Ison-Britannian merivoimat

Wikipedia

Ohjattu sivulta Royal Navy
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Royal Navyn lippu, White Ensign.
HMS Southampton (hävittäjä tyyppiä 42).

Iso-Britannian merivoimat eli "Kuninkaallinen laivasto" (engl. Royal Navy) on vanhin Iso-Britannian kolmesta puolustushaarasta. Iso-Britannialla oli maailman laajin ja voimakkain laivasto 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin saakka ja sen merivoimat ovat edelleen tonnistoltaan Länsi-Euroopan suurin laivasto.

Merivoimat on Britannian puolustushaaroista ainoa, jolla on ydinaseita. Sukellusvenepalvelulla (engl. Submarine Service) on neljä Trident II -ohjuksin varustettu Vanguard-luokan venettä.

Merivoimilla on myös kaksi aktiivipalveluksessa olevaa Invincible-luokan lentotukialusta sekä yksi reservissä. Ilmaoperaatiot kuuluvat laivaston ilmavoimille (engl. Fleet Air Arm, jolla on noin 250 lentokonetta. Merivoimien kokonaisuus (engl. Naval Service) muodostuu laivastosta, merijalkaväestä (engl. Royal Marines) ja tukilaivastosta (engl. Royal Fleet Auxiliary).

Merivoimia valvoo amiraliteettilautakunta (engl. Admiralty Board), joka on puolustusneuvoston alainen. Sitä johtaa puolustusministeri. Se kokoontuu kahdesti vuodessa ja juoksevia asioita johtaa amiraalien muodostama laivastolautakunta (engl. Navy Board). Merivoimien komentaja, ensimmäinen merilordi (engl. First Sea Lord/Chief of Naval Staff) on vuodesta 2006 Jonathon Band ja laivaston komentaja (engl. Commander-in-Chief Fleet; CINCFLEET) James Burnell-Nugent.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Englannin laivaston historia alkaa jo 800-luvulta Alfred Suuresta, mutta se on ajoittain hajotettu. Athelstanilla oli vuoden 937 Brunanburhin taistelun voiton aikaan noin 400 laivaa. Normannit ottivat käyttöön Cinque Portsin laivaston vuonna 1166. Satavuotisen sodan aikoihin Ranskan laivasto oli vielä vahvempi ja Englannin laivasto kärsi tappioita Ranskalle ja Kastilialle vuosina 1372 ja 1419. Kuningas Juhana Maattomalla oli noin 500 laivaa ja Edvard III:lla 712, mutta sittemmin laivasto taantui.

Kuningas Henrik VIII rakensi uudet, ensimmäistä kertaa kuninkaallisena laivastona tunnetut merivoimat ja voitti Ranskan laivaston Solentissa 1545. Hänen kuollessaan laivastossa oli 58 laivaa.

Pysyvät merivoimat syntyivät 1600-luvun puolivälissä kun Robert Blake otti laivaston parlamentin valvontaan Kaarle I:n tappion jälkeen. Toisen (1665-1667) ja kolmannen alankomaalais-brittiläisen sodan (1672-1674)jälkeen laivasto kasvoi vähitellen maailman vahvimmaksi. Vuonna 1692 Alankomaiden laivasto liitettiin sen alaisuuteen ja vuonna 1707 Skotlannin laivasto liitettiin osaksi Englannin laivastoa.

Espanjan perimyssodan taisteluissa Britannia keskittyi tukikohdan hankkimiseen Välimereltä, joiksi sitten saatiin Gibraltar ja Port Mahon. Tärkeä osa laivastolla oli Yhdysvaltain vapaussodassa, jossa se piti amerikkalaisten Continental Navya kurissa, kunnes ranskalaiset tulivat amerikkalaisten avuksi, ja kun britit eivät kyenneet rikkomaan laivastosaartoa, maajoukot joutuivat antautumaan Yorktownissa.

Englannin laivasto saavutti merkittävimmät voittonsa Napoleonin sodissa, muun muassa Niilin taistelussa ja Trafalgarin taistelussa, jossa Nelson löi yhtyneen espanjalais-ranskalaisen laivaston ja varmisti briteille merien herruuden vuosiksi 1805–1914.

