Taistelulaiva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suurin koskaan rakennettu taistelulaiva, toisen maailmansodan aikainen Japanin keisarillisen laivaston Yamato.
Yhdysvaltain laivaston taistelulaiva USS Iowa ampuu täyslaidallisen 406 millimetrin tykeillään ampumaharjoituksissa. Laukausten paineaallot aiheuttavat veteen painumat.
16 tuuman tykkitornin halkileikkaus

Taistelulaivalla tarkoitetaan taisteluristeilijää raskaammin panssaroitua ja järeillä tykeillä aseistettua sota-alusta, jonka ensisijainen tehtävä on vihollisen pinta-alusten tuhoaminen. Taistelulaivojen aikakautta oli ennen kaikkea 1900-luvun alkupuoli.

Terminä taistelulaiva on jatkumo 17. vuosisadan linjalaivasta, kun laivastot taistelivat taistelulinjoissa lähietäisyydeltä toisiaan vastaan. Tykistön rajallinen kantama tarkoitti lähitaistelua, jota käytiin alusten ollessa kyljitysten lyhyen hetken kerrallaan. Taistelun aikana kumpikin osapuoli pyrki laukaisemaan tykkinsä mahdollisimman monta kertaa. Tuulen vaikuttaessa merkittävästi taisteluun. Teollisen vallankumouksen myötä aluksissa käyttöönotettiin höyrykoneet, jotka vapauttivat laivastot tuulen vaikutuksesta. Sen myötä otettiin käyttöön myös uudet valmistusmateriaalit ja menetelmät, jolloin alukset valmistettiin ensin raudasta ja sitten teräksestä. Parantuneet valmistusmenetelmät mahdollistivat entistä kehittyneemmät tykit, jolloin niiden kantama ja tuhovaikutus kasvoivat.[1]

Taistelulaivojen kehitys ensimmäiseen maailmansotaan asti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä taistelulaivana on usein pidetty vuonna 1859 vesille laskettua Ranskan merivoimien La Gloirea, joka oli ensimmäinen samanaikaisesti sekä panssaroitu että merikelpoinen sotalaiva. La Gloire oli puurunkoinen, siinä oli potkurien ohella purjeet ja sen aseistus oli purjelaivakauden perintönä sijoitettu tykkiportteihin pitkin kylkiä. Vuonna 1860 vesille laskettu Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Warrior oli ensimmäinen rautarunkoinen sotalaiva. Jo 1860-luvulla rakennettiin ensimmäiset käännettävillä tykkitorneilla varustetut sotalaivat, ja purjeista luovuttiin vähitellen.[1]

Taistelulaivojen kehityksessä alkoi uusi aivan aika HMS Dreadnoughtista, joka laskettiin vesille vuonna 1906. HMS Dreadnought oli ensimmäinen järeillä tykeillä (12 tuumaa, 305 millimetriä) ja höyryturbiineilla varustettu sota-alus. Se oli nopeampi kuin yksikään aikalaisensa ja paremmin aseistettu ja panssaroitu kuin yksikään sitä edeltänyt linjalaiva, pre-dreadnought, joista tuli vanhanaikaisia yhdellä iskulla. HMS Dreadnoughtin vesillelasku aloitti ”suuren laivastokilpailun”, jonka aikana jokainen kynnellekykenevä valtio rakensi tai osti taistelulaivoja. Kyse ei ollut pelkästään sotilaallisista intresseistä vaan myös siitä, että taistelulaivoista tuli kansallisia symboleja ja ylpeydenaiheita. Taistelulaivojen tekninen kehitys oli tavattoman nopeaa: ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 HMS Dreadnought oli jo vanhentunut, vaikka aluksella oli ikää vain kahdeksan vuotta. Uudet taistelulaivat olivat sekä isompia, nopeampia, raskaammin aseistettuja että paremmin panssaroituja. Ensimmäiset super-dreadnoughtit, 381 millimetrin tykistöllä varustettu Kuninkaallisen laivaston Queen Elizabeth -luokka, tulivat palveluskäyttöön 1915. Skagerrakin taistelu vuonna 1916 jäi ensimmäisen maailmansodan ainoaksi suureksi yhteenotoksi taistelulaivojen välillä.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Varhaisten taistelulaivojen uppouma saattoi olla vain 20 000 tonnin luokkaa, ja Washingtonin laivastosopimuksessa ylärajaksi sovittiin 35 000 tonnia. Toisen maailmansodan aikana taistelulaivojen uppouma saattoi olla jo jopa 70 000 tonnia.

