Karibianmeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karibianmeri
Karibianmeri kartassa keskellä, Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Länsi-Intian saariketjujen reunustamana.
Karibianmeri kartassa keskellä, Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Länsi-Intian saariketjujen reunustamana.
Sijainti Väli-Amerikka
Merialue Atlantin valtameri
Saaria Kuuba, Hispaniola, Jamaika, Puerto Rico
Pinta-ala 2 754 000 km²
Suurin syvyys 7 686 m
Keskisyvyys 2 200 m

Karibianmeri on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä sijaitseva Atlantin sivumeri. Sitä reunustavat pohjoisessa Isot Antillit. Karibianmerelle ovat ominaisia trooppinen ilmasto, koralliriutat, vulkaaninen toiminta ja maanjäristykset.

Pääpiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karibiameri sijaitsee suureksi osaksi Karibian mannerlaatan alueella (kuvan keskiosan oikealla laidalla).

Karibianmerta reunustavat Etelä-Amerikan pohjoisrannikko, Keski-Amerikka, Meksikonlahti sekä Isot ja Pienet Antillit.[1] Karibianmeri on laajuudeltaan noin 2 754 000 km². Sen keskisyvyys on 2 200 metriä. Meren syvin kohta on Kuuban ja Jamaikan välissä sijaitseva Caymanin hauta, joka on 7 686 metriä syvä[2]. Karibianmerestä on yhteys Meksikonlahteen Jukataninsalmen kautta. Atlantiin sieltä puolestaan on yhteys useita salmia pitkin ja Tyyneenmereen Panaman kanavaa pitkin. Suurin Karibianmeriin laskevista joista on Magdalena. Karibianmeren rannikolla on myös suuri lahtimainen Maracaibojärvi.[3]

Pintaveden vuotuinen keskilämpötila on 27 °C. Meren poikki virtaa suuri merivirta kaakosta luoteeseen. Veden suolapitoisuus on korkeimmillaan alkuvuodesta ja alimmillaan loppuvuodesta etenkin meren kaakkoisosissa, sillä Orinocojoki ja Amazon tuovat sinne silloin makeaa vettä.[1]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurrikaani Dennis Jamaikan ja Haitin välillä (2005).

Geologisesti Karibianmeri voidaan jakaa kahteen altaaseen, joita erottaa laaja merenalainen tasanko.[3]

Karibianmeren arvellaan olleen yhteydessä Välimereen paleotsooisella maailmankaudella 540–230 miljoonaa vuotta sitten, ennen Atlantin muodostumista. Liitukaudella 145–65 miljoonaa vuotta sitten Karibianmeri oli yhteydessä Tyyneenmereen, kunnes Pohjois- ja Etelä-Amerikka yhdistyivät mioseeni- ja plioseenikaudella 23–2,6 miljoonaa vuotta sitten.[2]

Karibianmeri on vulkaanisesti aktiivista aluetta, ja siellä esiintyy maanjäristyksiä. Karibianmeren alla oleva Karibian laatta syntyi 90–100 miljoonaa vuotta sitten. Se on pieni mutta aktiivinen, sillä se laajenee keskustastaan ja synnyttää samalla tulivuorisaaria.[4]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karibianmeren ilmasto on trooppinen. Vuotuinen sademäärä vaihtelee Venezuelan rannikon Bonairen saaren 250 millimetristä Dominican 9 000 millimetriin. Pohjoisella Karibianmerellä esiintyy kesä–marraskuussa voimakkaita hurrikaaneja, mutta etelässä niitä ei esiinny juuri lainkaan. Tuulen suunta on yleensä koillisesta.[1]

Eliöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karibianmeressä on 14 prosenttia maailman koralliriutoista.[1] Saarten maaperä ei ole kovinkaan ravinteikasta. Rannikkojen laguuneja reunustavat mangrovepuut ja kookospalmut. Karibianmeri on lintujen muuttoreittien varrella, joten linnusto vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan. Saarilla elää muun muassa papukaijoja, banaanikerttuleita ja tukaaneja, ja avomerellä fregattilintuja, ruskosuulia ja tropiikkilintuja. Meressä elää muun muassa merikilpikonnia, manaatteja ja kotkarauskuja. Hummeria, Lobatus gigas -kotiloa, sardiinia ja tonnikalaa pyydetään ravinnoksi, ja urheilukalastajien saalista ovat naiskala, barrakuda, dolfiini, marliini ja raitamakrilli.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Kolumbuksen rantautumisesta Hispaniolaan 1492.

