Horatio Nelson
Wikipedia
| Horatio Nelson | |
|---|---|
| 1758–1805 | |
 |
|
| Syntymäpaikka | 29. syyskuuta 1758, Burnham Thorpe, Norfolk, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuolinpaikka | 21. lokakuuta 1805, Trafalgarinniemen läheisyydessä, Espanja |
| Maa tai osapuoli | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Palvelusvuodet | 1770–1805 |
| Ylin sotilasarvo | Vara-amiraali |
Horatio Nelson, RN, (29. syyskuuta 1758 – 21. lokakuuta 1805) on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista merisodan johtajista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Englantilainen amiraali Nelson jäi historiaan, kun hänen johtamansa brittilaivasto voitti ranskalais-espanjalaisen laivaston Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805. Lopputulos murensi Ranskan keisari Napoleonin haaveet maihinnoususta Britannian pääsaarille ja avasi Englannille tien merten valtiaaksi.
[muokkaa] Muita suuria voittoja
Nelsonin muut suuret merivoitot olivat Niilin meritaistelu 1. elokuuta 1798 ja Kööpenhaminan meritaistelu 2. huhtikuuta 1801.
[muokkaa] Uran alku
Horatio Nelson syntyi 11-lapsiseen pastorin perheeseen. Hän aloitti laivastouransa jo 12-vuotiaana. Nuori Nelson pääsi meriupseerisetänsä oppiin, kun Espanja valloitti Falklandinsaaret ja Britannia alkoi varustaa laivastoa sekä värvätä miehistöä. Myöhemmin Nelson hankki setänsä suhteilla paikan kauppalaivalle Länsi-Intiaan. Sen jälkeen hän pääsi tutkimusaluksen matkassa Antarktikselle. 20-vuotiaana Nelson oli jo kapteeni. Päällikkönä hän kohensi miehistön oloja ja kiinnitti huomiota kunnon ruoan ja juoman hankkimiseen.
[muokkaa] Oikea silmä sokeutuu
Ranskan tuore tasavalta julisti sodan Britannialle ja Hollannille 1793 osana Ranskan vallankumoussotia. Nelson lähetettiin viiden vuoden tauon jälkeen Välimerelle turvaamaan maansa kaupankäyntiä. Osallistuessaan Korsikan valtaukseen hän sai sirpaleen oikeaan silmäänsä.
[muokkaa] Mestarillinen omavaltaisuus
Kun Ranska liittoutui Espanjan kanssa, Britannia päätti vetää laivastonsa Välimereltä. Gibraltarin salmessa Nelson kohtasi sumussa espanjalaisen laivaston. Saatuaan esimiehensä suostuteltua vaaralliseen manööveriin Nelson pääsi purjehtimaan espanjalaisten laivojen linjaan jääneeseen aukkoon. Nelsonin alus menetti takilansa, mutta hänen merisotilaansa onnistuivat silti valtaamaan kaksi vihollislaivaa ja kääntämään taistelun voitoksi. Tapaus oli esimerkki Horatio Nelsonin ylivertaisesta taktisesta osaamisesta, jota esimiehet arvostivat, vaikka hän usein syyllistyi omavaltaisuuteen.
[muokkaa] Rautakäsi
Vielä samana vuonna 1793 ritariksi lyöty ja amiraaliksi ylennetty Nelson johti maihinnousua Teneriffan saarelle. Luoti osui häneen oikeaan käsivarteensa, joka jouduttiin amputoimaan. Tilalle valmistettiin ns. rautakäsi eli eri asentoihin asennettava mekaaninen tekokäsi.
[muokkaa] Abukirin uhkapeli
Vain muutaman kuukauden kuluttua kotiinpaluusta amiraali Nelson sai jälleen komennuksen Välimerelle, nyt ajamaan takaa Ranskan laivastoa. Operaation huipentaneessa Niilin taistelussa Britannian Välimeren laivasto (13 alusta) löi Abukirin lahdella Ranskan 17 aluksen Välimeren-laivaston. Tämän laivoista 13 vangittiin tai tuhottiin. Britit estivät täten ranskalaisia ottamasta haltuunsa Intian kauppareittiä.
[muokkaa] Katsominen sokealla silmällä
Alkuvuodesta 1801 Horatio Nelsonille tuli käsky purjehtia Itämerelle. Napoleon koetti suostutella Venäjää, Tanskaa ja Ruotsia Englannin vastaiseen kauppasaartoonsa, mannermaasulkemukseen.
Kööpenhaminan meritaistelussa 33 aluksen Britannian Itämeren laivasto kohtasi Tanskan laivaston, joka käsitti 18 alusta ja rannikkopuolustuksen. Kööpenhaminan lahdella käydyn yhteenoton seurauksena Tanskan pääkaupunki antautui ja 12 tanskalaista laivaa otettiin saaliiksi.
Amiraali Nelson sai käskyn keskeyttää taistelu, koska ylempi tiettävästi vain suhteilla asemansa saanut amiraali luuli tappion jo tulleen - mutta tyypilliseen tapaansa Nelson ei ollut huomaavinaan määräystä: upseerien huomauttaessa että signaaliliput käskivät perääntymään, Nelson nosti kaukoputken sokealle silmälleen ja vastasi:
»En minä näe mitään perääntymissignaalia!»
- ja johti taistelun voittoon[1]
Sotilaallisen menestyksen ansiosta Nelsonin esimiehet katsoivat jälleen kerran läpi sormien amiraalinsa omavaltaisuutta.
[muokkaa] Haave toteutuu - ja kuolema koittaa
1803 toteutui Horatio Nelsonin haave; hänet nimitettiin Britannian Välimeren laivaston komentajaksi. Tehtävänä oli Ranskan laivaston tuhoaminen. Nelson kiinnitti valmisteluissa erityistä huomiota esimieskoulutukseen. Trafalgarin taistelu päättyi briteille voitokkaasti. Vihollisen tarkka-ampujan kuulaan kuolleesta Nelsonista tuli kansallissankari. Horatio Nelsonin ruumis säilöttiin suureen, täyteen brandytynnyriin, jotta se säilyisi kotimatkan ajan ja kuljetettiin haudattavaksi Isoon-Britanniaan.[2]
Brittiläinen merikirjailija C.S.Forester sijoittaa Nelsonin hautajaiset kirjansa Hornblower Turkin vesillä alkuun; hän jopa merkitsee sankarinsa Hornblowerin seremoniaa johtavaksi upseeriksi ja kuvailee hyvin todenmakuisesti kaikkia niitä vaikeuksia, joita tuollaisessa tehtävässä saattaa tulla. Foresterin kirjoitus pohjautuu Royal Navyn virallisessa Navy News -tiedotuslehdessä julkaistuun asiaa koskeneeseen artikkeliin ja Amiraaliteetin arkistoihin, joten sitä voitaneen pitää kohtuullisen oikeaperäisenä.
[muokkaa] Pysyvä muisto
Hänen kolmea voittoaan kunnioitetaan yhä merisotilaiden kaulureissa olevilla kolmella raidalla ja kuolemaa näiden pukuun sijoitetulla mustalla solmiolla. Nelsonin merivoiton mukaan nimettiin Lontoon merkittävimpiin aukioihin kuuluva Trafalgar Square. Siellä amiraalin ainoa pronssiin valettu silmä hänen patsaassaan katselee pääkaupunkia yhtä vakaasti kuin aikoinaan laivastoa meren aalloilla.
[muokkaa] Lähteet
- Ruotuväki 12/2005
- ↑ Johnson, Daniel: Blair for President ... 21.2.2008. The New York Sun. Viitattu 18.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Bringing Nelson's body back to England
