Huawei
Sivulta puuttuu | Huawei Technologies Co. Ltd. 华为技术有限公司 |
|
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | rajavastuuyhtiö |
| Perustettu |  1988 (Shenzhen Kiina) |
| Perustaja | Ren Zhengfei |
| Toimiala | tietoliikenne |
| Tuotteet | matkapuhelinmodeemit, matkapuhelimet, tukiasemat, tietoliikenneverkot |
| Liikevaihto | 11 mrd USD (vuonna 2008)[1] |
| Henkilökuntaa | n. 87 000 (vuonna 2008) |
| Kotisivu | http://www.huawei.com/ |
Huawei Technologies Co Ltd (kiina: 华为技术有限公司; pinyin: Huáwei Jíshu Yǒuxiàn Gōngsī) on kiinalainen suuri televiestintälaitteiden valmistaja. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Etelä-Kiinan Shenzhenissä, Longgang District piirissä, Guangdongin maakunnassa. Yhtiön on perustanut vuonna 1988 entinen Kansan vapautusarmeijan sotilas Ren Zhengfei, joka tunnetaan yhtenä Kiinan rikkaimmista miehistä.[2] Yhtiöllä on toimintaa yli sadassa maassa ja n. 95 000 työntekijää. Yhtiöllä on kaksitoista tuotekehityskeskusta, joista puolet on Kiinassa ja muut ympäri maailmaa: Bangaloressa, Dallasissa, Hollannissa, Irlannissa, Jakartassa, Moskovassa ja Tukholmassa.
Suomessa toimii Helsingin Pasilassa sijaitseva myyntikonttori, Huawei Technologies Oy (Finland) Co. Ltd., jonka johtajana toimii Hao Chen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Huawei Technologies Oy (Finland) Co Ltd. johto
- Xu Wenwei (hallituksen puheenjohtaja)
- Yu Chengdong (hallituksen vjp.)
- Hui Chun (hallituksen jäsen)
- Hao Chen (Suomen toimintojen johtaja)
[muokkaa] Huawei-nimi
Huawei-nimi (kiin. 华为) tarkoittaa ”upeaa”. Yritys itse kääntää huawei-sanan ”saavutus”, ”upea toimija” tai ”loistava toimija”.
[muokkaa] Historia
Kiinan valtio alkoi kehittää voimakkaasti ict-teknologiaa 1980-luvun loppupuolella Deng Xiaopingin johdolla perustamalla mm. Shenzhen erityistalousalueen haastaakseen Hongkongin, joka ei tuolloin kuulunut Kiinaan. Yhtiön toiminnan aloitti vuonna 1988 entinen Kansan vapautusarmeijan sotilas, Kiinan kommunistisen puolueen aktiivi[3] ja virkamies, Ren Zhengfei (kiin. 任正非, syntynyt v. 1944) perustamalla puhelinkeskusten (PBX) tuontiyrityksen. Zhengfei oli toiminut aiemmin Kiinan armeijan teknologiayksiköissä. Yritys panosti tuotekehitykseen ja ryhtyi pian toimittamaan omia puhelinkeskuslaitteistoja. Huawein puhelinkeskuksia toimitettiin ensin pieniin kaupunkeihin ja Kiinan maaseudulle, mutta yritys kykeni kasvattamaan markkinaosuuttaan kilpailijoitaan enemmän, mm. puhelinkeskusten paremman suorituskyvyn ansiosta. Yrityksen taustalla on alusta alkaen ollut Kiinan valtion ja kommunistisen puoleen voimakas tuki, ja autoritaarinen johtamisjärjestelmä. Yritys omaksui voimakkaan kasvuhakuisen globaalin laajentumisstrategian.
Huawei aloitti vuonna 1994 valokuitutekniikkaan perustuvien SHD-laitteiden valmistuksen. Vuonna 1996 yhtiö toimitti valtameren ylittävän tietoliikenneverkon hongkongilaiselle Hutchison-Whampoa-teleoperaattorille. Vuonna 1997 Huawei julkaisi oman GSM-tukiaseman ja vuonna 1998 yritys teki konsultointisopimuksen IBM:n kanssa. Huawei solmi yhteisyrityksen Siemensin kanssa, jonka tavoitteena oli kehittää Kiinaan oma, länsimaista riippumaton matkapuhelinstandardi, TD-SCDMA. Huawei osti 16,5 % osuuden operaattoriliiketoimintansa myyneestä ja tappiollisesta 3Comsta vuonna 2003 noin 230 miljoonalla eurolla.[4] 3Com oli ostanut aiemmin osan H3C-yrityksestä. Huawei nousi läntisten kilpailijoidensa (Ericsson, Nokia Telecommunications, Ericsson, Alcatel-Lucent) tietoisuuteen ja merkittäväksi kilpailijaksi vuonna 2004, kun se nappasi 3G-verkon tilauksen eurooppalaisten kotikentältä Hollannista.
