Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Royal Navyn lippu, White Ensign.
HMS Southampton (hävittäjä tyyppiä 42).

Ison-Britannian merivoimat eli Kuninkaallinen laivasto (engl. Royal Navy) on vanhin Ison-Britannian kolmesta puolustushaarasta. Maavoimien katsotaan muodostuneen vasta 1. toukokuuta 1707 jälkeen, kuin Englannin ja Skotlannin rykmentit yhdistettiin yhdeksi asevoimaksi.

Britannialla oli maailman laajin ja voimakkain laivasto 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin saakka ja sen merivoimat ovat edelleen tonnistoltaan Länsi-Euroopan suurin laivasto.

Merivoimat on Britannian puolustushaaroista ainoa, jolla on ydinaseita. Sukellusvenepalvelulla (Submarine Service) on neljä Trident II -ohjuksin varustettua Vanguard-luokan venettä.

Merivoimilla on yksi aktiivipalveluksessa olevaa Invincible-luokan lentotukialus HMS Illustrious (R06). Ilmaoperaatiot kuuluvat laivaston ilmavoimille (Fleet Air Arm), jolla on noin 250 lentokonetta. Merivoimien kokonaisuus (Naval Service) muodostuu laivastosta, merijalkaväestä (Royal Marines) ja tukilaivastosta (Royal Fleet Auxiliary).

Merivoimia valvoo amiraliteettilautakunta (Admiralty Board), joka on puolustusneuvoston alainen. Sitä johtaa puolustusministeri. Se kokoontuu kahdesti vuodessa ja juoksevia asioita johtaa amiraalien muodostama laivastolautakunta (Navy Board). Merivoimien komentaja, ensimmäinen merilordi (First Sea Lord/Chief of Naval Staff) on heinäkuusta 2009 lähtien Mark Stanhope ja laivaston komentaja (Commander-in-Chief Fleet; CINCFLEET) Trevor Soar (kesäkuusta 2009).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin laivaston historia alkaa jo 800-luvulta Alfred Suuresta, mutta se on ajoittain hajotettu. Athelstanilla oli vuoden 937 Brunanburhin taistelun voiton aikaan noin 400 laivaa. Normannit ottivat käyttöön Cinque Portsin laivaston vuonna 1166. Satavuotisen sodan aikoihin Ranskan laivasto oli vielä vahvempi ja Englannin laivasto kärsi tappioita Ranskalle ja Kastilialle vuosina 1372 ja 1419. Kuningas Juhana Maattomalla oli noin 500 laivaa ja Edvard III:lla 712, mutta sittemmin laivasto taantui.

Kuningas Henrik VIII rakensi uudet, ensimmäistä kertaa kuninkaallisena laivastona tunnetut merivoimat ja voitti Ranskan laivaston Solentissa 1545. Hänen kuollessaan laivastossa oli 58 laivaa.

Pysyvät merivoimat syntyivät 1600-luvun puolivälissä kun Robert Blake otti laivaston parlamentin valvontaan Kaarle I:n tappion jälkeen. Toisen (1665–1667) ja kolmannen alankomaalais-brittiläisen sodan (1672–1674) jälkeen laivasto kasvoi vähitellen maailman vahvimmaksi. Vuonna 1692 Alankomaiden laivasto liitettiin sen alaisuuteen ja vuonna 1707 Skotlannin laivasto liitettiin osaksi Englannin laivastoa.

Espanjan perimyssodan taisteluissa Britannia keskittyi tukikohdan hankkimiseen Välimereltä, joiksi sitten saatiin Gibraltar ja Port Mahon. Tärkeä osa laivastolla oli Yhdysvaltain vapaussodassa, jossa se piti amerikkalaisten Continental Navya kurissa, kunnes ranskalaiset tulivat amerikkalaisten avuksi, ja kun britit eivät kyenneet rikkomaan laivastosaartoa, maajoukot joutuivat antautumaan Yorktownissa.

