HMS Raisonnable (1768)
| HMS Raisonnable | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Kölinlasku | 25. marraskuuta 1765 |
| Laskettu vesille | 10. joulukuuta 1768 |
| Palveluskäyttöön | 17. marraskuuta 1770 |
| Loppuvaihe | romutettu 1815 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 376 47/94 bm |
| Pituus |
48,77 m m (tykkikansi) 40,13 m m (köli) |
| Leveys | 13,51 m m |
| Syväys | 5,49 m m |
| Miehistöä | 500 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 64 tykkiä |
HMS Raisonnable oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1768 vesillelaskettu 64-tykkinen Ardent-luokan kolmannen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ardent-luokka (linjalaiva)
Alus tilattiin 11. tammikuuta 1763 Chathamin telakalta, missä köli laskettiin 25. marraskuuta 1765. Se laskettiin vesille 10. joulukuuta 1768.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen 17. marraskuuta 1770 päällikkönään Horatio Nelsonin eno Maurice Suckling, joka kirjasi Nelsonin aluksen miehistöön. Alus oli Medwayssä vartioaluksena. Espanjaa vastaan käytävien sotatoimien peruuntuessa alus poistettiin 15. toukokuuta 1771 palveluksesta. Suckling siirtyi HMS Triumphin päälliköksi ottaen Nelsonin mukaansa.[2]
Alus palautettiin palvelukseen 25. toukokuuta 1771 päällikkönään Henry St. John liitettynä Kanaalin laivastoon. St. John luovutti 23. tammikuuta 1773 päällikkyyden Thomas Greaves'lle. Alus poistettiin palveluksesta 23. syyskuuta 1775 Plymouthissa. Alus palautettiin palvelukseen 25. helmikuuta 1776 päällikkönään Thomas Fitzherbert ja siirrettiin Pohjois-Amerikan asemalle. Heinäkuussa 1778 alus kuului lordi Howen laivastoon, joka oli ankkurissa Sandy Hookin edustalla. Ranskan laivaston amiraali d'Estaing johtama laivasto oli lähistöllä. Laivastojen yhteenoton esti ainoastaan sää ja kova aallokko, mikä pakotti laivastot hajaantumaan.[2]
Henry Evans vastaanotti 5. joulukuuta 1778 aluksen päällikön tehtävät. Alus osallistui toukokuussa 1779 kommodori Sir George Collierin laivueen mukana Hampton Roadsiin tehtyyn hyökkäykseen. Alus osallistui 1. kesäkuuta Hudson Riverillä kahden Strong Pointissa ja Verplanks Pointissa olleen linnakkeen valtaukseen. Elokuussa Collier nosti lippunsa aluksella, joka lähti Penobscotiin, missä brittijoukot olivat piiritettyinä. Heti saavuttuaan Collierin johtamat seitsemän alusta joutuivat taisteluun kapinallisten 41 aluksen laivaston kanssa. Kapinallisaluksista kaksi vallattiin ja loput joko upotettiin tai muuten tuhottiin.[2]
Laivasto kuljetti 26. joulukuuta New Yorkista joukkoja piirittämään Charlestonia, joka antautui 11. toukokuuta. Raskaimmat alukset mukaan lukien Raisonnable palasivat New Yorkiin jo aiemmin. Alus saapui 30. marraskuuta 1780 Plymouthiin. Dent siirtyi 16. joulukuuta HMS Repulsen päälliköksi. Tammikuussa 1781 Raisonnable poistettiin palveluksesta ja siirrettiin 11. toukokuuta telakalle, mistä se vapautui 14. tammikuuta 1782.[2]
Alus palautettiin 15. toukokuuta 1781 palvelukseen päällikkönään Smith Childs, joka siirtyi 29. elokuuta HMS Europelle. Alus palautettiin palvelukseen 8. tammikuuta 1782 pääällikkönään lordi Harvey, joka poisti aluksen palveluksesta 1. elokuuta. Siirtomaasodan tullessa päätökseen alus siirrettiin reserviin, missä se oli seuraavat kymmenen vuotta.[2]
Alus siirrettiin monien muiden tapaan kunnostettavaksi tammikuun alussa 1793. Alus otettiin palvelukseen 31. tammikuuta päällikkönään James, lordi Cranstoun. Maaliskuun loppuun mennessä työt saatiin telakalla päätökseen, minkä jälkeen se lähti 15. huhtikuuta Kanaalin laivastoon. Alus teki seuraavat kuusi vuotta toisarvoisia tehtäviä, koska ikänsä ja tykistönsä heikkouden vuoksi sitä ei pidetty taistelulinjaan sopivana.[2]
Alus liitettiin 21. tammikuuta 1801 Pohjanmeren laivastoon päällikkönään John Dilkes. Pohjois-Euroopan puolueettomien maiden liitto (Venäjä, Tanska, Norja, Preussi ja Ruotsi) asettivat Englannin kauppasaartoon, joka esti laivastolle tärkeiden tarvikkeiden kaupan Itämereltä. Napoleonin suunnitelmien estämiseksi kauppasaarron asettanut liittokunta tuli hajoittaa. Maaliskuussa amiraali Sir Hyde Parker määrättiin Kööpenhaminaan lähetettävän laivaston komentajaksi.[2]