Huawein kasvu jatkui, kun se tuplasi myyntinsä vuonna 2007 Euroopassa 1,3 miljardiin euroon ja sai Euroopasta tilauksia monilta merkittäviltä operaattoreilta kuten Vodafonelta ja France Telecomilta.[5] Yhtiö toimitti T-Mobile-operaattorille GSM- ja 3G-verkkojen ydintekniikkaa Saksaan, Isoon-Britanniaan, Itävaltaan, Hollantiin ja Tsekkiin. Huawein koko liikevaihto oli vuonna 2007 runsaat kahdeksan miljardia euroa.[6]
Vuonna 2008 Huawei teki eniten kansainvälisiä pct-patenttihakemuksia ja ohitti vuonna 2008 ruotsalaisen kilpailijansa Ericssonin langattomien tukiasemien myynnissä kivuten maailman suurimmaksi toimittajaksi. Yhdessä kiinalaiset Huawei ja ZTE hallitsivat 40 prosenttia maailmanlaajuisista markkinoista [7] [8] Joulukuussa 2008 BusinessWeek-lehti asetti Huawein kolmannelle sijalle Applen ja Googlen jälkeen listalla vaikutusvaltaisimmista yrityksistä.[9]
Telia ilmoitti maailman ensimmäisenä operaattorina kaupallisten 4G-verkon rakentamisesta Osloon vuonna 2010 ja valitsi Huawein tukiasemaverkon laitetoimittajaksi. [10]
Huawei teki ensimmäisen radioverkkosopimuksen Suomessa vuonna 2009, kun se ilmoitti toimittavansa Soneralle suuren osan 900 megahertsin alueella toimivaa 3G-verkkoa yhdessä Nokia Siemens Networksin kanssa. Kaupan jälkeen Huaweilla oli toimitussopimuksia kaikissa Pohjoismaissa. Oslossa oli jo kaupallisessa käytössä sen TeliaSoneralle toimittama LTE-verkko. Aikaisemmin Huawein valmistamia GSM-modeemeja eli ns. ”mokkuloita” sekä matkapuhelimia oli jo ollut Suomen markkinoilla.
Tutkimusyhtiö Dell’Oron mukaan Huawei ohitti Nokia Siemens Networksin toiseksi suurimpana verkkovalmistajana kolmannella vuosineljänneksellä vuonna 2009, jolloin Huawei lähes tuplasi markkinaosuutensa heinä-syyskuussa. Tutkimusyhtiön mukaan Huawein markkinaosuus nousi 20 prosenttiin aikaisemmasta 11 prosentista.[11] Tammikuussa 2010 Trading Markets uutisoi kiinalaislähteisiin perustuen Huawein kirineen langattomien tukiasemien toimituksissa myös ruotsalaisen markkinajohtaja Ericssonin edelle. Huawein mukaan sen langattomia ratkaisuja tarjoavan yksikön liikevaihto oli vuonna 2009 10 miljardia dollaria. [12] Toisaalta ABI Research ja myöhemmin Dell’Oro arvioivat varovaisemmin, että Huawein markkinaosuus vuonna olisi ollut 16.5 % tai 20 %, joka tarkoittaisi kolmatta sijaa, mutta Huawei nousisi kakkossijalle vuoden 2010 loppuun mennessä.[13][14]
Huawein 14.1 % liikevoitto vuonna 2009 oli noin viisinkertainen Ericssoniin verrattuna. Toisaalta viranomaiset mm. Intiassa ja USA:ssa ovat ilmoittaneet pelkäävänsä, että kiinalaiset käyttävät mobiiliverkkoa vakoiluun. Tämä on johtanut telelaitteiden tuonnin vähenemiseen Kiinasta. Edelleen Motorola syytti Huaweita teollisuusvakoilusta ja yrityssalaisuuksien varastamisesta.[15]
Huawei neuvotteli vuonna 2010 Motorolan verkkoliiketoiminnan ostamisesta mm. kilpailijansa Nokia Siemens Networksin ohella. Kaupan voitti NSN. Myöhemmin selvisi, että NSN ei tarjonnut eniten Motorolan kannattavimmasta osasta vaan Huawei tarjosi sata miljoonaa enemmän. USA:n viranomaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet Huawein korkeampaa tarjousta, koska Huawein perustaja Ren Zhengfei työskenteli aikanaan Kiinan armeijassa.[16] Samasta syystä Huawein ei annettu ostaa ohjelmistotalo 2Wireä, jonka osti lopulta Pace Make 475 miljoonalla dollarilla. Tiettävästi Huawein tarjous 2Wirestä oli merkittävästi suurempi. Yhtiö vastasi kritiikkiin palkkaamalla yhdysvaltalaisen yhtiön tarkastamaan ohjelmansa ja lisäksi kertoi avaavansa asiakkailleen telelaitteidensa ohjelmistokoodin.[17] Huawei kertoi joulukuussa 2010 käyttävänsä avointa Linuxia verkkokehitystyökaluissaan ja laitteissaan.[18]
Huawein eurooppalainen kilpailija NSN väitti tammikuussa 2011, että Huawei saa halpoja valtion lainoja, jotka vääristävät kilpailua. NSN:n mukaan tukiaisista ei ole kuitenkaan helppo lähteä kiistelemään esimerkiksi EU-tasolla.[19] Huawein arveltiin tuottavan yli 60 miljoonaa puhelinta vuonna 2011 ja Huawein viiden vuoden liikevaihtokasvu on ollut keskimäärin 33 prosenttia vuodessa. [20][21]
[muokkaa] Huawein kuluttajatuotteita
Huawei valmistaa tietoliikkennemodeemeja UMTS, CDMA ja TD-SDMA matkapuhelinverkkoihin. Euroopassa yleiseen 3G UMTS-matkapuhelinverkkoon Huawei valmistaa nk. E-sarjan USB-portiin liitettäviä "mokkuloita": mm. Huawei E160, E169, E170, E230, E1762, E173 ja E220. Huawei toimittaa U8000-sarjan IDEOS Android-käyttöjärjestelmällä varustettua matkapuhelinta (U8150 IDEOS ja U8300 IDEOS). Edelleen Huawein tuotteisiin kuuluu Gsm/gprs/edge/HSDPA-verkossa toimiva pöytäpuhelin B160.
