Pienhiukkanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoisia ilmakehässä leijuvia kiinteitä hiukkasia. Ne ovat terveydelle vaarallisia, koska hengitysilmaan joutuessaan ne tunkeutuvat keuhko­rakkuloihin asti[1], kun taas suuremmat mekaaniset hiukkaset pääsevät vain nenään tai nieluun.

Ihmiskunnan tuottamilla pienhiukkasilla on globaali ilmastoa viilentävä nettovaikutus, joten ne hidastavat ilmaston lämpenemistä[2].

Ilmakehän pienhiukkaset voivat olla ihmisen toiminnan, kuten polttamisen, sinne tuottamia, mutta myös kasvillisuuden tuottamat höyryt osallistuvat pienhiukkasten syntyyn.[3] Suomalaisen kaupunki-ilman pienhiukkaset tulevat enimmäkseen kaukokulkeutumana. Kotimaisia lähteitä ovat liikenne, energiantuotanto ja puun polttaminen takoissa ja kiukaissa.[4] Pienhiukkasia syntyy myös metsä- ja turvepaloissa, joista ne voivat tuulten mukana ajautua hyvinkin kauas.

Dieselöljyn palaessa syntyy kahdenlaisia pienhiukkasia. Suuremmat ovat 0,04–0,1 mikrometrin kokoisia nokihiukkasia, jotka koostuvat pääosin noesta sekä hiukkasen pinnoille tiivistyneistä haihtuvista yhdisteistä. Lisäksi syntyy pienempiä 5–30 nanometrin suuruisia nestemäisiä nano­hiukkasia, jotka ovat muodostuneet hiili­vedyistä ja sulfaateista tiivistymällä pakokaasun jäähtymisvaiheessa.[5]

Pienhiukkasten terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikista ilmansaasteista pienhiukkasilla arvioidaan olevan suurin merkitys terveyteen.[6] Itse asiassa pienhiukkaset ovat todennäköisesti suurin kaikista ympäristön terveysriskeistä.[7][8] Euroopassa on arvioitu noin 350 000 ihmisen kuolevan vuosittain ennenaikaisesti pienhiukkasten takia[9][10] ja arvioitu keskimääräinen vaikutus elinikään on kahdeksan kuukautta. Yllättävä tulos vuonna 1993 ilmestyneessä ns. kuuden kaupungin tutkimuksessa oli, että suuri osa kuolemista oli sydänkuolemia eikä esim. keuhkosyöpäkuolemia. Tämä tutkimus käynnisti vilkkaan tutkimustoiminnan sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Pääosin tulokset on vahvistettu. Herkkiä väestöryhmiä ovat pikkulapset, astmaatikot ja sydän- ja hengityselinsairauksia potevat vanhemmat ihmiset. Suomessa on vastaavasti arvioitu, että pienhiukkasten takia kuolee ennenaikaisesti noin 1300 henkeä vuodessa.[9][11] Lisäksi kymmenillä tuhansilla pahenevat astmaan tai infektioon liittyvät hengitystieoireet.[4]

Yli 10 mikrometrin suuruiset hiukkaset jäävät ylähengitysteihin, ja niiden terveysvaikutukset näyttävät vähäisemmiltä ja poikkeavat pienhiukkasten (alle 2,5 mikrometrin hiukkasten)vaikutuksista. Ns. kevätpöly, joka sisältää pääasiassa karkeita yli 10 mikrometrin hiukkasia, voi aiheuttaa limakalvoärsytystä erityisesti astmaatikoille. Myös ultrapienillä hiukkasilla (alle 0,1 mikrometriä) on pienhiukkasista riippumattomia terveysvaikutuksia. Niitä ei tunneta vielä kovin hyvin.[12]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Viitattu 1.6.2007.
  2. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 56-58.
  3. Laura Lähdevuori 4.3.2010: Suomalaiset ratkaisivat rikkihappomysteerin. http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article381424.ece
  4. a b Pienhiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Viitattu 1.6.2007.
  5. Kaarle Hämeri: Liikenteen pienhiukkaset ovat haitta terveydelle. Verkkolehti Työterveiset 2006/03. http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2006-03/7.htm
  6. Pekkanen J, Nevalainen A. Hengitysilma, kirjassa Mussalo-Rauhamaa H ym. (toim) Ympäristöterveys, ss. 20-43. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2007)
  7. Asikainen A, Hänninen O, Pekkanen J, Ympäristöaltisteisiin liittyvä tautitaakka Suomessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 2013:44, nro 5:68-74.
  8. Tuomisto J, Suurin riski on ihminen itse. Tiede 2013:nro 11:38-43.
  9. a b EU/CAFE2000, Directive 2008/50
  10. Terhi Hakala: Uusi tekniikka paljastaa pienhiukkaset paremmin 2005. TEKES. Viitattu 1.6.2007.
  11. Lea Huttunen: Pienhiukkaset kuriin 2006. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2007.
  12. Pekkanen J. Kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset. Duodecim 2004:120:1645-52.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]