Suomen merivoimat

Suomen merivoimat
Toiminnassa	1918–
Valtio	Suomi
Puolustushaarat	merivoimat
Rooli	puolustushaara
Osa joukkoa	Puolustusvoimat
Koko	6 700 henkeä
Sodat ja taistelut	Talvisota Jatkosota
Komentajat
Nykyinen komentaja	kontra-amiraali Veli-Jukka Pennala (1. syyskuuta 2011 alkaen)

Suomen merivoimiin kuuluvat rannikkojoukot ja laivasto. Pääosa Suomen merivoimista on kuulunut Suomen laivastoon. 1927 yhdistettiin rannikkotykistön ja laivaston johtoportaat, minkä jälkeen 1933 oli Suomen laivaston nimeksi vakiintunut Suomen merivoimat. Merivoimien suorittama rannikkopuolustus oli 1923–1927 jakautunut Suomen laivastoksi, Suomen rannikkotykistöksi ja Suomen sotasatamaksi.

Merivoimat nimettiin 1952 yhdeksi Suomen kolmesta puolustushaarasta. Merivoimissa työskentelee 2 300 henkilöä. Varusmiespalveluksen merivoimissa suorittaa vuosittain 4 300 asevelvollista. Merivoimien komentaja on kontra-amiraali Veli-Jukka Pennala.

Merivoimien tehtävät

Puolustusvoimien rakenne

maavoimat

aluehallinto

sotilaslääni

aluetoimisto

ilmavoimat

merivoimat

puolustusvoimien joukot

joukko-osasto

joukkoyksikkö

perusyksikkö

Laki Puolustusvoimista (11. toukokuuta 2007/551) säätää puolustusvoimien tehtävät ja niistä merivoimat osallistuu kolmeen kokonaisuuteen: sotilaalliseen puolustamiseen, muiden viranomaisten tukemiseen sekä osallistuu kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi merivoimat:

• vastaa valtakunnallisesta merivalvonnasta ja meritiedustelusta
• turvaa valtakunnan alueellisen koskemattomuuden merialueella tarvittaessa voimakeinoja käyttäen yhteistoiminnassa ilmavoimien ja Rajavartiolaitoksen, lähinnä merivartiostojen kanssa
• vastaa valtakunnan meriyhteyksien turvaamisesta ja johtaa meriliikenteen suojaamisen
• torjuu merialueen kautta suuntautuvat hyökkäykset yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja rajavartiolaitoksen kanssa
• pitää yllä korkeaa valmiutta, kehittää merivoimien taktiikkaa ja taisteluvälineitä sekä vastaa niiden huollosta
• kouluttaa merivoimien tarvitseman henkilöstön ja tukee vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta

Lisäksi merivoimat antaa lain edellyttämää virka-apua muille viranomaisille ja osallistuu kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Merivoimien joukko-osastot

Heikkilän kasarmin päärakennus.

Merivoimat koostuu esikunnasta ja kuudesta joukko-osastosta ja laitoksesta. Merivoimien esikunta sijaitsee Turussa, Heikkilän kasarmialueella, jossa palvelee noin 230 henkeä. Esikuntaa johtaa esikuntapäällikkö kommodori Juha Vauhkonen ja se jakautuu henkilöstö-, huolto- ja operatiiviseen alaan. Esikunnan alaisena toimii lisäksi Helsingissä Liikenneviraston tiloissa toimiva sotilastoimisto.

Merivoimien joukko-osastot ovat:

• Suomenlahden Meripuolustusalue (Upinniemi, Kirkkonummi; Kirkonmaa, Kotka; Isosaari, Helsinki)
• Saaristomeren Meripuolustusalue (Turku)
• Merisotakoulu (Suomenlinna, Helsinki)
• Merivoimien Materiaalilaitos (Turku, Pansio, Kemiö)
• Merivoimien Tutkimuslaitos (Espoo ja Turku)
• Uudenmaan Prikaati (Dragsvik, Raasepori)

Merivoimien historia

Suomen kuuluessa Ruotsille Suomenlahdella käytiin useita taisteluita Venäjää vastaan. Laivasto-osastojen ollessa sijoitettuna Suomen rannikon tukikohtiin.

Venäjän keisarikunta perusti Suomeen Suomen meriekipaasin, jonka tehtävänä oli rannikonpuolustaminen yhdessä Itämeren laivaston kanssa. Se osallistui Krimin eli Oolannin sotaan, jonka aikana se miehitti muun muassa Santahaminan rannikkopattereita Viaporin pommituksen aikana. Meriekipaasin aluksina olivat muun muassa Rurik ja Kalevala.

