääkaupungin Angkoriin. Angkorin tunnetuin ja loisteliain rakennus lienee kuitenkin maan lippuunkin kuvattu Angkor Watin temppeli, joka valmistui Suryavarman II:n hallituskaudella (1113–1150). Häntä seurannut Jayavarman VII kääntyi buddhalaisuuteen ja rakennutti uuden pääkaupungin Angkor Thomiin, jonka keskuksena on valtava Bayonin buddhalainen temppeli. Khmer-imperiumin arkkitehtuuri monimutkaistui ajan kuluessa ja varsinkin myöhemmät rakennukset peitettiin korkokuvin. Niihin kuvattiin usein Ramayanan ja Mahabharatan tapahtumia. Muut rakennukset olivat puisia ja tavallinen kansa asui pilareille nostetuissa, harjakattoisissa puurakennuksissa, joita on nykyäänkin Kambodžan maaseudulla.[99]

Siirtomaakaudella Ranskalla oli suuri vaikutus maan arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen.[100] Phnom Penhiin rakennettiin 1800-luvulta lähtien kanavia, puistokatuja ja runsaasti eurooppalaistyylisiä rakennuksia, aluksi tiilestä ja myöhemmin 1930-luvulta lähtien betonista, kuten kaupungin art deco -tyylinen kauppahalli Phsar Thom Thmei.[101] Itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla kuvataide ja arkkitehtuuri alkoivat jälleen hyödyntää vanhoja khmer-valtakunnan aikaisia aiheita ja ne valjastettiin luomaan uutta kansallista identiteettiä.[95] Viime vuosina maan urbaani maisema on muuttunut nopeaan tahtiin usein ilman keskitettyä suunnittelua.[102]

Kambodžan käsityötaide on jakautunut aiemmin toisaalta maaseudun käyttötaiteeseen ja hoville tarkoitettuun taiteeseen. Viime vuosina käsityöt ovat kokeneet uuden nousun.[103] Perinteisiin taiteisiin kuuluvat muun muassa tekstiilitaide, temppelien seinämaalaukset ja puukoristelut sekä korien, naamioiden ja korujen valmistus.[104]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimainen elokuvateollisuus syntyi ja kukoisti Kambodžassa 1950- ja 1960-luvulla. Maassa oli nuoria, ulkomailla opiskelleita ohjaajia, ja maahan perustettiin useita tuotantoyhtiöitä ja runsaasti elokuvateattereita.[105] Punaisten khmerien kaudella elokuvia ei juuri näytetty, monet ohjaajat ja näyttelijät surmattiin ja elokuvateollisuus näivettyi.[106]

Kotimainen elokuvateollisuus elpyi 1980-luvulla, kun sosialistiseen realismiin kyllästynyt yleisö alkoi suosi lähihistoriaa ja romantiikkaa kuvaavia elokuvia. Ulkomaalaiset elokuvat jyräsivät ne pian alleen, ja uusi nousu koettiin vasta 1990-luvun loppupuolella. Silti jo aiemmin esimerkiksi ohjaaja Panh Rithy saavutti kansainvälistä menestystä, ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Nainen riisipellolla esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla. Vuonna 2001 ohjaaja Fay Sam Angin teos Kon Pouh Keng Kang menestyi ja lisäsi kambodžalaisen elokuvan suosiota laajemminkin.[107] Maan elokuvateollisuus kärsii edelleen piratismista ja huonolaatuisesta tuotannosta. Kambodžassa on kuvattu useita ulkomaisia elokuvia, joista tunnetuimpiin kuulunevat Tomb Raider (2000), City of Ghosts (2001) ja Tiikeriveljekset (2004).[108]

Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen khmerien tanssi.

Muinaisen khmer-musiikki- ja taideperinteen ymmärtäminen on tärkeää koko Kaakkois-Aasian kannalta, koska khmer-valtakunta toimi alueen kulttuurien sulatusuunina puolen vuosituhannen ajan. Kambodžan musiikissa on edelleen nähtävissä muun muassa indonesialaisia vaikutteita ja sillä on paljon yhteyksiä Thaimaan, Laosin ja Burman musiikkiperinteisiin.[109] Monet instrumentit ovat sidoksissa uskonnollisiin tai maallisiin juhliin, eikä niitä yleensä soiteta yksinään. Yleisimmät orkesterikokoonpanot ovat pinpeat, johon kuuluu vähintään kahdeksan instrumenttia ja joka säestää esimerkiksi varjoteatteria, kuninkaallisia tansseja tai festivaaleja,[110] ja nykyisin tunnetuin orkesteri mohori, jota käytetään esimerkiksi juhlissa, radiossa tai säestämään länsimaista populaarimusiikkia.[111] Pinpeat perustuu gongien ja ksylofonien kaltaisiin lyömäsoittimiin.[110]