CDMA 2000 -verkon mokkulat ovat EC-sarjaisia. Kiinalaiseen TD-SDMA-standardiin Huawei valmistaa yhtä modeemia, tuotemerkiltään ET128. Edelleen Huawei valmistaa EM-sarjassaan kannettavissa tietokoneissa käytettäviä tietoliikennemoduuleita, joissa kaikissa on HSPA-tuki. Huawei kertoo Internet-sivuillaan kodin tietoliikennejärjestelmistä, mm. Huawei CPE Management System (HCMS) sekä videoneuvottelujärjestelmistä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Huawein talousraportti 2008 [1]
- ↑ Helsingin Sanomat. Talous. 17.11.2008. Kiinalaisyhtiö Huawei rynnistää maailman markkinoilla
- ↑ Kiinankielinen arkikkeli Zhengfein elämästä
- ↑ Tietokone. 8.10.2007. [2] viitattu 17.7.2009.
- ↑ Lukkari, Jukka: Huawei kiristää verkkokisaa. Tekniikka ja talous 11.8.2008. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Ojanperä, Kai: Kiinalainen verkkoyhtiö Huawei kepitti Euroopan telejätit. Tekniikka ja talous 19.12.2009. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Lukkari, Juha. Tekniikka ja Talous. 31.1.2009.
- ↑ Savolainen, Henna. Tekniikka ja talous 8.7.2009. [3] Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Huawei. Tiedote. [4] viitattu 17.7.2009.
- ↑ Lukkari, Juha: Telia rakentaa kaksi 4g-verkkoa. Tekniikka ja talous 15.1.2009. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Rapeli, Katja: Nokia Siemensin tuska jatkuu - Huawei pyyhältää jo ohi. Tietoviikko 16.11.2009. Viitattu 20.11.2009.
- ↑ Savolainen, Hanna. Arvopaperi. 11.1.2010. Huawein hurja väite: Ohitimme Ericssonin verkkolaitemarkkinoilla. [5] viitattu 13.1.2010.
- ↑ Huawein kiri ei riittänyt NSN:n kukistamiseen. NSN piti kakkostilansa valmistajana. Tietokone 10.2.2010. Viitattu 14.2.2010.
- ↑ NSN kasvoi verkkolaitemarkkinoiden kakkoseksi. Helsingn Sanomat 17.2.2010. Viitattu 17.2.2010.
- ↑ NSN ohittaa Huawein ja nousee kakkoseksi. Kauppalehti 27.7.2010. Viitattu 28.7.2010.
- ↑ Ojanperä, Veijo: Kiinalainen Huawei ei kelvannut USA:han – Nokia Siemens hyödynsi tilanteen 19.7.2010. Tietokone cit. Uutispalvelu Bloomberg. Viitattu 6.8.2010.
- ↑ Kauppalehti. 22.9.2010. NSN:n kilpailija "uhka turvallisuudelle" - avaa koodiaan. [6]
- ↑ Taloussanomat. 7.12.2010. [7] viitattu 7.12.2010.
- ↑ Yle. "Kiinan tukiaisista ei uskalleta puhua". [8]
- ↑ Semkina, Soili. Tekniikka ja talous. Halvempaakin halvemmat kännykät uhkaavat Nokian asemaa Aasiassa. [9] viitattu 8.8.2011.
- ↑ Kankare, Matti. Tekniika ja talous. 13.8.2011. Verkko-Nokia hakee vauhtia kuilun partaalta. [10] viitattu 15.8.2011.
