Kuuban ohjuskriisi
Wikipedia
Kuuban kriisi alkoi 15. lokakuuta 1962 maailman kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Kriisi oli lähellä puhkaista avoimen sodan, joka olisi saattanut laajeta ydinsodaksi ja kolmanneksi maailmansodaksi.
Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen Kuuba solmi läheiset suhteet Neuvostoliittoon. Yhdysvaltojen aseistama ja kouluttama Fidel Castroa vastustavien kuubalaisten kapinallisten joukko yritti vuonna 1961 maihinnousua Sikojenlahdella, mutta epäonnistui, jonka jälkeen Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen ja liittoutui Neuvostoliiton kanssa. Yhdysvallat oli jo aiemmin sijoittanut keskimatkan ydinohjuksia Turkkiin ja Italiaan. Neuvostoliiton arsenaali oli heikompi, eikä se uskonut pystyvänsä saavuttamaan Yhdysvaltojen etumatkaa mannertenvälisissä ohjuksissa ennen 1970-lukua.
Tilanne kärjistyi yhdysvaltalaisen Lockheed U-2 -vakoilukoneen kuvattua Kuubaan rakenteilla olevan neuvostoliittolaisen keskimatkan SS-4 Sandal ballististen ohjusten tukikohdan lähellä San Cristobalia Kuubassa[1]. Ohjuksien 2 000 kilometrin kantomatka uhkasi suoraan Washingtonia ja noin puolta Yhdysvaltain strategisten ohjusten tukikohdista. 20 minuutin lentoaika olisi lyhentänyt ohjuspuolustuksen ja vastaiskun mahdollisuuden varoitusaikaa huomattavasti.
19. päivään mennessä tiedustelulennot havaitsivat neljä valmista tukikohtaa. Suunniteltu vahvuus oli 40 ohjusta. 22. päivä Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ilmoitti televisiopuheessaan, että hyökkäys Kuubasta kostettaisiin Neuvostoliitolle, ja asetti saarron, joka esti enempien ohjusten laivaamisen Kuubaan[1]. Maihinnousua suunniteltiin, mutta Kuubassa oli 40 000 Neuvostoliiton sotilasta, aseistautuneina myös taktisin ydinasein.
27. päivä U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. Nikita Hruštšov tarjoutui poistamaan ohjukset Kuubasta, jos Yhdysvallat ei yrittäisi maihinnousua tai tukisi sellaista ja vetäisi vastineeksi ohjuksensa Turkista[1]. Kennedy myöntyi julkisesti ensimmäisiin vaatimuksiin ja lähetti veljensä Robert Kennedyn Neuvostoliiton suurlähetystöön sopimaan osan ohjuksista vetämisestä pois. Tilanne laukesi seuraavana päivänä, kun neuvotteluyhteys saavutettiin. Hruštšov käännytti kuljetukset takaisin ja ilmoitti vetävänsä neuvostoliittolaiset ohjukset pois Kuubasta.
Kriisin jälkeen supervallat avasivat ns. kuuman linjan, suoran yhteyden suurvaltajohtajien välille, estääkseen ydinsodan syttymisen.
[muokkaa] Viitteet
| Tapahtumat (1945–1961) | Tapahtumat (1961–1991) | Osapuolet | Poliittiset johtajat | Muita poliittisia henkilöitä: |
|
1960-luku (jatkuu)
|
NATO:
Kolmas tie Muita järjestöjä |
 Yhdysvallat
|
|