Itsenäistymisestä Tarton rauhaan

Itsenäisen Suomen merivoimien kalusto muodostui Venäjän maahan jättämistä aluksista, joita ei oltu voitu kuljettaa talven aikana pois. Näitä olivat Helsinkiin jätetyt kuusi S–luokan torpedovenettä, kahdeksan C–luokan torpedovenettä ja yksi miinalaiva (M-1), Poriin jätetyt kaksi miinaristeilijää (Klas Horn ja Matti Kurki), Turussa tykkivene Giljak ja vartioristeilijät Tshirok ja Filin (myöhemmin Turunmaa ja Karjala). Näiden sotalaivojen lisäksi Helsinkiin jäi vielä 15 hinaajaa, jäänmurtaja, viisi T-luokan miinavenettä, 13 proomua, kaksi uivaa telakkaa, kaksi uivaa nosturia, 17 lämpöponttonia ja kahdeksan yhteysalusta.

Kun Saksan keisarikunta luovutti merivoimille Helsingin ja Turun telakoilla valmisteilla olleet tykkiveneet Uudenmaan ja Hämeenmaan, merivoimat vahvistui huomattavasti, sillä nämä kaksi alusta olivat Ilmarisen ja Väinämöisen valmistumiseen saakka merivoimien voimakkaimmat alukset.

Tarton rauhansopimuksen mukaisesti Suomi palautti Neuvostoliitolle S-veneet S3, S4 ja S6, raivaajat Atairin, Mikulan, MP 7:n , MP 11:n, Ahvolan ja T 12:n, viisitoista hinaajaa, neljä yhteysvenettä sekä 54 moottorivenettä.

Tarton rauhasta talvisotaan

Laivaston liikkuvaa osaa kutsuttiin 1920-luvun alusta alkaen Rannikkolaivueeksi, ja sen kalustoon kuului 1923–1925 seuraavat alukset:

• tykkiveneet Klas Horn, Matti Kurki, Uusimaa, Hämeenmaa, Turunmaa ja Karjala
• torpedoveneet S1, S2 ja S5
• moottoritorpedoveneet MTV-1 ja MTV-2
• miinalaivat M1, Rautu, Vilppula ja Sveaborg
• miinanlaskijoina yhdeksän T-venettä (Loimu,Lieska,Paukku,Pommi ja Miina)
• yhteysveneinä viisi 1915 valmistunutta isompaa A-venettä
• raivaajina 15 1910–1917 valmistunutta pienempää A-venettä

Suomen hallitus teki 1925 esityksen laivastolaiksi, jossa esitettiin kahden panssarilaivan, neljän sukellusveneen, neljän moottoritorpedoveneen ja koululaivan hankintaa. Esitystä muutettiin seuraavana vuonna lisäämällä yksi panssarilaiva ja 4–5 sukellusvenettä. Vuonna 1927 hyväksyttiin esitysten pohjalta laivastolaki, jonka puitteissa rakennettiin lopulta kaksi panssarilaivaa, joista tuli merivoimien kaikkien aikojen raskaimmat alukset, ja viisi sukellusvenettä, joista on nykyään jäljellä enää Vesikko. Ensimmäinen laivastolain puitteissa rakennettu alus oli sukellusvene Vetehinen, joka oli samalla ensimmäinen itsenäisessä Suomessa rakennettu sota-alus.

Vuonna 1936 kaikki merivoimien alukset, joiden nimi käsitti vain tyyppikirjaimen ja numeron, nimettiin uudestaan "oikeilla" nimillä, sillä persoonattomasti nimetyllä aluksella palvelemisen oli katsottu alentavan palvelumotivaatiota.

Vetehinen-luokan sukellusveneitä emälaiva M-1:n kyljessä. Uloimpana vasemmalla Saukko.

Talvisota (1939–1940)

Pääartikkeli: Talvisodan merisotatoimet

Talvisodan puhjetessa laivasto kuljetti maavoimien joukkoja demilitarisoidun Ahvenanmaan puolustukseen. Tämän jälkeen sen päätehtävänä oli suojata kauppamerenkulkua.

Ensimmäisen sotakuukauden aikana Neuvostoliiton laivasto ja Suomen rannikkopuolustus ottivat yhteen Hangossa, Utössä ja Koivistolla, joista viimeksi mainitussa vaurioitui Neuvostoliiton laivaston taistelulaiva. Joulukuussa jää esti merenkulun lukuunottamatta jäänmurtajia, joten panssarilaivat siirrettiin Turkuun vahvistamaan kaupungin ilmapuolustusta.

