Tšekkoslovakian vallankaappaus 1948

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hertta Kuusinen vuonna 1950 Itä-Saksan valtapuolueen SED:n puoluekokouksessa.

Tšekkoslovakian vallankaappaus 1948 oli kommunistipuolueen veretön valtaantulo 25. helmikuuta 1948.

Vallankaappaus-sana on määritelty tarkoittamaan vallanvaihdosta, jolla ei ole suurta yhteiskunnallista vaikutusta. Tässä mielessä tapahtuma on enemmän kuin vallankaappaus. Sana sopii kuitenkin käytettäväksi tässä, koska vallanvaihdos oli vallanpitäjien sisäinen "palatsikumous". Joskus on myös käytetty nimeä Tšekkoslovakian kansandemokraattinen vallankumous.[1]

Pääministeri Klement Gottwaldin johtama kommunistinen puolue TKP oli vähitellen vahvistunut, ja mieliala maassa oli Neuvostoliitolle myönteinen. Esimerkiksi sudeettisaksalaisilta takavarikoidun omaisuuden jakaminen luettiin kommunistien ansioksi. Vuoden 1946 vaaleissa TKP sai 36 % äänistä. Neuvostoliiton painostus oli epäsuoraa, sillä maassa ei ollut venäläisiä joukkoja.

Helmikuussa 1948 maan monipuoluehallitus riitaantui sisäisesti ja useimmat ei-kommunistiset ministerit erosivat siitä. Kommunistien kannattajat liikehtivät voimakkaasti järjestäen esimerkiksi tehtaisiin työläisnneuvostoja, jotka pyrkivät ottamaan määräysvallan tehtaallaan. Presidentti Edvard Beneš pelkäsi sisällissotaa ja nimitti kommunistienemmistöisen hallituksen 25. helmikuuta 1948. Kommunistit sen jälkeen enää luovuttaneet valtaa muille puolueille.[2] Toukokuussa hyväksyttiin uusi kansandemokraattinen perustuslaki, jota Beneš piti laittomana. Hän erosi presidentin virasta 7. kesäkuuta 1948. Maassa kansallistettiin kaivos- ja raskasteollisuus sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Yhteiskunnan haltuun siirtyi tällöin 60 % teollisuudesta. Sosialisointia täydennettiin vielä huhtikuussa maareformilla, perustamalla valtion vakuutuslaitos ja uudistamalla koulujärjestelmä. Ainoastaan maataloudessa säilyi pienessä määrin yksityisomistusta.[1]

Tšekkoslovakian vallankaappaus heijastui Suomeenkin. Monet suomalaiset kommunistit katsoivat, että vallankaappausta pitäisi yrittää Suomessakin. Vahvat huhut väittivät, että SKP:n (SKDL:n) eduskuntaryhmän puheenjohtaja Hertta Kuusinen olisi Messuhallin puheessa 24.3. julistanut, että "Tšekkoslovakian tie on myös meidän tiemme". Puolustusvoimat lisäsi tiettyjen kohteiden suojaamista ja presidentti J. K. Paasikivi oikeutti pääesikunnan ryhtymään liikekannallepanon valmisteluihin. Kommunistien arkistoja tutkinut Kimmo Rentola ei ole löytänyt arkistoista mitään merkittävää todistetta SKP:n kaappaushankkeesta, vaikka yksittäisiä kaappaukseen halukkaita tiedetään olleen. Rentolan mukaan puolue katsoi Suomen tilanteen olevan epäedullinen kaappaukselle ja SKP:n olleen jopa haluton muuttamaan Suomi kommunistiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Matti Laitinen: Tšekkoslovakian kansantasavalta Wordpress-blogi. Viitattu 8.2.2013.
  2. a b Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 80, 94-97. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20925-6.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]