Ensimmäisenä eurooppalaisena Karibianmerelle purjehti Kristoffer Kolumbus vuonna 1492. Saaria asutti silloin kolme intiaanikansaa, joista karibit antoivat alueelle nimensä.[5] Karibianmerestä tuli merkittävä liikenneväylä, kun espanjalaiset löysivät Tyynenmeren rannikon vuonna 1513. Karibianmeren merirosvot vaivasivat meren laivaliikennettä vuosina 1550–1730. Merirosvouden huippukautena pidetään ajanjaksoa 1698–1730, jonka loppuun mennessä kaikki alueen pelätyimmät merirosvot oli saatu kiinni ja otettu hengiltä.[6] Vaikka Espanja hallitsi pääosaa merestä, myös Britannia, Ranska, Alankomaat ja Tanska perustivat Karibianmeren saarille siirtokuntia.[3]

Ranska pyrki jo 1800-luvun lopulla rakentamaan kanavan Panaman halki. Yhdysvallat otti 1903 projektin hallintaansa, ja kanava valmistui 1914. Sen valmistuminen kasvatti selvästi Yhdysvaltain kiinnostusta strategisesti tärkeään merialueeseen. Yhdysvallat perustikin useille saarille toisen maailmansodan tukikohtia aikana suojellakseen Panaman kanavaa. Yhdysvaltain vanhin tukikohta alueella on Kuubassa sijaitseva Guantanamo Bay. Yhdysvallat on vuoden 1823 Monroen opin perusteella pyrkinyt pitämään muut suurvallat pois Karibianmeren alueelta ja on useita kertoja vaikuttanut alueen valtioiden asioihin: Dominikaanisen tasavallan valtaus 1965, Grenadan miehitys 1983 ja Panaman miehitys 1989.[3]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karibianmeren pohjassa on suuret öljyvarannot, ja 2010-luvulla yhä useampi maa on aloittanut öljyn ja maakaasun etsinnän syviltä aluevesiltään. Alueen suurin öljyntuottaja on Venezuela.[7][8] Muita Karibianmeren alueen tärkeimpiä tuotteita ovat kaivannaisteollisuudessa rautamalmi ja bauksiitti ja maataloudessa sokeriruoko, kahvi ja banaanit.[3]

Karibianmeren valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karibianmeri
Karibianmeri
Suurimpia kaupunkeja
  > 1 000 000 as.
  > 300 000 as.
Karibianmeren kartta. Kartan yläosassa näkyvät Bahama sekä Turks- ja Caicossaaret eivät kuulu Karibianmereen, vaikka ovat osa Länsi-Intian saaristoa.


Manner[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Pääkaupunki
Meksikon lippu Meksiko México
Belizen lippu Belize Belmopan
Guatemala Guatemala
Honduras Tegucigalpa
Nicaraguan lippu Nicaragua Managua
Costa Rican lippu Costa Rica San José
Panaman lippu Panama Panamá
Kolumbia Bogotá
Venezuelan lippu Venezuela Caracas

Isot Antillit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Pääkaupunki
Kuuba Havanna
Dominikaanisen tasavallan lippu Dominikaaninen tasavalta Santo Domingo
Haiti Port-au-Prince
Jamaika Kingston

Pienet Antillit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Pääkaupunki
Antigua ja Barbudan lippu Antigua ja Barbuda St. John’s
Dominican lippu Dominica Roseau
Grenada St. George’s
Saint Kitts ja Nevisin lippu Saint Kitts ja Nevis Basseterre
Saint Lucian lippu Saint Lucia Castries
Saint Vincent ja Grenadiinien lippu Saint Vincent ja Grenadiinit Kingstown
Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago Port of Spain

Muita suuria saaria tai saaristoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d The Caribbean Sea WWF. Viitattu 14.11.2013. (englanniksi)
  2. a b c Caribbean Sea Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.11.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e ”Caribbean Sea”. Teoksessa The Columbia Electronic Encyclopedia, Sixth Edition. Columbia University Press, 2014. Answers.com (viitattu 31.1.2014). (englanniksi)
  4. Peter N. Spotts: Haiti earthquake: Why the Caribbean is a mini ring of fire 21.1.2010. The Christian Science Monitor. Viitattu 4.1.2014. (englanniksi)
  5. Sandra W. Meditz & Dennis M. Hanratty: Caribbean Islands, The Pre-European Population Lähde: U.S. Library of Congress. Viitattu 4.1.2014. (englanniksi)
  6. Konstam, Agnus: Piracy: The Complete History, s. 150–153. New York: Osprey Publishing, 2008. ISBN 978-1-84603-240-0. (englanniksi)
  7. Anthony T. Bryan: The dash for deepwater oil and gas in the Caribbean: What’s at the finish line 11.4.2013. Dominican Today. Viitattu 10.1.2014. (englanniksi)
  8. David McFadden: Caribbean Nations Search For Oil Amid Spill Fears 31.3.2013. Huffington Post. Viitattu 10.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]