Karibianmeri
Sivulta puuttuu 
Karibianmeri on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä oleva meri. Karibianmerta reunustavat Bahamasaaret sekä Isot ja Pienet Antillit, jotka muodostavat Länsi-Intian saariston. Isoihin Antilleihin lasketaan Kuuba, Jamaika, Hispaniola (Haitin valtio ja Dominikaaninen tasavalta) ja Puerto Rico. Pieniin Antilleihin kuuluu lukuisia pieniä saaria pohjois-etelä-suuntaisessa ketjussa, Venezuelan rannikolta lähtien.
Sisällysluettelo |
Itsenäiset saarivaltiot [muokkaa]
Isot Antillit [muokkaa]
| Valtio | Pääkaupunki |
|---|---|
 Kuuba |
Havanna |
 Dominikaaninen tasavalta |
Santo Domingo |
 Haiti |
Port-au-Prince |
 Jamaika |
Kingston |
Pienet Antillit [muokkaa]
Historia [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Karibianmeren historia
Karibian saaria asuttivat ennen eurooppalaisten tuloa siboneyt, arawakit, taínot ja karibit. Kristoffer Kolumbus rantautui alueelle 1492 ja tästä lähtien alueen intiaaniväestö tuhoutui valtaosin eurooppalaisten tuomien tautien, pakkotyön ja suoranaisen kansanmurhan seurauksena (eniten alkuperäistä väestöä on jäljellä Dominicassa). Espanja otti koko Karibianmeren alueen nimellisesti haltuunsa, mutta espanjalaisia siirtokuntia perustettiin lähinnä suurimmille saarille: Haitiin, Kuubaan ja Puerto Ricoon. Intiaaniväestön vähetessä espanjalaiset alkoivat tuoda työvoimaksi orjia Länsi-Afrikasta ja käynnistivät näin vuosisatoja jatkuneen orjakaupan, mistä johtuen useimpien saarien väestö on nykyään pääosin mustaihoista.
Espanjan heikentyessä 1500-luvun lopulta alkaen, muut eurooppalaiset valtiot alkoivat perustaa siirtokuntia alueelle. Saarista kilpailivat ja sotivat keskenään Britannia, Ranska ja Alankomaat. Myös Ruotsi omisti pienen Saint Barthelemyn saaren vuosina 1784-1877 sekä Guadeloupen 1813-1814. Tanskalle kuuluivat puolestaan nykyiset Neitsytsaaret, jotka myytiin Yhdysvalloille vuonna 1917. Monet saaret ovat vaihtaneet omistajaa useaan kertaan.
Oikeuden kaupankäyntiin alueella saivat eri maiden kauppakomppaniat. Merirosvot ja kaapparit alkoivat hyökkäillä alueen kauppareiteillä ja perustivat omia tukikohtiaan, joista monet vakiintuivat myöhemmin siirtokunniksi. Hollannin Länsi-Intia, Englannin Länsi-Intia, Ranskan Länsi-Intia ja Tanskan Länsi-Intia olivat 1600-luvulta 1800-luvulle taloudellisesti merkittäviä erityisesti sokerin-, kahvin-, ja tupakantuotannon keskuksina.
Ranskalle kuuluvan San Domingon orjakapina 1791 johti lopulta ensimmäisen itsenäisen valtion, Haitin, syntyyn alueelle 1804. Perinteisen plantaasiviljelyn taloudellinen merkitys alkoi vähetä 1800-luvulla ja orjuus lakkautettiin kaikkialla alueella saman vuosisadan aikana. Tämän jälkeen alueelle alkoi muuttaa vapaata työväkeä Aasiasta entisten mustaihoisten orjien tilalle.
Espanjaan kuulunut Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844. Espanjan ja Yhdysvaltain sodan seurauksena 1898 Espanja luopui myös Kuubasta, joka itsenäistyi 1902 ja Puerto Ricosta, joka liitettiin Yhdysvaltain yhteyteen.
Useat pienemmät Karibianmeren saarivaltiot itsenäistyivät 1960-luvulta alkaen, joskin osa kuuluu yhä Alankomaiden, Ranskan, Britannian tai Yhdysvaltain yhteyteen.