Modernin, muinaisen ja klassisen musiikin erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä kambodžalaisessa elävässä musiikissa sekoittuu kansanmusiikkia, uskonnollisia melodioita ja maan itäosien etnisten vähemmistöjen musiikkia.[112] Klassiset musiikkimuodot ovat pääosin yhteneviä thaimaalaisen perinteen kanssa, vaikka joitakin alkuperäisiä khmer-musiikkiperinteitä lieneekin säilynyt. Esimerkiksi seremoniallinen pinpeat-orkesterimuoto on thaimaalaisen pi phat -orkesterin vastine. Myös klassinen tanssi on Thaimaan kautta omaksuttu, mutta toisaalta thaimaalainen klassinen tanssiperinne lainattiin aiemmin khmer-valtakunnalta Angkorin valtauksen yhteydessä.[95]

Nang sbek -varjoteatteria on esitetty Angkorin ajoilta lähtien ja sitä säestää pinpeat-orkesteri. Maaseudulla yleinen varjoteatterin muunnos on ainoa perinteisen teatterin muoto, johon kuuluu puhetta. Vaikka suurin osa maan perinteisistä tansseista on hävinnyt, osa niistä koki 1800-luvulla renessanssin. Suurin osa tansseista kuvaa Ramayana-eepoksen khmer-version (Reamker) tarinoita tai kansanlegendoja. Niissä käytetään naamioita ja värikkäitä asuja ja niitä säestävät kuoro ja useat erilaiset soittimet.[113] Tärkein tanssiryhmä lienee kuninkaallinen ”baletti”, kuten Thaimaassakin. Alun perin sen ohjelmistoon kuului ainoastaan lakhon khol -tanssi, joka kuvaa Ramayanan tapahtumia ja joka on miesten esittämää. 1950-luvulla alkunsa sai kulttuurin khmeriläistämisen yhteydessä apsaroiden tanssi, jonka esittäjien korut ja kruunut kopioitiin Angkor Watin seinäreliefeistä.[114]

Keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokaa myynnissä kambodžalaisella torilla.
Prahok-ateria: banaaninlehdessä valmistettua prahok-tahnaa, riisiä ja vihanneksia.

Kambodžalaisessa keittiössä yhdistyy piirteitä Thaimaan, Intian ja Kiinan ruokakulttuureista, mutta myös ranskalaiset ja myöhemmin vietnamilaiset ovat tuoneet omat mausteensa maan keittiöön. Tärkein ruoka-aine on riisi, jota saatetaan syödä kolme kertaa päivässä. Sen vaihtoehtona ovat nuudelit. Merkittävin proteiininlähde ovat kala ja muut merenelävät, joita saadaan meren lisäksi etenkin Tônlé Sab -järvestä. Myös lihaa (nautaa, sikaa ja kanaa) syödään jonkin verran, mutta vähemmän, ja usein sitä käytetään pikemminkin vain mausteena. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä syödään runsaasti ja rasvaa on hyvin vähän.[115][116]

Oman makunsa khmer-keittiölle antavat limemehu, kookosmaito ja fermentoitu, voimakkaan hajuinen kalatahna (prahok). Yleisiin mausteisiin kuuluvat myös kurkuma, galangal-juuri, valkosipuli, sitruunaruoho, tamarindi ja inkivääri.[115][3] Monimutkainen kroeung-mausteseos toimii pohjana valtaosalle ruokalajeista ja keittiö perustuukin etenkin mausteiden ja aromaattisten yrttien tuomiin makuihin.[116]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat Kambodžassa kirjoitetut teokset olivat Angkor-kaudella 800–1200-luvuilla palmunlehdille laadittuja sanskritinkielisiä tekstejä. Myös buddhalaisia kirjoituksia ja jataka-kertomuksia tuotettiin tällöin säännöllisesti. Vanhin säilynyt khmerinkielinen teos on vuorostaan Ramayana-eepoksen khmer-versio Reamker, jonka tapahtumia kuvataan yleisesti maan taiteessa ja musiikissa. 1600-luvulla syntyivät buddhalaisten munkkien chbap-runous ja runomuotoiset jataka-tarinoita eteenpäin välittävät satra lbaeng -romaanit.[117]

