Berijev A-50

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berijev A-50
Il-SKIP-976.jpg
Kuvaus
Tyyppi tiedustelu- ja tutkavalvontakone
Miehistö 5 lentomiehistö +6 taktinen miehistö
Ensilento 1980
Palveluskäyttöön 1984
Valmistaja Berijev
Valmistusmäärä 40 -1992
Mitat
Pituus 46,59 m
Kärkiväli 50,50 m
Korkeus 14,76 m
Siipipinta-ala 300 m2
Paino
Tyhjäpaino 89 000 kg
Suurin polttoainepaino 84 840 kg
Hyötykuorma 9 000 kg
Tavanomainen lentoonlähtöpaino 155 000 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 190 000 kg
Pienin lentoonlähtönopeus 219 km/h
Sakkausnopeus 208 km/h
Voimanlähde
Moottori
Teho
Suoritusarvot
Huippunopeus 0,66 mach merenpinnalla, 0,7 mach lakikorkeudessa
Suurin G-arvo 2
Lentomatka 6 400 km
Lakikorkeus 12 000 m
Aseistus

Berijev A-50 "Šmel" (Шмель) (NATO-koodi "Mainstay") on venäläinen kaukotiedustelu- ja tutkavalvontalentokone. Neuvostoliiton tutkavalvontakonekehitys alkoi 1960-luvulla, jolloin tähän tarkoitukseen kokeiltiin Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-124 ja Tupolev Tu-126 -koneita. Berijev A-50 tuli käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Teknisesti Berijev A-50 perustuu Iljušin Il-76 MD- ja Il-76 TD-kuljetuskoneisiin.

Koneesta on olemassa useita versioita: Berijev A-50 "Mainstay-A", Berijev A-50M "Mainstay-B" ja Berijev Aircraft 976 "Mainstay-C".

Uusin Berijev A-50E kykenee havaitsemaan monenlaisia kohteita:

  • pommikoneita 650 km:n säteellä
  • matalalla lentäviä hävittäjiä radiohorisontista
  • risteilyohjuksia 215 km²:n alueella
  • optisesti ei-ballistisia ohjuksia 800 km:n säteellä
  • taktisten ohjusten laukaisualustoja 300 km:n säteellä
  • ryhmäkohteita, esimerkiksi panssarivaunukolonnan 250 km:n säteellä
  • 300 lentävää kohdetta

Lisäksi se kykenee harjoittamaan sähköistä tiedustelua 0,5 GHz - 18 GHz tutka- ja linkkitaajuuksilla sekä signaalitiedustelua 50 MHz-500 MHz radiotaajuuksilla.

1997 Le Bourget´n ilmailumessuilla Rosvoruženie allekirjoitti israelilaisen Eltan kanssa sopimuksen Taganrogski ANTK:n varusteleman Berijevin myymisestä kiinalaisille. Myöhemmin ilmeni, että kauppasumma olisi ollut 250 000 000 dollaria.

Berijev A-50U tuli käyttöön 1995 Vega Šmel-M -tutkalla. Irak on kehittänyt Iljušin Il-76:n perustalle Berijeviä vastaava tutkavalvontakonetta Thomson-CSF:n tutkaa muistuttavalla Bagdad-1-laitteistolla, mikä ei kuitenkaan onnistunut rungon alle sijoitettuna. Adnan -versiossa taas laitteisto asennettiin rungon yläpuolelle. Kolmesta Adnanista yksi tuhoutui Persianlahden sodassa.

Venäjällä Berijev A-50:iä on mm. Kamenkassa Petsamon alueella 144. erillisessä ilmarykmentissä.

Konetyyppiä käyttävät Irak, Intia ja Venäjä. Vastaavanlainen yhdysvaltalainen konetyyppi on E-3 Sentry.

Toukokuussa 2005 Turun Sanomien mukaan myös Venäjän ilmavoimien Berijev A-50 koneilla on saatettu loukata Suomen ilmatilaa. Muita medioissa mainuttuja mahdollisia ilmatilaa loukanneita konetyyppejä ovat olleet Tupolev Tu-134 ja Iljušin Il-38.

ILYUSHIN A-50 MAINSTAY.png


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]