Laivastoon kuului kolmisenkymmentä alusta, joille kuormattiin 49th Regiment of Foot, kaksi komppaniaa kivääriprikaatista ja kenttätykistöä. Raisonnable oli 12. maaliskuuta ankkurissa Yarmouthin redillä valmiina merelle lähtöön. Osasto saapui 20. maaliskuuta Kattegatiin, missä se valmistautui taisteluun. Wilkes laski 28. maaliskuuta vesille karronadein varustetut veneet, joiden tykkien käyttöä harjoiteltiin. Laivasto tunkeutui salmeen 30. maaliskuuta, jolloin Elsinor Castle avasi tulen laivastoa vastaan. Lisäksi tanskalaisten rannikkopatterit Helsingörissä ja Kronsbergissa avasivat tulen, mutta pitkän ampumaetäisyyden vuoksi vauriot aluksilla jäivät vähäisiksi.[2]
Laivasto ankkuroitui Ruotsin hallinnassa olevan Hveenin edustalle, mistä lähetettiin veneet maihin. Aamulla 1. huhtikuuta laivasto siirtyi etelään ja ankkuroitui 10 kilometriä pohjoiseen Middlegrundista. Seuraavana päivänä alkoi varsinainen hyökkäys. Tykistötaistelu kesti kolme tuntia.[2]
Amiensin rauhan päättäessä Ranskan vallankumous sodan alus palasi 13. huhtikuuta 1802 Sheernessiin, missä sen varastot tyhjennettiin. Alus purjehti kolme päivää myöhemmin ylös Medwaytä ja poistettiin palveluksesta 25. huhtikuuta Chathamissa. Alus kävi telakalla huollettavana ja lähti 28. joulukuuta Sheernessiin.[2]
Alus palautettiin 14. maaliskuuta 1803 palvelukseen päällikkönään William Hotham ja lähti 4. toukokuuta Sheernessiin. Englanti julisti 16. toukokuuta sodan Ranskalle. Hotham luovutti 24. huhtikuuta 1804 aluksen päällikkyyden ensimmäiselle luutnantille Charles Malcolmille, kunnes palasi 26. heinäkuuta alukselle. Alus kuului amiraali Cornwallisin komentamaan Kanaalin laivastoon.[2]
Alus oli 11.-26. huhtikuuta 1805 telakalla Plymouthissa, mistä se palasi 9.toukokuuta Kanaalin laivastoon. Heinäkuussa alus oli Ferrolin edustalla amiraali Sir Robert Calderin laivueessa.[2]
Laivue kohtasi 22. heinäkuuta yhdistyneen ranskalais-espanjalaisen laivaston, jonka komentajina olivat amiraalit Pierre Charles kreivi de Villeneuve ja Don Frederico Gravina. Laivasto, jossa oli 20 linjalaivaa, 7 fregattia ja kuljetusaluksia, oli palaamassa Länsi-Intiasta. Yhdistyneen laivaston aluksien miehistöissä oli runsaasti sairaita ja niiden elintarvikkeet olivat vähissä kun taas brittien aluksilla oli levänneet miehistöt. Tiheä sumu kuitenkin haittasi johtamista, minkä seurauksena laivastot hajaantuivat. Taistelussa britit valtasivat San Rafaelin ja Firmen, mutta lopputulosta pidettiin heikkona ja Calder joutui vastaamaan passiivisesta taistelutahdostaan Amiraliteetille.[2]
Raisonnable jatkoi satamien saarron valvontaa, kunnes se liitettiin kommodori Sir Home Riggs Pophamin osastoon kiertämään Hyväntoivonniemeä. Osaston tehtävänä oli miehittää Alankomaiden provinssit Etelä-Afrikassa ja estää Ranskaa hyödyntämästä aluetta. Osasto saapui 4. tammikuuta 1806 Table Bayhin ja ankkuroituivat Robben Islandin edustalle. Kaksi päivää myöhemmin laskettiin maihin Blauwberg Bayhin kenraalimajuri Sir David Bairdin johtamat 5 000 sotilasta. Alankomaalaisten kanssa käydyn taistelun jälkeen britit etenivät Kapkaupunkiin. Alankomaalaisille tarjottiin 9. tammikuuta aselepoa, minkä allekirjoittivat seuraavana päivänä alankomaalaisten komentaja eversti van Prophalow, Popham ja Baird. Kaksi päivää myöhemmin alueen hallinto siirtyi briteille.[2]
Raisonnable lähti 14. huhtikuuta Pophamin osaston mukana Etelä-Amerikkaan, kun oli saatu tieto Buenos Airesin asukkaiden tyytymättömyydestä Espanjan hallintoon. Osastossa oli viisi kuljetusalusta, joihin oli kuormattu prikaatikenraali William Beresfordin johtamat 71. jalkaväkirykmentti ja rakuunoita. Toukokuun alussa osasto pysähtyi St. Helenalla, missä aluksille kuormattiin lisäjoukkoja niin, että vahvuus nousi 1 200 mieheen. Osasto saapui 13. kesäkuuta La Plata joelle ja ankkuroitui Floresin edustalle.[2]
Vuosien 1806-1810 palveluksesta ei ole tietoja, mutta marraskuussa 1810 alus oli vastaanottoaluksena ja romutettiin 1815.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714–1792 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793–1817 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
- Goodwin, Peter: Nelson's Ships – A History of the Vessels In Which He Served. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-742-2. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Ardent - HMS Raisonnable - HMS Agamemnon - HMS Belliqueux - HMS Stately - HMS Indefatigable - HMS Nassau |
| Edeltäjä: Exeter-luokka – Seuraaja: Intrepid-luokka |