Ranskan siirtomaa-ajalla 1800-luvulla syntyi moderni kambodžalainen kirjallisuus, joka keskittyi kuitenkin edelleen klassisiin aiheisiin. Khmer-aakkostoa käytettiin kirjapainossa ensi kerran vasta 1908 Pantan Ta Mas -teoksen julkaisun myötä. 1930- ja 1940-luvuilla alettiin julkaista runsaasti novelleja, näytelmiä ja romaaneja lehdissä, ja vasta tällöin kirjallisuutta alettiin pitää taidemuotona.[118] Vuosina 1938–1972 ilmestyikin jo yhteensä yli tuhat romaania.[119]

Punakhmerien aikana 1970-luvun lopussa kirjallinen toiminta oli vähäistä, mutta ajan kärsimys on inspiroinut monia ulkomailla asuvia khmer-kirjailijoita. Kansantasavallan aikaan 1980-luvulla kirjallisuus keskittyi käsittelemään virallisesti hyväksyttyjä teemoja, sotaa ja sosialismia. Sensuuri hellitti vuonna 1989 ja 1990-luvulla sanomalehtien yleistymisellä oli suuri vaikutus kirjallisuuteen, joka keskittyi viihteeseen mutta tuotti myös yhteiskunnallisia huomioita.[119] Lukemisharrastus on yleistynyt, mutta markkinoita hallitsevat sotaa edeltävät romaaniklassikot. Uudet julkaisut ovat pienimuotoisia.[120]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion yleisradioyhtiö TVK ylläpitää radio- ja televisiokanavia. Maassa toimii myös kuusi yksityistä televisio- ja kolme radioasemaa, joista yksi yhteistyössä Phnom Penhin kaupungin kanssa. Päivittäin ilmestyy kaksi khmerinkielistä ja kaksi englanninkielistä sanomalehteä. Monet kambodžalaisista lehdistä ja televisioasemista ovat riippuvaisia puolueiden taloudellisesta tuesta. Pääministeri on luvannut, ettei toimittajia rangaista mielipiteiden ilmaisemisesta, mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestö on raportoinut useista syytteistä ja vankeustuomioista. Virkamiesten loukkaaminen ja väärän tiedon levittäminen on rangaistavaa. Internetin tai satelliittivastaanottimien käyttöä ei ole rajoitettu, ja naapurimaiden radiolähetykset ovat seurattavissa.[82]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1964, yleensä alle 10 hengen joukkueella. Maa ei ole saanut mitaleita.[121] Kambodžan jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Aasian kisoissa se sijoittui neljänneksi vuonna 1972. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 182. Maassa on 65 jalkapalloseuraa ja niissä 5 511 rekisteröityä pelaajaa.[122]

