Pysähtyneisyyden aika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leonid Brežněv, jonka valtakauden viimeisinä vuosina pysähtyneisyyden ajan katsotaan alkaneen.

Pysähtyneisyyden aika kuvaa ajanjaksoa Neuvostoliiton historiassa 1970-luvun alkupuolelta 1980-luvun puoliväliin.[1] Kauteen lasketaan tavallisesti Leonid Brežnevin vallan viimeiset kymmenen vuotta, Juri Andropovin sekä Konstantin Tšernenkon lyhyet valtakaudet kokonaan. Pysähtyneisyyden aika loppui glasnost ja perestroika -politiikkaan, kun Neuvostoliittoa yritettiin uudistaa Mihail Gorbatšovin kaudella.[2][3]

Pysähtyneisyyden aika sisälsi talouskasvun pysähtymisen ja elintason kääntymisen laskuun. Sisäpolitiikassa kaikenlainen yhteiskunnan arvostelu oli mahdotonta ja toisinajattelijat suljettiin muun muassa mielisairaaloihin. Poliittista kiertoa ei ollut ja Neuvostoliiton vanha kaarti väistyi vallasta vasta, kun sen edustajat käytännössä kuolivat korkeissa viroissaan, kuten Brežněvin kuoltua kävi hänen kahdelle seuraajalleen nopeassa tahdissa. Ulkopolitiikassa jumiuduttiin kylmän sodan asetelmiin Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Brezhnevin julkistettua doktriininsa Brežnevin opin, jonka mukaan muutoksia ei sallittu sosialististen maiden yhteiskunnissa. Lopulta 1980-luvulla Neuvostoliiton talous romahti, sen satsattua voimavaroihinsa nähden aivan liikaa Afganistanin sotaan ja varusteluun.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjällä muisteltiin 30 vuotta sitten kuollutta Leonid Brežneviä HS.fi. Viitattu 13.7.2013.
  2. The Rule of the Three: Brezhnev, Andropov, and Chernenko, 1964-1985 University Nebraska Lincoln. Viitattu 13.7.2013.
  3. The Gorbatchev era: Perestroika and glasnost Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.7.2013.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.