Lentotukialus

Lentotukialuksia käyttäneet (vaaleansinisellä) ja nykyään käyttävät (tummansinisellä) valtiot

USS Stennis ja HMS Illustrious

Kuninkaallisen laivaston Sea Harrier nousuunlähdössä HMS Invinciblen (R05) "hyppyriltä"

Katapulttimiehistö tarkistaa vaijerin jännitystä valmistauduttaessa F-4 Phantom II nousuunlähtöön (1974)

Ensimmäinen Yhdysvaltain lentotukialus USS Langley (CV-1) (1928)

Hawker Osprey lähdössä lentoon ruotsalaiselta lentokoneristeilijä Gotlandilta (1935)

USS John C. Stennisin lentokannelle parkkeerattuja lentokoneita (2007)

Lentotukialus on suuri sotalaiva, joka on tarkoitettu toimimaan lentotukikohtana merellä. Lentotukialuksessa on yleensä laskeutumisalue ja useita katapultteja tai ramppi nousua varten sekä täydelliset huolto- ja säilytystilat lentokoneille.

Lentotukialuksia on käytössä 22 kappaletta yhdeksällä valtiolla. Yhdysvaltain laivastoon kuuluu 11 ydinkäyttöistä alusta: uniikki USS Enterprise ja kymmenen Nimitz-luokan aluksia. Viimeinen perinteisellä koneistolla varustettu alus, USS Kitty Hawk poistui käytöstä 31. tammikuuta 2009 viimeisen Nimitz-aluksen, USS George H. W. Bushin astuessa palvelukseen. Ranskan FS Charles de Gaulle on näiden lisäksi ainoa ydinkäyttöinen lentotukialus. Muiden valtioiden alukset ovat Britannian HMS Illustrious ja HMS Ark Royal, Venäjän Admiral Kuznetsov, Italian MM Giuseppe Garibaldi ja Portaerei Cavour, Intian INAS Viraat, Espanjan SPS Principe de Asturias, Brasilian NAe São Paulo ja Thaimaan HTMS Chakri Nareubet.

Lentotukialuksilla käytetään pääsääntöisesti koneita, joissa on vaijeripysäytysmahdollisuus. Lentokoneen renkaiden osuttua kiitotiehen lentokoneen perässä olevan pysäytyskoukun pitäisi osua johonkin tukialuksen neljästä–viidestä pysäytysvaijerista. Joskus koukku ei tartu vaijeriin, ja siksi moottorit asetetaan täysteholle renkaiden osuessa kiitotiehen. Koukun tartuttua vaijerit pysäyttävät koneen hallitusti.

Yhdysvaltain, Ranskan ja Brasilian laivaston tukialuksilla käytetään lähdössä höyrykatapulttia. Katapultti kiinnitetään useimmissa lentokoneissa nokkalaskutelineeseen, moottori asetetaan täydelle teholle ja katapultti kiskaisee koneen sen jälkeen hetkessä yli 200 km/h nopeuteen. Katapulttilähdöllä voidaan ottaa mukaan suurempia kuormia. Muut lentotukialuksia käyttävät varustavat tukialukset "hyppyrillä", joka auttaa lähtökiidossa koneen ilmaan, tai käyttävät Harrierin kaltaisia VTOL-koneita.

Lentotukialukselle voidaan laskeutua ja nousta hävittäjien ja hävittäjäpommittajien lisäksi myös joillakin erikoisvalmisteisilla pienillä kuljetuskoneilla, sukellusvenetorjuntakoneilla, kaukomeritiedustelukoneilla yms. sekä helikoptereilla.

Historiaa

Vesikoneiden emälaivat

Kellukekoneita ja lentoveneitä kuljetettiin ja huollettiin myös aluksilla, joissa ei ole lentokantta, emälaivoilla. Koneet nousivat lentoon joko vedestä tai singottiin ilmaan laivasta katapultilla. Vesikoneiden emälaivoja ei ole nykyisin enää käytössä, mutta niitä käytettiin molemmissa maailmansodissa, aina 1950-luvulle asti.^lähde?

Vesikone-emälaivoja oli kahta tyyppiä, varsinaiset emälaivat ja lentokoneristeilijät. Jälkimmäisessä tyypissä alus oli tarkoitettu toimimaan avomerellä taisteluosastojen kanssa, niillä oli voimakas aseistus ja 4–12 lentokonetta. Tällaisia laivoja oli muun muassa Japanilla ja Ruotsilla.^lähde?

Varsinaiset emälaivat olivat joko muutettu kauppalaivoista tai muuten aseistamattomia, it-tykkejä lukuun ottamatta. Tämän tyypin emälaivat olivat usein ankkuroituna jonkin saaren tai rannikon läheisyyteen ja huolsivat lentokoneita sieltä käsin. Ensimmäisenä emälaivaa käytti Japanin laivasto vuonna 1914 taistellessaan saksalaisia vastaan Kiinan rannikolla.

Lentotukialukset Suomessa

Lentotukialuksia osallistui taisteluihin Suomessa sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1918 Venäjän sisällissodan aikana Vienanmerellä toiminut englantilainen vesikoneiden emälaiva lähetti koneitaan suomalaisia heimosotureita vastaan, ja tiettävästi ainakin kerran koneet pommittivat myös nykyisen Suomen aluetta Kainuun rajapitäjissä elokuussa 1918.^lähde?

Jatkosodan aikana 31.7.1941 englantilaisilta lentotukialuksilta Jäämereltä lähtenyt lento-osasto pommitti Liinahamarin satamaa. Lentotukialus HMS Furious lähetti ilmaan kaksi hyökkäysaaltoa Liinahamariin: ensimmäisessä yhdeksän Albacore-torpedopommittajaa brittien 817. laivueesta, ja toisessa saman verran 812. laivueen Swordfish-torpedopommittajia. Koneita suojasi yhteensä yhdeksän Fulmar-hävittäjää. Lisäksi ilmassa oli neljä Hawker Sea Hurricane -hävittäjää suojaamassa laivoja. Lähes tyhjän sataman vahingot olivat vähäiset. Ilmatorjuntatuli oli voimakasta ja pudotti yhden Albacore-pommittajan ja kaksi Fulmar-hävittäjää.

Aiheesta muualla

• Haze Gray & Underway: World Aircraft Carrier Lists And Photo Gallery - kaikki maailman lentotukialukset
• List of aircraft carriers in service Wikipedian artikkeli englanniksi

Laivastojen ja merivoimien pinta-alustyypit

torpedovene | hävittäjä | ohjusvene | panssarilaiva | risteilijä | taisteluristeilijä | linjalaiva / taistelulaiva | lentotukialus | miinalaiva | miinanraivaaja