Indokiinan sota

Indokiinan sota
Osa kylmää sotaa
Ranskan muukalaislegioonan sotilas Vietnamissa 1954. Taustalla Yhdysvaltain lahjoittama M24 Chaffee -panssarivaunu.
Päivämäärä: 19. joulukuuta 1946 – 1. elokuuta 1954 Paikka: Kaakkois-Aasia Lopputulos: Ranskan vetäytyminen, Indokiinan vapautuminen siirtomaavallasta
Osapuolet
Ranska	Việt Minh
Komentajat
Jean-Étienne Valluy	Võ Nguyên Giáp
Vahvuudet
500 000	vähintään 63 000, arviot liikkuvat kuitenkin välillä 100 000–950 000
Tappiot
75 581 kuoli, 78 127 haavoittui, 40 000 jäi vangiksi	300 000+ kuoli, 500 000+ haavoittui, 100 000 jäi vangiksi

Indokiinan sota oli Ranskan siirtomaassaan Indokiinassa käymä sota vuosina 1946–1954. Sodassa Ranskaa vastusti Viet Minh -kapinaliike, jonka voitettua sodan Ranskan Indokiinasta muodostettiin neljä itsenäistä valtiota: Pohjois- ja Etelä-Vietnam, Laos ja Kambodža.

Taustaa

Ranskan Indokiina, joka kattoi likimain Vietnamin, Laosin ja Kambodžan, oli Ranskan siirtomaa vuodesta 1884 lähtien. Kun Ranska kesällä 1940 antautui Saksalle toisessa maailmansodassa, Indokiina jäi Etelä-Ranskaa hallinnoineen Saksan kanssa yhteistoiminnassa olleen Vichyn hallituksen valvontaan. Vuonna 1942 Japani miehitti Indokiinan ja syrjäytti ranskalaishallinnon.

Sodan aikana Indokiinaan syntyi eurooppalaisesta kolonialismista irti pyrkiviä kansallisia vapautusliikkeitä, kuten Vietnamin Viet Minh, jota johti kommunistijohtaja Ho Tši Minh. Voimakkaimmat itsenäisyysliikkeet olivat kommunistisia myös muiden Indokiinan kansojen perissa.

9. maaliskuuta 1945 Japanin keisari Hirohito julisti Vietnamin, Laosin ja Kambodžan itsenäisiksi valtioiksi. Tämän teon oli tarkoitus saada kyseisiltä mailta lähinnä poliittista tukea Japanille, joka jatkoi taistelua Liittoutuneita vastaan elokuuhun 1945 asti. Laos oli eräiden johtajiensa julistuksen mukaan ollut tyytyväinen Ranskan siirtomaana ja vastusti Japanin itsenäisyysjulistusta. Sekin itsenäistyi 8. huhtikuuta 1945. Näiden maiden itsenäistyminen oli mahdollista, koska Ranskan sotilaallista voimaa ei ollut paikalla.

Sodan kulku

Toisen maailmansodan loputtua Ranska pyrki palauttamaan valtansa siirtomaaherrana. Ranska toi asevoimansa Indokiinaan japanilaismiehityksen päätyttyä. Ranskan armeija aloitti sotilaallisen toiminnan kansallisia vapautusliikkeitä vastaan. Tästä alkoi Indokiinan sota, jota oli kuten muut eurooppalaisten käymät sodat Afrikan ja Aasian itsenäisyysliikkeitä vastaan ”likainen sota”. "Likaisuus" merkitsee ranskalaisten hirmutekoja vuosikymmenten ajan - ihmisten kidutusta, ihmisten murhaamista - länsimaisen median nostaessa esiin vain vapaustaistelijoiden vastaavat teot.

Ranskan Indokiinan sodan ratkaisutaistelu käytiin Dien Bien Phussa toukokuussa 1954. Ranskalaisten taktiikkana oli keskittää joukkonsa Dien Bien Phun tukikohtaan. Tämän piti vetää Viet Minh ratkaisutaisteluun, jossa sen voimat kuluisivat loppuun. Taistelusta todella tuli ratkaiseva, mutta Ranska hävisi sen, koska ei ymmärtänyt sissisodan strategiaa eikä Viet Minhin kykyä kerätä vastaava sotilaallinen voima kyseiselle alueelle. Ranskaa auttoi sodassa se, että se pystyi käyttämään paljon saksalaisia palkkasotilaita ja sen käyttämä sotilaallinen kalusto oli likimain kokonaan Yhdysvaltain Ranskalle lahjoittamaa. Jälkimmäinen tekijä merkitsi sitä, että kyse ei lännen puolella ollut vain siirtomaiden itsenäistymisen estämistä vaan myös kommunismin vastaista kylmää sotaa.

Taistelu johti rauhanneuvotteluihin, joissa Ranskan Indokiina jaettiin neljäksi itsenäiseksi valtioksi. Ranskan puolelta alueista luopumisen allekirjoitti Ranskan pääministeri Pierre Mendès France. Uudelleen syntyneet itsenäiset olivat Laos, Kambodža sekä Pohjois- ja Etelä-Vietnam, joista Pohjois-Vietnam oli kommunistinen pyrkien Vietnamin yhdistämiseen.