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisessä maailmansodassa suurin osa laivastosta koottiin kotisaarille ns. Grand Fleetiksi, varmistamaan Ison-Britannian huolto meritse Saksan julistamasta rajoittamattomasta sukellusvenesodasta huolimatta. Iso-Britannia yritti haastaa Saksan Hochseeflotten taisteluun, mutta ainoaksi isommaksi taisteluksi jäänyt Skagerrakin taistelu päättyi ratkaisemattomana. Sota päättyi lopulta Saksan tappioon osin merisaarron ja siitä seuranneen nälänhädän vuoksi.

[muokkaa] Taistelut

  • Belgian rannikko 1914-1918
  • Dardanellit 19. helmikuuta-8. tammikuuta 1916
  • Mesopotamia 1914-1918

1914:

1915:

  • Doggermatalikon taistelu (engl. Dogger Bank II) komentajana vara-amiraali Sir David Beatty
  • Suezin kanavan taistelu (engl. Suez Canal) komentajana amiraali Peirse
  • Nashmithin partiomatka (engl. Nashmith's Patrol) komentajana komentajakapteeni Martin Nashmith

1916:

1917:

  • Doverinsalmen taistelu (engl. Dover Straits) komentajana komentaja Edward Evans
  • Itämeren saattueet 17. lokakuuta ja 12. joulukuuta 1917

1918:

  • Ostend
  • Zeebruggen taistelu (engl. Zeebrugge/Ostend) komentajana amiraali Sir Roger Keyes

[muokkaa] Sotien välinen aika

Maailmansotien välissä kilpavarustelua pyrittiin rajoittamaan aserajoitussopimuksilla, kuten Washingtonin laivastosopimuksella 1922 ja Lontoon laivastosopimuksella 1930.

Sotien välillä olleiden laivasto-ohjelmien seurauksina toteutetut hankinnat:

  • 1922-1923 2 taistelulaivaa (Nelson-luokka) ja miinalaiva
  • 1923-1924 sukellusvene
  • 1924-1925 5 raskasta risteilijää (Kent-luokka) ja 2 hävittäjää
  • 1925-1926 4 raskasta risteilijää (London-luokka)
  • 1926-1927 3 raskasta risteilijää (Norfolk-luokka ja HMS York) ja 6 sukellusvenettä
  • 1927-1928 raskas risteilijä (HMS Exeter), 9 A-luokan hävittäjää, 6 sukellusvenettä ja 2 sluuppia
  • 1928-1929 9 B-luokan hävittäjää, 4 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1929-1930 kevyt risteilijä (HMS Leander), 5 C-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1930-1931 3 risteilijää (Leander-luokka), 9 D-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1931-1932 3 risteilijää (Leander-luokka), 9 E-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja 2 miinanraivaajaa. Yksi risteilijöistä siirrettiin Australian laivastolle.
  • 1932-1933 3 risteilijää (Leander-luokka), 9 F-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja miinanraivaajaa. Kaksi risteilijöistä siirrettiin Australian laivastolle.
  • 1933-1934 3 risteilijää (Leander-luokka, HMS Arethusa ja HMS Galatea), 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 1 partioalus ja 2 miinanraivaajaa
  • 1934-1935 1 lentotukialus (HMS Ark Royal), 4 kevyttä risteilijää (HMS Penelope, HMS Aurora, HMS Newcastle ja HMS Southampton) , 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 2 partioalusta ja 2 miinanraivaajaa
  • 1935-1936 3 kevyttä risteilijää (HMS Birmingham, HMS Glasgow ja HMS Sheffield), 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 1 sluuppi, 2 partioalusta ja 3 miinanraivajaa. Suunnitelmaan lisättiin myöhemmin 7 Tribal-luokan hävittäjää
  • 1936-1937 2 taistelulaivaa, 2 lentotukialusta, 7 kevyttä risteilijää, 18 hävittäjää, 8 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 1 partioalus ja 3 miinanraivaajaa
  • 1937-1938 3 taistelulaivaa, 2 lentotukialusta, 7 kevyttä risteilijää, 15 hävittäjää, 7 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 3 partioalusta ja 4 miinanraivaajaa
  • 1938-1939 1 lentotukialus, 7 kevyttä risteilijää, 3 nopeaa miinalaivaa ja 3 sukellusvenettä. Myöhemmin hankintoihin lisättiin lentotukialusten huoltoalus.
  • 1939-1940 (ei sisällä ensimmäisen kriisiohjelman hankintoja) 1 lentotukialus, 2 kevyttä risteilijää, 1 nopea miinalaiva, 16 hävittäjää, 20 saattuehävittäjää, 2 sluuppia, 56 korvettia ja 20 miinanraivaajaa

[muokkaa] Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa laivasto kärsi alussa suuria tappioita, mutta piti meriväylät avoinna ja tuki suuria evakuointeja ja maihinnousuoperaatioita.

