Fairey Swordfish

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fairey Swordfish
Swordfish (7582559196).jpg
Tyyppi torpedopommittaja
Valmistaja Fairey Aviation Company, Blackburn Aircraft Limited
Miehistö 3
Ensilento maaliskuu 1933
Käyttöönottovuosi heinäkuu 1936
Valmistusmäärä 989[1] kpl
Mitat
Pituus 11,07 m
Kärkiväli 13,87 m
Korkeus 4,11 m
Nopeus 220 [2] km/h
Lentomatka 1 657 km
Tyhjäpaino 2 359, myöh. 2 132 (Mk. II & Mk. III) kg
Voimanlähde
Koneisto Bristol Pegasus IIIM3 -tähtimoottori, 9-syl. 1-riv.
Teho 775 hv (578 kW)
Aseistus
Aseistus 2x 7,7 mm (0.303 kal.) konekiväärit sekä 8x 76 mm ilmasta pintaan -raketteja, taikka 1x 457 mm torpedo. Ulkoinen pommikuorma max. 726 kg.
Fairey Swordfish.
Raketeilla aseistettuja Swordfishejä vuonna 1944.

Fairey Swordfish oli brittiläinen toisessa maailmansodassa lentotukialuksilta toiminut torpedopommittaja.

Swordfish oli kaksitaso, ja jo sodan alussa auttamattomasti vanhentunut, mutta silti sitä käytettiin koko sodan ajan, ja Swordfishin seuraajaksi tarkoitettu Fairey Albacore itse asiassa poistui palveluskäytöstä ennen Swordfishiä. Se oli teknisesti luotettava hyvä lennettävä. Se sai lisänimen ”verkkokassi”. Sitä käytettiin myös syöksypommittajana, sen mahdollisti koneen erittäin luja rakenne.

Kone oli hyvin hidas ja kykenemätön puolustautumaan hävittäjäkoneiden hyökkäyksiä vastaan, mutta se täytti suurin piirtein tehtävänsä sodan alkuvuosina; kuljetti torpedon perille tarpeeksi lähelle vihollislaivaa. Joskus koneen hitaus toimi tässä etuna; laivojen ilmatorjuntatähtäimet oli tarkoitettu uudempia (ja siten nopeampia) koneita varten. Hitaaseen Swordfishiin niillä ei saanut otettua ennakkoa, ja it-kranaatit räjähtivät lentokoneen edessä aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hävittäjiä vastaan ne kärsivät raskaita tappioita ja ne siirrettiin lopulta sukellusvenetorjuntatehtäviin. Tosin niitä käytettiin tähän jo aivan sodan alussa syvyyspommien avulla.

Aikojen saatossakaan ei Swordfishin perin heiveröinen puolustusaseistus kohentunut. Se käsitti vaivaiset kaksi kevyttä konekivääriä, joista toinen oli eturungossa kiinteästi eteenpäin ampuvana. Toinen kk oli takatähystäjän (taka-ampuja/radisti) käytettävissä, sekä liikuteltavana vapaasti taaksepäin. 7,7 mm (0.303 kal) konekivääriaseistus oli käytössä yhtälailla niukkana, myös monissa Japanin laivaston pommituskoneissa. [3]

Swordfishin suurimpia saavutuksia oli hyökkäys Taranton laivastotukikohtaan, jossa Swordfishit rampauttivat pahasti suuren osan Italian laivastoa, sekä taistelulaiva Bismarckin peräsimen vaurioittaminen siten, että alus ei päässyt Kuninkaallista laivastoa karkuun. Maltan taisteluissa ne upottivat monta Erwin Rommelin huoltolaivaa.[4]

1943 Swordfishejä alettiin käyttää enemmän sukellusveneentorjuntaan; torpedojen sijaan ne aseistettiin raketeilla tai syvyyspommeilla. Koneet sijoitettiin rahtilaivoista muunnettuihin kömpelöihin saattuetukialuksiin. Hitaan nopeutensa takia Swordfish sopi tähän hyvin: sen sakkausnopeus oli pieni, jolloin se pystyi nousemaan ilmaan pienemmällä lähtökiihdytyksellä kuin kehittyneemmät koneet. Nämä koneet olivat vakava uhka sukellusveneille.[5] Tätä uhkaa lisäsi vielä Mk III -tyypin koneisiin varustettu ASV.Mk X -ilmasta pintaan etsintätutka. Tutkakupu oli alatason alla edessä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chant: s. 125
  2. Humble: s. 45
  3. Chant: s. 125-127
  4. Humble: s. 31
  5. Humble:s. 45
  6. Chant: s. 127
  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 125-127)
  • Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 31, 45 & 47)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fairey Swordfish.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.