Indokiinan sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Indokiinan sota
Osa kylmää sotaa
Ranskan muukalaislegioonan sotilas Vietnamissa 1954. Taustalla Yhdysvaltain lahjoittama M24 Chaffee -panssarivaunu.
Ranskan muukalaislegioonan sotilas Vietnamissa 1954. Taustalla Yhdysvaltain lahjoittama M24 Chaffee -panssarivaunu.
Päivämäärä:

19. joulukuuta 19461. elokuuta 1954

Paikka:

Ranskan Indokiina

Lopputulos:

Việt Minhin voitto

Vaikutukset:
Osapuolet

Ranskan lippu Ranska
Flag of South Vietnam.svg Vietnam (Bảo Đạin hallitus)

Protektoraatit:
Flag of Laos (1952-1975).svg Laos (1953–1954)
Kambodža (1953–1954)

Tukijana:
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (1950–1954)

Vietnamin lippu Việt Minh
Laosin lippu Pathet Lao
Flag of the People's Republic of Kampuchea.svg Khmer Issarak

Tukijoina:
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Kiina (1949–1954)

Komentajat

Ranskan lippu Philippe Leclerc
Ranskan lippu Jean-Étienne Valluy
Ranskan lippu Roger Blaizot
Ranskan lippu Marcel Carpentier
Ranskan lippu Raoul Salan
Ranskan lippu Henri Navarre

Vietnamin lippu Ho Tši Minh
Vietnamin lippu Võ Nguyên Giáp
Laosin lippu Souphanouvong
Flag of the People's Republic of Kampuchea.svg Son Ngoc Minh

Vahvuudet

~500 000

vähintään 63 000, arviot liikkuvat välillä 100 000–950 000

Tappiot

Ranska:
75 581 kaatunutta
78 127 haavoittunutta
40 000 vangittua

Vietnam, Laos ja Kambodža:
18 741 kaatunutta

Yhteensä:
~94 000 kaatunutta

175 000–300 000 kaatunutta
yli 500 000 haavoittunutta
100 000 vangittua

125 000–400 000 kuollutta siviiliä

Indokiinan sota oli Ranskan siirtomaassaan Indokiinassa käymä sota vuosina 1946–1954. Sodassa Ranskaa vastusti Việt Minh -kapinaliike, jonka voitettua sodan Ranskan Indokiinasta muodostettiin neljä itsenäistä valtiota: Pohjois- ja Etelä-Vietnam, Laos ja Kambodža.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Indokiina, joka kattoi likimain Vietnamin, Laosin ja Kambodžan, oli Ranskan siirtomaa vuodesta 1884 lähtien. Kun Ranska kesällä 1940 antautui Saksalle toisessa maailmansodassa, Indokiina jäi Etelä-Ranskaa hallinnoineen Saksan kanssa yhteistoiminnassa olleen Vichyn hallituksen valvontaan. Vuonna 1942 Japani miehitti Indokiinan ja syrjäytti ranskalaishallinnon.

Sodan aikana Indokiinaan syntyi eurooppalaisesta kolonialismista irti pyrkiviä kansallisia vapautusliikkeitä, kuten Vietnamin Việt Minh, jota johti kommunistijohtaja Ho Tši Minh. Voimakkaimmat itsenäisyysliikkeet olivat kommunistisia myös muiden Indokiinan kansojen parissa.

9. maaliskuuta 1945 Japanin keisari Hirohito julisti Vietnamin, Laosin ja Kambodžan itsenäisiksi valtioiksi. Tämän teon oli tarkoitus saada kyseisiltä mailta lähinnä poliittista tukea Japanille, joka jatkoi taistelua Liittoutuneita vastaan elokuuhun 1945 asti. Laos oli eräiden johtajiensa julistuksen mukaan ollut tyytyväinen Ranskan siirtomaana ja vastusti Japanin itsenäisyysjulistusta. Sekin itsenäistyi 8. huhtikuuta 1945. Näiden maiden itsenäistyminen oli mahdollista, koska Ranskan sotilaallista voimaa ei ollut paikalla.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan loputtua Ranska pyrki palauttamaan valtansa siirtomaaherrana. Ranska toi asevoimansa Indokiinaan japanilaismiehityksen päätyttyä. Ranskan armeija aloitti sotilaallisen toiminnan kansallisia vapautusliikkeitä vastaan. Tästä alkoi Indokiinan sota, joka oli kuten muut eurooppalaisten käymät sodat Afrikan ja Aasian itsenäisyysliikkeitä vastaan ”likainen sota”. ”Likaisuus” merkitsee ranskalaisten hirmutekoja vuosikymmenten ajan – ihmisten kidutusta, ihmisten murhaamista – länsimaisen median nostaessa esiin vain vapaustaistelijoiden vastaavat teot.

Ranskan Indokiinan sodan ratkaisutaistelu käytiin Điện Biên Phủssa toukokuussa 1954. Ranskalaisten taktiikkana oli keskittää joukkonsa Điện Biên Phủn tukikohtaan. Tämän piti vetää Việt Minh ratkaisutaisteluun, jossa sen voimat kuluisivat loppuun. Taistelusta todella tuli ratkaiseva, mutta Ranska hävisi sen, koska ei ymmärtänyt sissisodan strategiaa eikä Việt Minhin kykyä kerätä vastaava sotilaallinen voima kyseiselle alueelle. Ranskaa auttoi sodassa se, että se pystyi käyttämään paljon saksalaisia palkkasotilaita ja sen käyttämä sotilaallinen kalusto oli likimain kokonaan Yhdysvaltain Ranskalle lahjoittamaa. Jälkimmäinen tekijä merkitsi sitä, että kyse ei lännen puolella ollut vain siirtomaiden itsenäistymisen estämistä vaan myös kommunismin vastaista kylmää sotaa.

Taistelu johti rauhanneuvotteluihin, joissa Ranskan Indokiina jaettiin neljäksi itsenäiseksi valtioksi. Ranskan puolelta alueista luopumisen allekirjoitti Ranskan pääministeri Pierre Mendès France. Uudelleen syntyneet itsenäiset olivat Laos, Kambodža sekä Pohjois- ja Etelä-Vietnam, joista Pohjois-Vietnam oli kommunistinen pyrkien Vietnamin yhdistämiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensimmäinen Indokiinan sota.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.