[muokkaa] Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen ja brittiläisen maailmanvallan murentumisen myötä laivasto pieneni ja se muunnettiin keskittymään sukellusveneentorjuntaan, lähinnä estämään Neuvostoliiton sukellusveneiden pääsyn Atlantille. Erillinen Välimeren laivasto lakkautettiin 1967 ja vuonna 1971 Singaporesta vetäytymisen myötä Iso-Britannia menetti tukikohtansa Kaakkois-Aasiassa. Tärkein toisen maailmansodan jälkeinen operaatio oli Falklandin sota Argentiinaa vastaan 1982.

[muokkaa] Royal Navyn alukset

Laivaston pinta-alusten nimissä on etuliite HMS, joka tarkoittaa "hänen majesteettinsa laivaa" (His/Her Majesty's ship, riippuen hallitsijan sukupuolesta). Sukellusveneiden nimien etuliitteenä on HM ja apualusten etuliitteenä RFA (Royal Fleet Auxiliary).

Kuninkaallisen laivaston nykyiset alusluokat:

Luokka Tyyppi Määrä Vuosi Muuta
Queen Elizabeth lentotukialus 0 2013 Lentotukialus, F-35 Joint Strike Fighter -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Invincible lentotukialus 2(3) 1977 Kevyt lentotukialus, Harrier -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Ocean maihinnousutukialus 1 1999 Maihinnousu- ja helikopteritukialus, 18 helikopteria ja 4 maihinnousualusta.
Albion maihinnousutukialus 2 2003 Maihinnousujen tukeminen, 4 maihinnousualusta ja 325 miestä.
Tyyppi 42 (Sheffield) hävittäjä 8 1975 Ilmatorjuntahävittäjä, aseistuksena Sea Dart -ilmatorjuntaohjukset.
Tyyppi 45 (Daring) hävittäjä 1+ 2009 Ilmatorjuntahävittäjä, aseistuksena ilmatorjuntaohjukset.
Tyyppi 23 (Duke) fregatti 13 1989 Sukellusveneidentorjunta/yleiskäyttöinen fregatti. Aseistuksena Boeing Harpoon ja Sea Wolf -ohjukset. Tilaa yhdelle Lynx-helikopterille, jossa aseistuksena Sea Skua -ohjukset, Stingray-torpedot tai syvyyspommit.
Tyyppi 22 (Broadsword) fregatti 4 1979 Sukellusveneidentorjunta/yleiskäyttöinen fregatti. Aseistuksena Harpoon- ja Sea Wolf -ohjuksia.
Endurance antarktisen alueen partioalus 1 1991 Antarktisen alueen jäänmurtaja.
Astute sukellusvene 1+ 2009 Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia.
Vanguard SSBN 4 1993 Ydinkäyttöisiä ballistisilla Trident-ydinohjuksilla aseistettuja sukellusveneitä.
Swiftsure sukellusvene 1 1974 Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja BGM-109 Tomahawk -risteilyohjuksia. Ainoa edelleen palveluksessa oleva HM Submarine Sceptre poistuu palveluksesta 2010.
Trafalgar sukellusvene 6 1985 Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia.
Hunt miinanraivaaja 8 1979 Miinanraivaus- ja partioaluksia.
Sandown miinanraivaaja 8 1991 Miinanraivaus- ja partioaluksia.
Castle partioalus 1 1981 Rannikkopartiointi ja -valvonta-aluksia.
Archer koulutus- ja partioveneitä 16 1970-luku Koulutuskäytössä

[muokkaa] Lähteet

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2005. ISBN 0-7509-3937-0. (englanniksi)
  • Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Royal Navy.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ison-Britannian_merivoimat
Henkilökohtaiset työkalut