Coronelin meritaistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coronelin taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Saksan laivaston osasto lähtee Valparaisosta 3. marraskuuta 1914
Saksan laivaston osasto lähtee Valparaisosta 3. marraskuuta 1914
Päivämäärä:

1. marraskuuta 1914

Paikka:

Tyynimeri, Coronel, Chile

Lopputulos:

Saksan Itä-Aasian laivueen voitto

Aluemuutokset:

ei aluemuutoksia

Vaikutukset:

ei vaikutusta

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia

Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta

Komentajat

Christopher Cradock

Maximilian von Spee

Vahvuudet

2 panssariristeilijää
1 kevyt risteilijä
aseistettu kauppalaiva

2 panssariristeilijää
3 kevyttä risteilijää

Tappiot

2 panssariristeilijää
1570 miehistönjäsentä

3 haavoittunutta

taistelua seurasi Falklandsaarten taistelu

Coronelin taistelu käytiin Saksan keisarikunnan laivaston ja Britannian kuninkaallisen laivaston osaston välillä Tyynellämerellä ensimmäisen maailmansodan aikana 1. marraskuuta 1914. Taistelu käytiin chileläisen Corenelin satamakaupungin edustalla ja se päättyi saksalaisten murskavoittoon. Taistelua seurasi 8. joulukuuta käyty Falklandsaarten taistelu, jonka britit voittivat.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen vara-amiraali Maximilian von Spee komensi Saksan Itä-Aasian laivuetta. Japanilaiset valtasivat laivueen tukikohdan Kiinan Tsingtaossa syyskuussa 1914. Spee oli sodan syttyessä merellä. Japanin ja Australian laivastoja taitavasti kartellut Speen risteilijäosasto muodosti vakavan uhan ympärysvaltojen merenkululle Tyynellämerellä. Risteilijöitä etsimään lähetettiin myös brittiläinen Länsi-Intian laivastoasema kontra-amiraali Christopher Cradockin komennossa.

Speen osastoon kuuluivat modernit panssariristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau sekä kevyet risteilijät Nürnberg, Leipzig ja Dresden. Cradockin osastoon kuuluivat vanhentuneet panssariristeilijät Good Hope ja Monmouth, moderni kevyt risteilijä Glasgow ja apuristeilijä Otranto. Brittien alukset olivat vanhentuneita ja niiden miehistö kokematonta Glasgow’ta lukuunottamatta.[1] Taistelulaiva Canopus ja panssariristeilijä Kent olivat tulossa osastolle vahvistukseksi, mutta ne eivät ehtineet tavoittaa Cradockin osastoa ennen taistelua. Cradock tiesi osastonsa olevan alivoimainen ja aavisteli pahaa. Samaan aikaan Spee oli päättänyt siirtyä Tyyneltämereltä Atlantille, kun ympärysvallat olivat vahvistaneet voimiaan Tyynellämerellä.

Spee ja Cradock kohtasivat yllättäen toisensa Chilen rannikon edustalla. Brittien alusten tulivoima ja panssarointi olivat heikkoja ja miehistö kokematonta, ja taistelu päättyi heidän kannaltaan surkeasti. Panssariristeilijät Good Hope ja Monmouth upposivat vieden mukanaan kaikki 1600 miehistöjen jäsentä, Cradock heidän joukossaan. Molemmat muut brittien alukset pakenivat. Saksalaisten tappiot jäivät kolmeen haavoittuneeseen. Kyseessä oli Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäinen tappio suurten pinta-alusten taistelussa yli sataan vuoteen.[1]

Speen risteilijälaivaston takaa-ajoon lähettiin lisää voimia, ja saksalaisten osasto tuhoutui Falklandsaarten taistelussa 8. joulukuuta, kun se joutui taisteluun ylivoimaisia taisteluristeilijöitä vastaan. Spee kaatui, samoin hänen molemmat poikansa.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coronel Memorial Library.

Coronelin meritaistelun muistoksi on nimetty Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa silloisen Royal Roads Military Collegen, nykyisen Royal Roads Universityn, kirjasto Coronel Memorial Library.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Battle of Coronel Viitattu 6.2.2012. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Battle of Coronel

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Caresse, Philippe: The Odyssey of von Spee and the East Asiatic Squadron 1914. Warship, 2008, XXX. vsk, s. 67-84. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway. ISBN 978-1-84486-062-3. (englanniksi)