Englannin laivasto saavutti merkittävimmät voittonsa Napoleonin sodissa, muun muassa Niilin taistelussa ja Trafalgarin taistelussa, jossa Horatio Nelson löi yhtyneen espanjalais-ranskalaisen laivaston ja varmisti briteille merien herruuden vuosiksi 1805–1914.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Kotilaivasto

Ensimmäisessä maailmansodassa suurin osa laivastosta koottiin kotisaarille ns. Grand Fleetiksi, varmistamaan Ison-Britannian huolto meritse Saksan julistamasta rajoittamattomasta sukellusvenesodasta huolimatta. Iso-Britannia yritti haastaa Saksan Hochseeflotten taisteluun, mutta ainoaksi isommaksi taisteluksi jäänyt Skagerrakin taistelu päättyi ratkaisemattomana. Sota päättyi lopulta Saksan tappioon osin merisaarron ja siitä seuranneen nälänhädän vuoksi.

Taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Belgian rannikko 1914–1918
  • Dardanellit 19. helmikuuta – 8. tammikuuta 1916
  • Mesopotamia 1914-1918

1914:

1915:

  • Doggermatalikon taistelu (Dogger Bank II) komentajana vara-amiraali Sir David Beatty
  • Suezin kanavan taistelu (Suez Canal) komentajana amiraali Peirse
  • Nashmithin partiomatka (Nashmith’s Patrol) komentajana komentajakapteeni Martin Nashmith

1916:

1917:

  • Doverinsalmen taistelu (Dover Straits) komentajana komentaja Edward Evans
  • Itämeren saattueet 17. lokakuuta ja 12. joulukuuta 1917

1918:

  • Ostend
  • Zeebruggen taistelu (Zeebrugge/Ostend) komentajana amiraali Sir Roger Keyes

Sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansotien välissä kilpavarustelua pyrittiin rajoittamaan aserajoitussopimuksilla, kuten Washingtonin laivastosopimuksella 1922 ja Lontoon laivastosopimuksella 1930.

Sotien välillä olleiden laivasto-ohjelmien seurauksina toteutetut hankinnat:

  • 1921–1922 4 taisteluristeilijää (peruutettu), miinalaiva HMS Adventure
  • 1922–1923 2 Nelson-luokan taistelulaivaa)
  • 1923–1924 sukellusvene
  • 1924–1925 7 Kent-luokan raskasta risteilijää (2 Australian laivastolle) ja 2 hävittäjää
  • 1925–1926 4 London-luokan raskasta risteilijää
  • 1926–1927 2 Norfolk-luokan raskasta risteilijää ja raskas risteilijä HMS York) ja 6 sukellusvenettä
  • 1927–1928 2 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), raskas risteilijä (HMS Exeter), 9 A-luokan hävittäjää, 6 sukellusvenettä ja 2 sluuppia
  • 1928–1929 2 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), 2 York-luokan risteilijää (peruutettu), 9 B-luokan hävittäjää, 4 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1929–1930 1 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), 1 York-luokan risteilijää (peruutettu), kevyt risteilijä (HMS Leander), 5 C-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1930–1931 3 Leander-luokan risteilijää, 9 D-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
  • 1931–1932 2 Leander-luokan risteilijää (1 Australian laivastolle), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 9 E-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja 2 miinanraivaajaa.
  • 1932–1933 2 Leander-luokan risteilijää (Australian laivastolle), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 9 F-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja miinanraivaajaa. Kaksi risteilijöistä siirrettiin Australian laivastolle.
  • 1933–1934 1 Leander-luokan risteilijä, 3 Arethusa-luokan risteilijää (2 peruutettu) ja 2 Southampton-luokan risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 1 partioalus ja 2 miinanraivaajaa
  • 1934–1935 1 lentotukialus (HMS Ark Royal), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 3 Southampton-luokan risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 2 partioalusta ja 2 miinanraivaajaa
  • 1935–1936 3 Southampton-luokan kevyttä risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 1 sluuppi, 2 partioalusta ja 3 miinanraivajaa. Suunnitelmaan lisättiin myöhemmin 7 Tribal-luokan hävittäjää
  • 1936–1937 2 King George V -luokan taistelulaivaa, 2 Illustrious-luokan lentotukialusta, 2 Southampton-luokan kevyttä risteilijää, 5 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 18 hävittäjää, 8 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 1 partioalus ja 3 miinanraivaajaa
  • 1937–1938 3 King George V -luokan taistelulaivaa, 2 Illustrious-luokan lentotukialusta, 2 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 5 Fiji-luokan kevyttä risteilijää, 15 hävittäjää, 7 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 3 partioalusta ja 4 miinanraivaajaa
  • 1938–1939 2 Lion-luokan taistelulaivaa (peruutettu), 1 Illustrious-luokan lentotukialus, 3 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 4 Fiji-luokan kevyttä risteilijää, 3 Abdiel-luokan miinalaivaa ja 3 sukellusvenettä. Myöhemmin hankintoihin lisättiin lentotukialusten huoltoalus HMS Unicorn.
  • 1939–1940 (ei sisällä ensimmäisen kriisiohjelman hankintoja) 2 Lion-luokan taistelulaivaa (peruutettu),1 Illustrious-luokan lentotukialus, 2 kevyttä risteilijää, 1 Abdiel-luokan miinalaiva, 16 hävittäjää, 20 saattuehävittäjää, 2 sluuppia, 56 korvettia ja 20 miinanraivaajaa