Jalkapallon lisäksi erilaiset kamppailulajit ovat suosittuja. Bokator on khmerien muinainen kamppailulaji, jonka on sanottu olevan kaakkoisaasialaisten potkunyrkkeilylajien edeltäjä. Angkor Watissa on kohokuvia, jotka esittävät bokatorottelijoita. Se oli muinaisten khmerien armeijan lähitaistelulaji, ja kehitetty taistelukentille. Pradal serey on perinteinen khmerien nyrkkeilylaji, josta on todisteita jo 800-luvulta. Se on nykyäänkin suosittu urheilumuoto, ja siinä voittaja selviää joko tyrmäyksellä tai tuomariäänin. Khmerien perinteinen paini on kolmieräinen, ja ottelun voi voittaa selätyksellä. Perinteisiä kamppailuja järjestetään kambodžalaisena uutenavuotena ja muina perinteisinä juhlapäivinä.[123]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Ian: Cambodia: An Oxfam Country Profile. Oxfam, 2000. ISBN 0-85598-430-9. Google-kirjat (viitattu 9.5.2011). (englanniksi)
  • Colet, John & Eliot, Joshua: Footprint Cambodia Handbook. Footprint Travel Guides, 2002. ISBN 978-1-9034-7140-1.
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia: Historia ja kulttuurit. Helsingissä: Otava, 2000 (2. painos 2005). ISBN 951-1-15771-X.
  • Kummu, Matti: Vesivarojen hallinta muinaisessa Angkorissa. Vesitalous, 2008, nro 1, s. 26-30. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.1.2011.
  • Ray, Nick: Lonely Planet Cambodia. Lonely Planet, 2005. ISBN 9781740595254. Google Books (viitattu 25.12.2010). (englanniksi)
  • Sheehan, Sean & Cooke, Barbara: Cambodia. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 978-0761420712. Google Books (viitattu 11.12.2010). (englanniksi)
  • Stark, Miriam T.: "Pre-Angkorian and Angkorian Cambodia" teoksessa Glover, Ian & Bellwood, Peter: Southeast Asia. From prehistory to history, s. 89-119. New York: Routledge Curzon Press, 2004. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.1.2011). (englanniksi)
  • Swann, Win: 21st century Cambodia: view and vision. Global Vision Publishing, 2009. ISBN 8182202787. Google-kirjat (viitattu 7.1.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z The World Factbook: Cambodia CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c d e f Marston, John: Cambodia Countries and Their Cultures. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  4. Mazzeo, Donatella & Antonini, Chiara Silvi: Ancient Cambodia, s. 52. Grosset & Dunlap, 1978.
  5. a b c Sheehan & Cooke 2007, s. 25.
  6. a b Colet & Eliot 2002, s. 171
  7. Heikkilä-Horn 1991, s. 30.
  8. Stark 2004, s. 91-96.
  9. Stark 2004, s. 96-97.
  10. a b Heikkilä-Horn 1991, s. 27–31.
  11. a b Chenla (Pre-Angkor Area) 550 AD - 8th Century www.cambodia-travel.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  12. a b Early Indianized Kingdom of Funan US Library of Congress. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  13. Stark 2004, s. 103-105
  14. A comprehensive archaeological map of the world's largest preindustrial settlement complex at Angkor, Cambodia. PNAS, 4.9.2007, 104. vsk, nro 36, s. 14277-14282. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  15. a b Stark 2004, s. 109-111
  16. Kummu 2008, s. 26-27
  17. Stark 2004, s. 107-109
  18. a b Heikkilä-Horn 1990, 33-37
  19. Cœdès 1944, 292-297
  20. Heikkilä-Horn 1991, s. 37–41.
  21. a b Heikkilä-Horn 1991, s. 131–132.
  22. History of Cambodia www.lonelyplanet.com. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  23. Heikkilä-Horn 1991, s. 157.
  24. Heikkilä-Horn 1991, s. 132–133.
  25. The French Colonial Period 1887-1953 – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress.
  26. Heikkilä-Horn 1991, s. 137–138.
  27. a b c Heikkilä-Horn 1991, s. 138-141.
  28. a b Heikkilä-Horn 1991, s. 141-146.
  29. Owen & Kiernan: Bombs Over Cambodia 2006. Yale University. Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  30. Lonely Planet s.31
  31. Heikkilä-Horn 1991, s. 147-149.
  32. a b c d e Timeline Cambodia BBC News
  33. Punakhmerien hallinto oli avoimesti hirveä 23.5.2009. Helsingin Sanomat.
  34. Brown 2000, s. 25–26.
  35. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 285–286.
  36. Revolutionary Terror – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 26.12.2010.
  37. Cambodian genocide Program Yale. Viitattu 26.12.2010.
  38. Cambodia Remembers Victims of Khmer Rouge VOA. Viitattu 26.12.2010.
  39. Pol Pot's Chief Torturer On Trial In Cambodia Sky News. Viitattu 26.12.2010.
  40. Brown 2000, s. 26.
  41. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 288–289.
  42. Back to Square one PBS Frontline News. Viitattu 26.12.2010.
  43. a b c d e f g h i Background Note: Cambodia US Department of State
  44. Ville Similä, Paholaisen asianajajan tähtihetki Helsingin Sanomat 25.11.2011 sivu B 2
  45. Cambodia welcomes a new king CBC News. 29.10.2004. CBC. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  46. Biography King Norodom Sihamoni. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  47. Arthurs, Clare: Cambodia king takes crisis online BBC News. 12.1.2004. BBC. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  48. Introduction to the ECCC ECCC. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  49. Brady, Brendan: The Cambodian Army: Open for Corporate Sponsors Time.com. 9.6.2010. Time Inc. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  50. Chapter XI: administration Constitution of Cambodia.. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  51. a b Cambodia: Provinces Citypopulation. Viitattu 10.12.2010. (englanniksi)
  52. Topography Cambodia: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. (englanniksi)
  53. Geology, oil and gas fields of the Asia Pasific region ((plate 2 of 3)) 1999. US Geological Survey. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  54. Minerals Invest in Cambodia. Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  55. Cambodia Ecological Zones (mukana kartta) FAO. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  56. Forest Resources Assesment 2000 Main Report (8 Mb, latautuu hitaasti) FAO. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  57. a b Sheehan & Cooke 2007, s. 14.
