Fairey Albacore

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fairey Albacore
Fairey Albacore.png
Fairey Albacore N4389, 827 NAS, HMS Victorious. Kone ammuttiin alas Kirkkoniemen hyökkäyksessä heinäkuussa 1941
Tyyppi Torpedopommittaja
Valmistaja Fairey Aviation Company
Suunnittelija Marcel Lobelle
Ensilento 12. joulukuuta 1938 Great West Aerodrome
Esitelty 1940
Poistettu käytöstä 1944
Status Ei käytössä
Pääkäyttäjät Fleet Air Arm
Royal Air Force
Royal Canadian Air Force
Valmistusmäärä 800

Fairey Albacore oli Britannian Kuninkaallisen laivaston torpedopommittaja, jonka käyttäjän oli Fleet Air Arm toisessa maailmansodassa. Konetta valmistettiin Fairey Aviation Companyn Hayesin tehtaalla 1939-1943.

Kone on verrattavissa Natsi-Saksan laivastolle suunniteltuun Fieseler Fi 167 tyyppiin.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fairey Albacoren suunniteltiin täyttämään 11. helmikuuta 1937 annettu spesifikaatio S.41/36, mutta se tosiasiassa täytti aikaisemman 8. syyskuuta 1936 M.7/36 annetut vaatimukset, jotka määrittivät uuden torpedopommittajan 58 - 183 solmun nopeusalueelle ja joka kykeni kuljettamaan 18 tuuman Mk XIIA-torpedon. Koneessa oli oltava kaksoisohjaimet, motorisoitu taka-ampumo sekä täydelliset tähystys- ja suunnistusmahdollisuudet sekä riittävä lämmitys ja äänieristys.[1]

Tämä spesifikaation hylättiin käyttökelvottomana, mutta Fairey Aircraft Ltd toteutti sen siitä huolimatta. Prototyypin tuulitunnelitestaus tehtiin Faireyn Farnboroughin tehtaalla marraskuusta 1936 kesäkuuhun 1937. Fairey tarjosi uudemman spesifikaation täyttämiseksi sekä yksi- että kaksitasoista malliaan, mutta valintalautakunta vastusti yksitasoista sen rajoittuneemmalla palveluksella.[1]

Valintalautakunnan valitsema malli oli tasasiipinen, yksirunkoinen kokometallirakenne, jossa oli kangasverhoillut siivet. Koneen ohjaamo oli täysin katettu ja laskuteline kiinteä sekä erillinen. Koneen hydraulisia siivekkeitä oli tarkoitus ensisijaisesti käyttää ilmajarruina syöksypommituksessa. Koneen alkuperäiseksi voimanlähteeksi tarjottiin 1065 hevosvoiman Bristol Taurus II neljätoistasylinteristä kaksirivistä tähtimoottoria, joka myöhemmin vaihdettiin 1130 hevosvoiman Taurus XII -moottoriin.[2]

Lentokoneen aseistukseksi suunniteltiin kiinteää eteenpäin ampuvaa 7,7 mm:n Browning - konekivääriä vasempaan yläsiipeen ja yhtä tai kahta kaasutoimista 7,7 mm:n Vickers K konekivääriä taka-ampumoon. Kone kykeni kuljettamaan 18 tuuman/45,7 cm:n 1600 paunan/720 kg:n torpedon tai neljä 500 paunan/225 kg:n tai kuusi 250 paunan/112,5 kg:n pommia ulkoisissa kannattimissa siipien alla.[3] Konetta käytettiin myös miinanlaskuun.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen ensilento suoritettiin 12. joulukuuta 1938 Great West aerodromella koneena L7074 (F.3274), jonka lentäjänä oli F H Dixon. Tämä ja toinen prototyyppi L7075 (F.3275), jonka ensilento oli huhtikuussa 1939 eivät kuuluneet varsinaiseen tilaukseen, mutta saatuun 100 koneen sopimukseen (L7074-L7173) ne kuitenkin sisällytettiin. Kaikissa valmistetuissa koneissa oli pyörälaskuteline, vaikka ensimmäiseen prototyyppiin asennettiinkin kellukkeet tutkittaessa mahdollisuuksia koneen käyttämiseen katapultilta.[3]

Koneen tyyppitesteissä A & AEE loppukesästä 1940 koneen kolmas prototyyppi (L7076) ei menestynyt ja sen parhaaksi ominaisuudeksi havaittiin syöksypommitus.[4]

Konetta valmistettiin 800 kappaletta, johon lasketaan kaksi prototyyppiä. Valmistussarjat olivat L7074-L7173, N4152-N4425, T9131-T9260, X8940-X9290 ja BF584-BF777. Tuotanto viivästyi pääasiassa voimanlähteiden saantivaikeuksien vuoksi ja se päättyi lopullisesti 1943. Ainoa merkittävä muutos tuotannon aikana oli voimanlähteen muuttaminen Taurus II:sta Taurus XII:een.[5]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siipien kärkiväli 15,25 m
  • pituus maakoneena 12,14 m merikoneena 12,96 m
  • korkeus maakoneena 4,32 m merikoneena 5,4 m
  • siipien pinta-ala 57,9 neliömetriä

Torpedopommittajana/pommittajana

  • miehistö 2
  • tyhjäpaino 3292 kg
  • maksimi nopeus 257 km/h 1370 metrin korkeudessa
  • edullisin nopeus 186 km/h 1830 metrin korkeudessa
  • nousu 1830 metriin 8 minuutttia
  • kantama 730 kg:n asekuormalla 1497 km
  • kantama 907 kg:n asekuormalla 1143 km

Tiedustelukoneena

  • miehistö 3
  • tyhjäpaino 3269 kg
  • maksimi nopeus 270 km/h 1370 metrin korkeudessa

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäine laivaston ilmavoimien laivue perustettiin nimenomaan koneen käyttöönottamiseksi. 826 laivueelle luovutettiin 15. maaliskuuta 1940 12 Fairey Albacorea RNAS Fordissa Sussexissa. Kolme viikkoa saksalaisten hyökkäyksestä Alankomaihin laivueesta tuli ensimmäinen Albacorea taistelutoimissa käyttänyt, sen hyökättyä Zeebruggen edustalla olleiden E-veneiden kimppuun sekä viestiliikenneyhteyksiä vastaan Westendessä.[6]

Marraskuussa 1943 Albacore laivueet kahta lukuun ottamatta olivat vaihtaneet kalustonsa. 820 laivue, joka oli viimeinen tukialuksella palvellut Albacore laivue, otti osaa Sisilian ja Salernon maihinnousuihin HMS Formidablelta. Toinen vasta heinäkuussa 1942 perustettu 841 laivue lensi Englannista maakentiltä RAF:n alaisuudessa.[7]

Laivueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Royal Air Force[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 119. laivue

Royal Canadian Air Force[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 415. laivue, Manston

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1974. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Taylor s. 289
  2. Taylor s. 289-291
  3. a b Taylor s. 291
  4. Taylor s. 291-292
  5. Taylor s. 292
  6. Taylor s. 292-293
  7. Taylor s. 293-294