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa laivasto kärsi alussa suuria tappioita, mutta piti meriväylät avoinna ja tuki suuria evakuointeja ja maihinnousuoperaatioita.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen ja brittiläisen maailmanvallan murentumisen myötä laivasto pieneni ja se muunnettiin keskittymään sukellusveneentorjuntaan, lähinnä estämään Neuvostoliiton sukellusveneiden pääsyn Atlantille. Erillinen Välimeren laivasto lakkautettiin 1967 ja vuonna 1971 Singaporesta vetäytymisen myötä Iso-Britannia menetti tukikohtansa Kaakkois-Aasiassa. Tärkein toisen maailmansodan jälkeinen operaatio oli Falklandin sota Argentiinaa vastaan 1982.

Royal Navyn alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston pinta-alusten nimissä on etuliite HMS, joka tarkoittaa ”hänen majesteettinsa laivaa” (His/Her Majesty's ship, riippuen hallitsijan sukupuolesta). Sukellusveneiden nimien etuliitteenä on HM ja apualusten etuliitteenä RFA (Royal Fleet Auxiliary).

Kuninkaallisen laivaston nykyiset alusluokat:

Luokka Tyyppi Määrä Vuosi Muuta
Queen Elizabeth lentotukialus 0 2013 Lentotukialus, F-35 Joint Strike Fighter -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Invincible lentotukialus 1 1977 Kevyt lentotukialus, Harrier -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Ocean maihinnousutukialus 1 1999 Maihinnousu- ja helikopteritukialus, 18 helikopteria ja 4 maihinnousualusta.
Albion maihinnousutukialus 2 2003 Maihinnousujen tukeminen, 4 maihinnousualusta ja 325 miestä.
Tyyppi 45 (Daring) hävittäjä 4+ 2009 Ilmatorjuntahävittäjä, aseistuksena ilmatorjuntaohjukset.
Tyyppi 23 (Duke) fregatti 13 1989 Sukellusveneidentorjunta/yleiskäyttöinen fregatti. Aseistuksena Boeing Harpoon ja Sea Wolf -ohjukset. Tilaa yhdelle Lynx-helikopterille, jossa aseistuksena Sea Skua -ohjukset, Stingray-torpedot tai syvyyspommit.
Endurance antarktisen alueen partioalus 1 1991 Antarktisen alueen jäänmurtaja.
Astute sukellusvene 2+ 2009 Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia.
Vanguard SSBN 4 1993 Ydinkäyttöisiä ballistisilla Trident-ydinohjuksilla aseistettuja sukellusveneitä.
Trafalgar sukellusvene 5 1985 Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia. Luokka korvataan Astute-luokalla.
Hunt miinantorjunta-alus 8 1979 Miinanraivaus- ja partioaluksia.
Sandown miinantorjunta-alus 7 1991 Miinanraivaus- ja partioaluksia.
River partioalus 4 2003 Rannikkopartiointi ja -valvonta-aluksia.
Archer koulutus- ja partioveneitä 16 1970-luku Koulutuskäytössä

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2005. ISBN 0-7509-3937-0. (englanniksi)
  • Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Royal Navy.