  58. Bos Sauveli IUCN Red List. IUCN. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  59. Lonely Planet / Ray, s. 56
  60. Protected areas system in Cambodia 2001. Protected areas Development, Mekong River region. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  61. Sheehan & Cooke 2007, s. 46.
  62. Sheehan & Cooke 2007, s. 12–13.
  63. Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.
  64. a b Cambodia: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  65. Introducing Phnom Penh Lonely Planet. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  66. Battambang Province Băt Dâmbâng University. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  67. Sihanoukville - Beach resort Tourism Cambodia. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  68. Siem Reb Travel Guide World Travels. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  69. Kampong Chhnang Tourism Cambodia. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  70. Money & costs Lonely Planet. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  71. Introducing Cambodia Lonely Planet. Viitattu 20.12.2010.
  72. Cambodia says no to sex tourists 26.9.2000. BBC News. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  73. Agriculture in Cambodia Invest in Cambodia. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  74. Cambodia's new anti-corruption unit names first suspect 1.12.2010.. ABC Radio Australia. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  75. Cambodia and Energy Energy & Mining in East Asia and Pacific. World Bank. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  76. a b c Getting Around Lonely Planet. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  77. Cambodia: As rickshaws get cycled out, some look back 8.1.2010.. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  78. Traffic Data Cambodia International Airports. Viitattu 17.12.2010.
  79. Airport Profile: Phnom Penh Cambodia International Airports. Viitattu 17.12.2010.
  80. a b Communications 1999-2011 Tourism of Cambodia. Viitattu 8.1.2011 (englanniksi)
  81. Porn fear sparks Cambodia 3G ban 2006. BBC News. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  82. a b Cambodia Country Profile BBC News. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  83. a b c d People Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  84. Languages of Cambodia Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.:. SIL International.. Viitattu 10.12.2010. (englanniksi)
  85. Language Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  86. Religion Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  87. Goal 2: Achieve universal primary education United Nations Development Programme Cambodia. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  88. Higher Education Ministry of Education, Youth and Sport. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  89. About RUPP 2010. Royal University of Phnom Penh(RUPP). Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  90. Cambodia: malaria WHO. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  91. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Cambodia 2008 WHO. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  92. Quick Facts Cambiodia MDG Monitor. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  93. Risk, vulnerabilities and hazards WHO Western Pacific. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  94. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 291.
  95. a b c Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 295.
  96. Khmer Culture Killing Field Museum USA. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  97. Khmer Culture Countries and their cultures. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  98. The pre-Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  99. The Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  100. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 294.
  101. French colonial architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  102. Contemporary Khmer architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  103. Traditional visual arts Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  104. Historical background Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  105. Welcome to the Cambodia Film Commission CFC. Viitattu 6.1.2010.
  106. Cambodian filmmaking up to the 1970s Cambodia Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  107. Cambodian filmmaking since the 1980s Cambodian Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  108. Current issues Cambodia Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  109. Stoevesandt, Ingo: The traditional music of Cambodia: Introduction musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  110. a b Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  111. Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles (follows Mohori) musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  112. Stoevesandt, Ingo: Systemology musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  113. Stoevesandt, Ingo: Shadow theatre and dance performance musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  114. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 296.
  115. a b Cambodian Cuisine and Recipes Viitattu 12.12.2010.
  116. a b Five main Cambodian ingredients Viitattu 12.12.2010.
  117. Early Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  118. Cambodian literature in the French colonial era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  119. a b The emergence of modern and contemporary Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  120. Cambodian literature today Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  121. Cambodia in Olympics Sport reference.. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  122. Associations: Cambodia FIFA. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  123. Swann, s. 213–214.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]