Rautaesirippu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  Varsovan liiton jäsenvaltiot
  Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot
  puolueettomat maat (Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Irlanti ja Itävalta

Rautaesirippu (engl. Iron Curtain) on länsivaltojen käyttämä nimitys rajalle, joka jakoi Euroopan kahteen osaan, itään ja länteen. Euroopan jako kahteen osaan kesti toisesta maailmansodasta aina kylmän sodan loppuun (noin 1945–1990). Itä käsitti Neuvostoliiton ja sen hallinnassa olleet sosialistiset valtiot, ja länsi muut Euroopan valtiot, joista useimmat olivat Yhdysvaltain liittolaisia.

Aasiassa oli vastaava raja, niin sanottu bambuesirippu, joka jakoi sosialistiset ja kapitalistiset valtiot.

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka nimitystä oli käytetty neuvostovaltion eristyksestä jo 1918 ja sillä oli roolinsa myös natsi-Saksan propagandassa, nimen yleisti lopullisesti Ison-Britannian entinen pääministeri Winston Churchill 5. maaliskuuta 1946 Fultonissa, Missourissa pitämässään puheessa:[1]

»Stettinistä Itämereltä Triesteen Adrianmerelle on laskeutunut ”rautaesirippu” maanosan halki. Tuon linjan takana ovat kaikki vanhojen Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budapest, Belgrad, Bukarest ja Sofia; kaikki nämä kuuluisat kaupungit ja väestö niiden ympärillä ovat paikassa, jota minun pitää kutsua Neuvostoliiton alueeksi, ja kaikki ovat tavalla tai toisella alamaisia, eivätkä ainoastaan Neuvostoliiton vaikutusvallassa vaan todella suuressa ja joissain tapauksissa kasvavissa mitoissa Moskovan kontrollissa.»

Neuvostoliiton valtionpäämies Josif Stalin reagoi Churchillin puheeseen voimakkaasti syyttämällä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajalle Pravdalle antamassaan lausunnossa Churchillia sodanlietsojaksi ja vertaamalla häntä Adolf Hitleriin.[2]

Ideologiset ristiriidat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kylmä sota

Rautaesirippu ei ollut pelkkä Euroopan jakava raja; se jakoi myös kaksi erilaista maailmaa. Idässä kommunismi ja sosialismi olivat vallitsevia aatteita. Länsivallat näkivät idän epädemokraattisena diktatuurina. Itä näki lännen vastaavasti porvarillisina imperialisteina ja riistäjinä. Kummallakin puolella valtiokoneisto vaikutti propagandalla yleiseen mielipiteeseen, ja teki ideologioista tunnepitoisia katkaisten yhteyden todellisiin poliittisiin ja taloudellisiin teorioihin.

Sotilasliitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Nato ja Varsovan liitto
Toisen maailmansodan jälkeiset sotilasliitot. Lännessä sinisellä merkityt Nato-valtiot, idässä punaisella merkityt Varsovan liiton jäsenet.

Rautaesirippu ja kylmä sota johtivat Euroopassa kahden sotilasliiton syntyyn. Vuonna 1949 12 länsimaata perusti puolustusliitto Naton. Saksan liittotasavalta liittyi Natoon vuonna 1955, mikä sai Neuvostoliiton pelkäämään Saksan sotilasmahdin uutta nousua. Sen seurauksena sosialistiset maat perustivat oman puolustusjärjestönsä, Varsovan liiton. Euroopan sosialistista maista ainoastaan Jugoslavia ja vuodesta 1968 Albania olivat Varsovan liiton ulkopuolella. Nato ja Varsovan liitto olivat vastakkain Euroopassa aina vuoteen 1991 asti, jolloin Varsovan liitto purettiin Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena.

Fyysinen raja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautaesirippu muodosti puolustusrajan länsi- ja itäblokin välillä. Esiripun läheiset alueet olivat eräitä maailman aseistetuimpia alueita. Varsinkin Saksassa raja näkyi selvästi Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan välillä. Saksassa raja oli merkitty tolpin ja kyltein, ja molemmilla puolilla rajaa oli lukuisia vartiotorneja.

Euroopan halki kulkeva raja aiheutti monien ihmisten karkaamisen rajan toiselle puolelle. Saksassa lukuisat ihmiset saivat surmansa yrittäessään paeta länteen.

  1. The Sinews of Peace The Churchill Centre. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
  2. Vuosisatamme kronikka, s. 659. Jyväskylä: Gummerus Kustannus, 1987.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Applebaum, Anne: Iron Curtain: The Crushing of Eastern Europe 1944–1956. London: Allen Lane, 2012. ISBN 978-0-71399-868-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]