Tupolev Tu-95

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tu-95MS NATO: "Bear H"
Tu-95MS (RF-94130) Skotlannin pohjoispuolella 2014
Tu-95MS (RF-94130) Skotlannin pohjoispuolella 2014
Tyyppi strateginen pommikone
Alkuperämaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja Tupolev
Ensilento 12. marraskuuta 1952
Muunnelmat Tupolev Tu-114
Tupolev Tu-142
Tupolev Tu-95LAL
Tupolev Tu-95:n laivastoversio Tu-142 (Bear J) kuvattuna Yhdysvaltain laivaston ilma-aluksesta 1. huhtikuuta 1990

Tupolev Tu-95 (NATO: Bear) on Tupolevin strategiseksi pommikoneeksi Tupolev Tu-4 seuraajaksi suunnittelema nelimoottorinen potkuriturbiinikone, joka otettiin käyttöön Neuvostoliitossa 1956. Koneen käyttötarkoitus on olla pitkän matkan strateginen pommittaja. Sitä käytetään myös meritiedusteluun. Malli on Venäjän, Ukrainan ja Intian käytössä.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-14 Tomcat saattaa Tu-95:ttä (1983)

Tu-95 on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se on ainoa edelleen käytössä oleva potkuriturbiinein varustettu pommikone. Koneessa on neljä moottoria, jotka kukin pyörittävät kahta vastakkain pyörivää potkuria. Konetyyppiä on pidetty yhdysvaltalaisen Republic XF-84H -koehävittäjän ohella yhtenä maailman meluisimmista lentokoneista. Kone on niin äänekäs, että on jopa väitetty Yhdysvaltojen seuranneen kylmän sodan aikana Tu-95:iden liikeitä sukellusveneiden seurantaan tarkoitetun vedenalaisen mikrofoniverkoston avulla.[1] Samaan aikaan Yhdysvalloissa otettiin käyttöön strateginen pommikone B-52, jossa oli suihkuturbiinimoottorit, ja joka on Tupolev Tu-95:n tapaan edelleen käytössä.

Kone suunniteltiin Tu-4:n seuraajaksi kantamaan 9000 kg lastia. Tyypin välitön edeltäjä oli Tu-20, jossa kuitenkin oli ilmeisiä ongelmia. Näiden johdosta tyypin palveluskäyttöikä jäi jokseenkin lyhyeksi.[2]Syksyn 1955 kokeissa se saavutti viiden tonnin kuormalla 850 km/h nopeuden ja 10 200 metrin korkeuden kantomatkan ollessa 12 100 km. Kokonaiskuormaksi tuli 20 000 kg. Seuraavassa mallissa Tu-95M oli tehokkaamman NK-12M-moottorit. Ensimmäisessä Bear-A-mallissa oli kuusi tutkaohjattua AM-23-tykkiä itsepuolustusta varten.

Kylmän sodan aikana 1970-luvulta lähtien Tu-95-koneet lensivät säännöllisesti Kuolan niemimaalta Kuubaan noin 8 000 kilometrin matkan Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin.

Versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevat mallit ovat strateginen pommikone TU-95M (Bear-A), joka kantaa 20 tonnin lastin, TU-95K (Bear-B) ja TU-95K22 (Bear-G) on vastustettu risteilyohjuksin ja TU-95MS (Bear-H) kymmenellä pitkän matkan H-55 (NATO: AS-15 Kent) -risteilyohjuksella.

Kone tunnettiin pitkään lännen tiedusteluorganisaatioissa Tu-20:na, joka oli Neuvostoliiton ilmavoimien koneelle antama tyyppinumero. Tu-95 oli Tupolevin suunnittelutoimiston sisäinen tyyppinumero koneelle, joka koneen käyttöönoton aikoihin syrjäytti nopeasti entisen tyyppinumeron.

Koneeseen perustuvan laivaston merivalvonta/sukellusvenetorjuntaversion tyyppinumero on Tu-142. Pommikoneesta kehitetyn AWACS-koneen tyyppinumero on Tu-126.

Tu-119 puolestaan oli Tu-95-koneeseen perustuva Neuvostoliiton projekti ydinkäyttöisen pommikoneen luomisessa. 2 prototyyppiä rakennettiin, mutta kone hylättiin käyttäjilleen liian vaarallisena.

Koneesta kehitettiin 1950-luvun lopussa keskipitkän/pitkänmatkan matkustajalentokone Tupolev Tu-114.

Lähestymislennot 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 on Venäjän federaatio aloittanut jälleen Tupolev Tu-95:llä samoin kuin myös Tupolev Tu-160:lla lähestymislennot Norjan, Britannian ja Yhdysvaltain tukikohtien ilmatilojen lähelle kuitenkaan ilmatilaa loukkaamatta harjoituksen vuoksi. Venäjä on ilmoittanut, etteivät sen strategiset pommittajat kyseisillä lennoilla kanna ydinpommeja.

9. helmikuuta 2008 Tupolev Tu-95 loukkasi Japanin ilmatilaa 3 minuutin ajan Sofuganin saaren yläpuolella noin 650 kilometriä Tokiosta etelään.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tu-95MSZ:n kolmitahopiirros

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 7
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&049.060000049,6 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&013.040000013,4 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&094400.&&&&0094 400 kg
  • Voimalaite: 4 × KKBM Kuznetsov NK-12MP, NK-12MV (95RT, 95U, 142, 95K22) -potkuriturbiinia; &&&&&&&&&&011000.&&&&0011 000 kW (0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”{”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”{”{{{voimal1 hv}}} hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0830.&&&&00830 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0550.&&&&00550 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&010500.&&&&0010 500 km normaalilla kuormalla, 6 500 km täydellä kuormalla
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m

Aseistus

  • Tykit
    • 2 × GSH-23 23 mm
    • 6 × AM-23 23 mm (95M)
  • Ohjukset:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mobilisti 01/2008
  2. Hirvonen, 1961: s. 54

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tupolev Tu-95.