Sikojenlahden maihinnousu
| Sikojenlahden maihinnousu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa kylmää sotaa | |||||||||
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
|
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
51 000 |
1 400 kuubalaista maanpakolaista, 2 CIA agenttia |
||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
176 kuoli, |
118 kuoli, |
||||||||
Sikojenlahden maihinnousu oli Yhdysvaltojen tukema yritys syöstä Fidel Castron hallitus vallasta CIA:n kuubalaispakolaisista kouluttamilla joukoilla vuonna 1961. Epäonnistunut operaatio vahvisti Kuuban vallankumouksen asemaa, kiristi suurvaltojen välejä ja osaltaan johti Kuuban ohjuskriisiin.
Taustaa[muokkaa]
Fidel Castron johtamat kapinalliset suorittivat vuonna 1959 Kuubassa vallankumouksen, jonka seurauksena tuhansia kuubalaisia pakeni maasta pääasiassa Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat piti kommunistien valtaannousua Kuubassa vakavana turvallisuusuhkana, ja vuonna 1960 Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelu (CIA) alkoi kouluttaa Guatemalassa vastavallankumouksellisista kuubalaisista koostuvaa armeijaa Castron syrjäyttämistä varten.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että maihinnousu olisi tehty Trinidadin kaupunkiin, jonka väestö oli Castrolle vihamielistä. Kaupunki olisi eristetty ja sen lentokentältä käsin olisi tehty hyökkäyksiä Castron asevoimia vastaan. Operaation piti olla ensi sijassa ilmavoimien sotaliike - missään vaiheessa ei ollut tarkoitus hyökätä vain 1400 miehen voimin Kuuban voimakkaita maavoimia vastaan. Vaihtoehtoisesti operaation epäonnistuessa miehet voisivat paeta Escambray-vuorille ja aloittaa sissisodan.
Presidentti Kennedy määräsi vaihtamaan paikkaa: tämän kokoiseen kaupunkiin hyökkääminen paljastaisi hänen mielestään liian selvästi Yhdysvaltain osuuden. Paikaksi valittiin nyt Sikojenlahti, jonka vakavaksi heikkoudeksi todettiin, että siellä oltaisiin täysin avoimella, ilman mahdollisuutta vetäytyä vuoristoon.
Huhtikuun 17. päivänä 1961 arviolta 1 300 – 1 400 vastavallankumouksellista kuubalaista suoritti hyökkäyksen Kuuban etelärannikolla sijaitsevalle Sikojenlahdelle. Maihinnousu tapahtui Playa Girón -nimisellä rannalla. Samaan aikaan kahdeksan vanhentunutta pommikonetta hyökkäsi Castron ilmavoimia vastaan ja onnistui tuhoamaan noin puolet koneista, menettäen itse kolme konetta. Loput kaksi suunniteltua hyökkäystä peruutettiin, ja Castron kahdeksan jäljelle jäänyttä lentokonetta käänsivät hyökkäyksen kulun.
Hyökkäys kuitenkin epäonnistui täydellisesti: Castron kolme jäljelle jäänyttä rynnäkkökonetta ja kaksi pommittajaa tuhosivat hyökkääjien kaluston nopeasti; kolme T-33-hävittäjäkonetta ampui helposti alas hyökkääjien takaosastaan aseettomiksi riisutut B-26-pommittajat (Douglas A-26 Invader-pommittajia) ja neljässä päivässä Kuuban armeija tuhosi vastavallankumouksellisten joukot niin, että suurin osa hyökkääjistä joko kaatui tai vangittiin.[1] Fidel Castro osallistui itse hyökkäyksen torjuntaan T-34/85-panssarivaunulla. Fidel ampui tankilla hyökkääjien rynnäkkötykin tuleen ja myös kohti amerikkalaista laivaa, kuitenkaan osumatta siihen. Fidelin tankkiin tuli kiväärin luotien osumia.
Hyökkäyksen epäonnistuminen johtui pitkälti huonosta tiedustelusta ja sen valvonnasta, surkeasta valmistelusta ja kehnosta toteutuksesta. Osansa epäonnistumisessa vaikutti myös Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien tuen peruuttaminen aivan viime hetkellä presidentti John F. Kennedyn käskystä. Tämä aiheutti Kennedyn julkisuuskuvaan suuren loven.
Jälkiseuraukset[muokkaa]
Sikojenlahden tapahtumat huononsivat jo ennestään Kuuban kauppasaarrossa kylmentyneitä Yhdysvaltain ja Kuuban välisiä suhteita. Yhdysvaltain tuore presidentti Kennedy sai Sikojenlahden maihinnoususta tahran kilpeensä. Castro puolestaan selvisi tilanteen moraalisena voittajana saaden puolelleen suurimman osan maailman sympatiasta.
Lähteet[muokkaa]
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
