Beirutin autopommi-isku 1983

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beirutin autopommi-isku 1983
Savupilvi pommi-iskun jälkeen Beirutin kansainvälisen lentokentän lähellä.
Savupilvi pommi-iskun jälkeen Beirutin kansainvälisen lentokentän lähellä.
Paikka Beirut, Libanon
Kohde Yhdysvaltain merijalkaväen tukikohta
Ranskalaissotilaiden tukikohta
Ajankohta 23. lokakuuta 1983
06:22
Iskutyyppi Autopommi, itsemurha
Kuolleita 305, 2 iskun tekijää
Haavoittuneita 75
Epäilty/epäillyt Islamilainen Jihad -järjestö

Beirutin autopommi-isku 1983 oli tuhoisa autopommi-isku, joka tehtiin Libanonin pääkaupungissa Beirutissa 23. lokakuuta 1983. Iskun kohteena oli kansainvälinen rauhanturvajoukko. Kaksi autopommia räjähti yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia sotilaita majoittaneiden kasarmien läheisyydessä tappaen satoja ihmisiä, enimmäkseen amerikkalaisia ja ranskalaisia sotilaita.

Ensimmäinen hyökkääjä ajoi kuorma-auton Yhdysvaltain merijalkaväen kasarmirakennuksen alle ja räjäytti kaasupulloista koostuvan pommin. Yli viittä TNT-tonnia vastannut räjähdys nosti nelikerroksisen rakennuksen ilmaan, jonka jälkeen se sortui täysin. Hyökkääjän lisäksi surmansa saivat 220 merijalkaväen sotilasta, 18 merimiestä, kolme Yhdysvaltain armeijan sotilasta sekä rakennuksen libanonilainen talonmies. Lisäksi 60 amerikkalaista loukkaantui.

Parin minuutin kuluttua Ranskan laskuvarjojääkärien kasarmin alla räjäytettiin toinen kuorma-autopommi, joka surmasi 58 ranskalaissotilasta sekä rakennuksen libanonilaisen talonmiehen vaimon ja neljä lasta.

Iskut johtivat rauhanturvajoukon vetäytymiseen Libanonista, jossa se oli ollut Israelin hyökkäyksen päättymisestä lähtien. Islamilainen Jihad otti vastuun iskusta, mutta järjestön uskotaan toimineen Hizbollahin peitejärjestönä.

Vuonna 2003 kaatuneiden sotilaiden omaisten nostamassa oikeusjutussa Iran todettiin syylliseksi pommi-iskuun. Tuomari Royce C. Lamberth toteaa Hizbollahin olleen täysin riippuvainen Iranista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iran responsible for 1983 Marine barracks bombing, judge rules 31.5.2003. CNN. Viitattu 23.7.2008. (englanniksi)