Kommodori
Kommodori on everstiä vastaava sotilasarvo.
Suomen merivoimissa kommodoria alempi sotilasarvo on komentaja ja ylempi lippueamiraali. Kommodorin (komdri) hihamerkki on pohjaväriltään tummansininen ja siinä on neljä paksua keltaista poikkiviivaa, joiden yläpuolella on keltainen leijona. Arvo on rauhanaikana yksinomaan sotatieteiden maisterin tutkinnon suorittaneiden ammattisotilaiden käytössä, vain sodassa saattaa reserviupseeri kohota näinkin korkealle, joskin poikkeuksellista se on silloinkin.
Toinen huomattava poikkeus on 1950-luvulla Yhdysvalloissa: kun ensimmäiset ydinsukellusveneet tulivat käyttöön, niiden päälliköt saattoivat yletä kommodoriksi tai jopa vara-amiraaliksi asti, vaikka olivatkin lähtökohdiltaan opistoupseeria vastaavia eli eivät olleet valmistuneet Annapolisin merisotakoulun kautta vaan muista oppilaitoksista. (On tosin syytä huomata, että USA:n Warrant Officer käsite ei vastaa suomalaista opistoupseeria. Opistoupseerilla tarkoitetaan tässä yhteydessä teknistä osaamista vaativaa erityistehtävää.) Tehtävä oli nimittäin niin vaativa, että sen hoitaminen rinnastettiin sotatoimissa toimimiseen - ja lisäksi kyseiset miehet olivat kaikki sodan käyneitä kokeneita sukellusveneen päälliköitä, jotka jo sotatoimissa olivat ansainneet komentajan arvon [1]
Arvokäytäntö on kansainvälinen, joissakin valtioissa kuten Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa nauhojen yläpuolella on erikoisalan tunnus, joka laivanpäällikköupseerilla on kultainen tähti. Ison-Britannian laivastossa ylimmässä nauhassa on samanlevyisestä nauhasta tehty silmukka yläreunassa.
Laivastoissa on paitsi normaaleja myös erikoisalojen kommodoreja. Everstin vakanssin ylilääkärit ovat lääkintäkommodoreja ja everstin vakanssin diplomi-insinöörit tai vastaavan/korkeamman tekniikan yliopistotutkinnon suorittaneet insinöörikommodoreja. Lääkäreillä hiha- ja olkainnauhojen välit ovat punaisia ja insinööreillä purppuranvärisiä. Käytäntö on tältä osin kansainvälinen.
Saksassa everstikuntaan kuuluvan kommodorin arvona käytetään nimikettä Kapitän zur See [2], espanjankielisissä maissa vastaavaa nimikettä Capitano-de-mar-e-guerra.
Muissa valtioissa kuin Suomessa on kolmen asteisia kommodoreja. Jotkut ovat tiettyä komennusta hoitavia väliaikaisia, suurin osa on normaaleja everstikuntaan kuuluvia (engl. captain), mutta esimerkiksi Saksassa, Isossa-Britanniassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa on olemassa kenraalikuntaan kuuluvien kommodorin ja everstin arvot. Japanissa ja Saksassa käytetään arvoja ylieversti tai ylikommodori.
Kenraalikuntaan kuuluva kommodori (engl. commodore) on yleensä tietyn merellä toimivan operatiivisen laivasto-osaston komentaja. Tämän tyyppistä vakanssia pidetään arvossa, sillä kenraalikuntaan kuuluvilla upseereilla on harvoin mahdollisuus merikomennuksiin.
Neuvostoliitossa (ja nykyään myös Venäjällä) everstikuntaan kuuluvaa kommodoria vastasi 1. arvoluokan kapteeni, varsinainen kommodori kuului kenraalikuntaan.[3]
Kauppalaivaston kommodori [muokkaa]
Myös kauppalaivastoilla on oma kommodorin arvonsa; se on varustamokohtainen kunnia-arvo, joka myönnetään poikkeuksellisen ansioituneelle merikapteenille, ja merkitsee kyseisen varustamon vanhimman päällikön asemaa. Esimerkiksi RMS Titanicin päällikkö Edward J. Smith oli White Star -varustamon kommodori.
Suomessa tätä nimikettä ei käytetä. Jotkut varustamot tai merialan yhteisöt ovat joskus nimittäneet joitakin ansioituneita henkilöitä lippukapteeneiksi, mutta nimikkeillä ei ole virallista vastaavuutta. Eräät tunnetuimmat lippukapteenit ovat Neste Oy:n merikapteeni Ossi Barck[4] ja Suomen Meripelastusseuran pitkäaikainen ykköspäällikkö merikapteeni Niilo Saarinen.[5]
Kommodori veneilykerhoissa [muokkaa]
Useimpien veneilykerhojen puheenjohtajia sanotaan yleensä kommodoreiksi. Perinne on kotoisin Englannista, koska Ison-Britannian laivastossa on useammanlaisia kommodoreja: joko everstiä vastaavia vakinaisia tai sitten väliaikaisia, jotka toimivat eskaaderien komentajina jonkun sotatoimen tai erityisen tehtävän ajan. Tällainen upseeri on yleensä arvoltaan vähintään komentaja ja onnistunut toiminta väliaikaisena kommodorina tekee hänestä pääsääntöisesti vakituisenkin. Lisäksi on olemassa erikseen kenraalikuntaan kuuluva kommodori.
Veneilykerhojen puheenjohtajia alettiin kutsua kommodoreiksi erikoisesta syystä: koska hyvin pitkään kaikki venekerhot olivat oikeastaan laivaston jatke - reserviläisten navigointi- ja veneen käsittelyharjoittelua rauhan aikana - pidettiin kunkin kerhon puheenjohtajaa laivueen komentajana ja siis väliaikaiseen kommodoriin verrattavana. Perinne jatkui nimikkeen osalta, vaikka sotilaalliset velvoitteet katosivat viimeistään Lokakuun vallankumoukseen; Venäjä oli viimeinen niitä virallisesti asettanut valtio. Brittiläinen Cork Yacht Club käyttää ainoana lajissaan edelleen puheenjohtajansa arvonimenä amiraalia ja varapuheenjohtaja on kommodori. [6],
Venekerhojen kommodoreilla on oikeus käyttää veneissään kerhon merkillä varustettua leveäviiriä.
On myös alusta alkaen ollut olemassa erillinen varakommodorin arvo ja vakanssi kerhojen varapuheenjohtajille. Tämän arvon tunnuksena on leveäviirin alareuna sininen. [7]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Edward L. Beach: Cold is the sea (romaani)
- ↑ Ekman, Per-Olof: Sukellusvenesotaa Itämerellä : sukellusveneiden kehitys ja käyttö maailmansodissa, liitteet: Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton laivastojen sotilasarvot. Hki, Merikustannus, 1986. ISBN 951-99791-1-5 (nid.)
- ↑ Erkki Metsävuori: Suomalaisia aarrelaivoja, luku Miinalaiva LADOGA
- ↑ Palmunen Rainer (toim.): ”Man-saaren vangit”, Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta, s. 332–334. Toimitusneuvosto: Martti Sinerma et al.. Valitut Palat, 1991. ISBN 951-8933-34-0.
- ↑ Erkki Metsävuori:Saaristomerta ja sankareita - luku Draken ja kapteeni Niilo Saarinen, s. 110 - 118; Turun Sanomat Oy, 1993. ISBN 951-9129-14-6
- ↑ Veneilijän lippukirja: Pursilipun historia sekä kuvia eri veneyhteisöjen lipuista
- ↑ Veneilijän lippukirja, s. 105
Sivulta puuttuu 