Jatkosota (1941–1944)

Panssarilaiva Ilmarinen.

Pääartikkeli: Jatkosodan merisotatoimet

Katso myös: Jatkosodan hyökkäysvaiheen merisotatoimet

Jatkosodan aikana laivaston merkitys kasvoi. Jatkosodan aattona Suomen merivoimat miehittivät Ahvenanmaan operaatio Kilpapurjehduksen myötä. Hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset vartiomoottoriveneet partioivat Neuvostoliiton aluevesillä, moottoritorpedoveneet ja sukellusveneet suorittivat pitkiä partioretkiä ja miinalaivat miinoittivat yhteistyössä natsi-Saksan kanssa Suomenlahtea. Myös niin sanottua saattuetoimintaa suoritettiin eli sota-alukset saattoivat aseistamattomia rahti- ja matkustaja-aluksia. Merisotatoimista surullisin oli Panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen syyskuun puolivälissä. Alus vei mukanaan 271 miestä .

Lapin sota (1944–1945)

Pääartikkeli: Tornion maihinnousu

Lapin sodan alkuvaiheessa merivoimat iskivät saksalaisten selustaan tekemällä 1. lokakuuta Oulusta käsin maihinnousun Tornioon.

1940-luvun jälkipuolisko

Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Suomen tehtäväksi tuli suorittaa merimiinakenttien raivaus Suomenlahdella. Nämä miinat olivat Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton laskemia. Vuosina 1944–1948 yli 2 000 miehen ja 200 aluksen voimin raivattiin laaja merialue Suomenlahden perukasta Ahvenanmaalle asti puhtaaksi sodan aikana lasketuista miinoista. Tässä työssä menetti henkensä 28 miestä. Kotkan Haapasaaressa sijaitsee raivaajamuistomerkki. Yksittäisiä miinoja on löytynyt Suomenlahden saaristoista vielä 2000-luvullakin.

Laivaston komentajat

• kontra-amiraali Johannes Indrenius 8. heinäkuuta 1918 – 16. toukokuuta 1919
• kontra-amiraali Hjalmar von Bonsdorff (vt komentaja) 16. toukokuuta – 18. heinäkuuta 1919
• kenraalimajuri Oscar Enckell 18. heinäkuuta – 16. syyskuuta 1919
• kenraalimajuri Kaarlo Kivekäs 12. syyskuuta 1919 – 16. tammikuuta 1923
• kommodori Gustaf Toivo Johannes von Schoultz 16. tammikuuta 1923 – 22. tammikuuta 1926
• komentaja Yrjö Roos va komentaja tammikuu – 11. elokuuta 1926
• komentaja Arvo Aleksander Wirta va komentaja elokuu 1926 – toukokuu 1927

Merivoimien komentajat

^lähde?

• kenraaliluutnantti (1941) Väinö Valve 1927–1946
• kenraaliluutnantti (1951) Eino Iisakki Järvinen 1946–1952
• vara-amiraali (1962) Oiva Koivisto 1952–1964
• kontra-amiraali (1964) Oiva Lennes 1964–1966
• vara-amiraali (1971) Jouko Pirhonen 1966–1974
• kontra-amiraali (1973) Stig-Olof Wikberg 1974–1977
• kontra-amiraali (1977) Bo Klenberg 1977–1978
• kontra-amiraali (1978) Jorma Haapkylä 1978–1980
• vara-amiraali (1981) Jan Klenberg 1980–1983
• kontra-amiraali (1983) Juha Tikka 1983–1990
• vara-amiraali (1994) Sakari Visa 1990–1996
• vara-amiraali (1998) Esko Illi 1997–2001
• vara-amiraali (2004) Hans Holmström 2001–2009
• vara-amiraali (2009) Juha Rannikko 2009–2011
• kontra-amiraali (1. syyskuuta 2011) Veli-Jukka Pennala 2011–2013
• kontra-amiraali Kari Takanen 2013– (marraskuusta alkaen)

Merivoimien sodan ajan joukot

Merivoimien suunniteltu sodan ajan vahvuus on 31 500 henkilöä. Joukkoihin kuuluu^lähde?:

• 2 ohjusvenelaivuetta
• 3 miinantorjuntalaivuetta
• 2 miinalaivaa
• 3 miinalauttaa
• 2 vartiolaivaa
• 2 rannikkojääkäripataljoonaa
• 6 rannikkojääkärikomppaniaa
• 2 rannikko-ohjuskomppaniaa
• 4 meritorjuntaohjuspatteria
• 4 kiinteää rannikkotykistöyksikköä
• 8 liikkuvaa rannikkotykistöyksikköä

Merivoimien aluksia

Entisiä aluksia

Helsinki-luokan ohjusvene Oulu, Helsingin satamassa kesällä 2006.

Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien entisistä aluksista

• Torpedovene S2 1918–1925
• Miinalaiva Louhi 1918–1945
• Sukellusvene Saukko 1930–1945
• Sukellusvene Vesikko 1934–1945
• Panssarilaiva Väinämöinen 1932–1947
• Panssarilaiva Ilmarinen 1934–1941
• Miinalaiva Riilahti 1940–1943
• Koululaiva Suomen Joutsen 1930–1955
• Miinalaiva Keihässalmi 1957–1994
• Tykkivene Karjala 1968–2001
• Helsinki-luokan ohjusveneet (Helsinki, Turku, Oulu, Kotka)

Nykyisiä aluksia

Miinalaiva Pohjanmaa laiturissa Suomenlinnassa kesäkuussa 2007

Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien aluksista

Miinalaivat ja -lautat

• Miinalaiva Pohjanmaa
• Hämeenmaa-luokan miinalaivat (Hämeenmaa, Uusimaa)
• Pansio-luokan miinalautat (Pansio, Porkkala, Pyhäranta)

Ohjusveneet

• Rauma-luokan ohjusveneet (Rauma, Raahe, Porvoo, Naantali)
• Hamina-luokan ohjusveneet (Hamina, Tornio, Hanko, Pori)

Vartiolaivat

• Kiisla-luokan vartiolaivat (Kiisla, Kurki)

Miinanraivaajat

• Kuha-luokan miinanraivaajat (Kuha 21–26)
• Kiiski-luokan miinanraivaajat (Kiiski 1–7)

Muut alukset

• Syöksy-luokan komentoveneet (Jymy, Raju, Syöksy, Vinha)
• Kampela-luokan kuljetuslautat (Kampela 1–3)
• Valas-luokan kuljetusalukset (Vaarlahti, Vahakari,Valas, Vänö, sukeltajien tukialus Mursu)
• Fabian Wrede -luokan koulutusalukset (690 Fabian Wrede, 691 Willhelm Carpelan, 692 Axel von Fersen)
• Kajava-luokan koulutusalukset (Kajava)
• Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneet
• Uisko-luokan joukkojenkuljetusveneet
• L-luokan linnakeveneet
• G-luokan linnakeveneet

Tulevia aluksia

• Katanpää-luokan miinantorjunta-alus (kolme alusta)

Merivoimien muu kalusto

100 56 TK Kuivasaaressa vuonna 2009

• Meritorjuntaohjus 85 (MTO-85)
• 130 mm tornikanuuna (130 53 TK)
• 130 mm rannikkokanuuna (130 K 54)
• 82 mm linnoitusheitin (82 KRH 36 RT)
• Rannikko-ohjus 06 (EuroSpike ER)
• ITO-91 (Matra Mistral)

Lähteet

• Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään merivoimia toisessa osassa luvussa 7 otsikolla "Meripuolustuksen asejärjestelmät"

Kirjallisuutta

• Merensilta, Timo: Vesikko – Suomenlahden hiljainen vartija. Hobby-Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-5334-07-4.
• Meriupseeriyhdistys ry: Suomen Laivasto 1969-2003. Meriupseeriyhdistys ry ja Suomi merellä -säätiö, 2008. ISBN 978-951-95298-4-4.

Aiheesta muualla

• Merivoimat Puolustusvoimien internet-sivuilla
• Laivasto harjoittelee YLE Elävä arkisto
• Panssarilaivat olivat Suomen laivaston ylpeys YLE Elävä arkisto

Suomen puolustusvoimat

Puolustushaarat: Ilmavoimat – Maavoimat – Merivoimat
Muut: Rajavartiolaitos

Suomen merivoimien joukko-osastot

Merivoimien esikunta − Suomenlahden Meripuolustusalue − Saaristomeren Meripuolustusalue − Uudenmaan Prikaati − Merisotakoulu − Merivoimien Materiaalilaitos − Merivoimien Tutkimuslaitos
Luettelo Suomen merivoimien aluksista