Taistelulaivat olivat poikkeuksetta laivastojen suurimpia ja tulivoimaisimpia taistelukäyttöön tarkoitettuja aluksia. Toisen maailmansodan aikaisen taistelulaivan pääaseistus saattoi koostua esimerkiksi yhdeksästä 16 tuuman eli 406 millimetrin tykistä, joiden panssarikranaatit painoivat tyypillisesti yli 1 000 kiloa. Tuolloin useiden valtioiden laivastoissa oli myös panssari- ja taisteluristeilijöitä, jotka muistuttivat taistelulaivoja, mutta olivat yleensä hieman pienempiä.

Toinen maailmansota oli taistelulaivojen osalta käänteentekevää aikaa; toisaalta ne olivat merten valtiaita ja niillä ratkaistiin suuria taisteluita, mutta sodan loppu myös merkitsi niiden mahdin hiipumista. Ilma- ja ohjusaseiden kehittymisen myötä taistelulaivat ovat osoittautuneet kustannustehottomiksi suuren miehistötarpeen ja muiden ylläpitokustannusten takia.

Toisen maailmansodan ehkä kuuluisin taistelulaiva oli saksalainen Bismarck, joka upotti brittiläisen taisteluristeilijä HMS Hoodin 24. toukokuuta 1941, mutta tuhoutui itse kolme päivää myöhemmin taistelussa Kuninkaallista laivastoa vastaan. Viimeinen taistelulaivojen keskinäinen voimainkoetus tapahtui 25. lokakuuta 1944 Surigaon salmessa Leyten saaren kaakkoispuolella osana Leytenlahden taistelua. Vastakkain olivat yhdysvaltalaisen amiraali Oldendorfin kuusi taistelulaivaa ja japanilaisen amiraali Nishimuran taistelulaivat Yamashiro ja Fusō, molemmat pienempien laivojen tukemina. Taistelu päättyi yhdysvaltalaisten selvään voittoon. Nishimuran osasto upotettiin ja amerikkalaisten tappiot jäivät pieniksi.

Ohjuksista, sukellusveneistä ja lentotukialuksista lentokoneineen tuli merisodankäynnin uusia valtiaita. Vaikka Yhdysvaltain laivasto käytti Iowa-luokan taistelulaivojaan vielä Korean, Vietnamin, Libanonin ja Persianlahden sodissa, voidaan taistelulaivojen kultakauden katsoa sijoittuneen vuosien 1905 ja 1945 välille.

Taistelulaivat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa taistelulaivat ottivat osaa taisteluihin Suomessa. Huhtikuussa 1918 kaksi saksalaista taistelulaivaa, mukaan lukien osaston lippulaiva Rheinland, purjehti Helsingin satamaan samaan aikaan kun Saksan Itämeren-divisioona hyökkäsi Espoon suunnalta kaupunkiin. Taistelulaivat tulittivat punaisten asemia, muun muassa nykyistä Presidentinlinnaa, ja vaikuttivat osaltaan saksalaisten voittoon ja Helsingin valtaukseen.

Talvisodan aikana joulukuussa 1939 ja tammikuussa 1940 neuvostoliittolaiset taistelulaivat Oktjabrskaja Revolutsija ja Marat hyökkäsivät vuorotellen Koiviston Saarenpään linnaketta vastaan. Saarenpää muodosti Mannerheim-linjan merisivustan ja hyökkäykset oli tarkoitettu auttamaan maarintamaa. Saarenpään rannikkotykistö sai Marat’haan osuman ja se vetäytyi kotisatamaansa. Myöskään Oktjabrskaja Revolutsija ei onnistunut tuhoamaan linnaketta vaan joutui joka kerta poistumaan alueelta ilman tulosta.

Tunnettuja taistelulaivoja ja niiden käyttöönottovuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whitley, M. J., s. 9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]