Angolan itsenäisyyssota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Angolan itsenäisyyssota
Osa Portugalin siirtomaasotia
Portugalilaissotilaita Angolassa
Portugalilaissotilaita Angolassa
Päivämäärä:

4. helmikuuta 19611974

Paikka:

Angola

Casus belli:

puuvillatyöläisten lakko vuonna 1961

Lopputulos:

Angola itsenäistyi MPLA:n johtamana

Vaikutukset:

Angolan sisällissota alkoi

Osapuolet

Movimento Popular de Libertação de Angola (bandeira).svg MPLA
Bandeira da FNLA.svg FNLA
Flag of UNITA.svg UNITA
Flag of Cabinda.svg FLEC
Kuuba

Portugalin lippu Portugali
Flag of South Africa 1928-1994.svg Etelä-Afrikka
Flag of Rhodesia.svg Rhodesia

Komentajat

Movimento Popular de Libertação de Angola (bandeira).svg Agostinho Neto
Bandeira da FNLA.svg Holden Roberto
Flag of UNITA.svg Jonas Savimbi
Kuuban lippu Fidel Castro

Portugalin lippu Francisco da Costa Gomes

Vahvuudet

18 000

8 000 portugalilaista, 3 000 eteläafrikkalaista

Tappiot

50 000 kuollutta (siviilit mukaan lukien)

2 000 kuollutta

Angolan itsenäisyyssota käytiin Portugalin siirtomaana olleessa Angolassa vuosina 19611974. Maa oli ollut Portugalin vallan alaisena 1600-luvulta lähtien.

1950-luvulla Angolassa alkoi itsenäisyysliikehdintää monesta suunnasta. Syntyi sekä vasemmistolaisia liikkeitä (PCA ja PLUA jotka yhdistyivät Kansanliike Angolan vapauttamiseksi MPLA:ksi), että Kongon kuningaskunnan vallan palauttamista ajava kongolais-angolalainen liike UPA, josta kehittyi Angolan kansallinen vapautusrintama FNLA. Siitä erosi 1960-luvun puolella Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto UNITA, joka vastusti siirtomaavallan lisäksi Neuvostoliiton ja Kuuban tukemia marxilaisia. FNLA sai tukea Yhdysvalloista. UNITAn tuki oli suurinta maan eteläosia asuttavien heimojen keskuudessa.[1]

Sotatoimet alkoivat puuvillatyöläisten lakosta vuonna 1961. Portugalin sotavoimat vastasivat pommittamalla kahtakymmentä kylää napalmilla ja surmaamalla seitsemäntuhatta afrikkalaista. Vasemmistomilitantit hyökkäsivät poliisiasemalle. Portugalilaiset tekivät kostoiskuja. Ensimmäisen sotavuoden aikana kuoli 2 000 portugalilaista ja 50 000 afrikkalaista. Lähes puoli miljoonaa pakolaista pakeni Zaireen. UPAn militantit seurasivat pakolaisia ja aiheuttivat levottomuuksia myös Zairen puolella.

Vuonna 1962 MPLA piti puoluekokouksen, julistautui entistä selvemmin marxilaiseksi ja sai tukea Che Guevaralta, Kuubasta, Itä-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Vastapainona UNITA voimistui ja teki ensimmäiset sissi-iskunsa 1966.

Portugali luopui Angolasta neilikkavallankumouksen yhteydessä 1974.[2]

Maan itsenäistyttyä sota jatkui suoraan Angolan sisällissotana, ja kylmän sodan vallitessa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat rahoittivat sisällissodan osapuolia. Kylmän sodan päättymisestä huolimatta sisällissota jatkui Angolassa aina vuoteen 2002 asti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]