Sotilasarvot Suomen puolustusvoimissa
Sotilasarvo osoittaa sotilaiden keskinäistä esimiesasemaa sekä sotilaan virka-asemaa, koulutusta, kokemusta ja tehtävää palvelusarvon lisäksi. Sotilasarvot vaihtelevat maasta ja aikakaudesta toiseen, mutta yleensä voidaan erottaa kolme ryhmää: miehistö, aliupseerit ja upseerit.
Suomessa puolustusvoimien sotilashenkilöstö jaetaan päällystöön ja miehistöön. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat kaikki esimiesasemassa olevat aliupseereista ja upseerioppilaista upseereihin. Miehistöä taas ovat kaikki miehistön sotilas- tai palvelusarvoissa olevat.
Sisällysluettelo |
Suomalaiset sotilasarvot [muokkaa]
Suomalaiset sotilasarvot ovat muuttuneet historian saatossa melkoisesti. Järjestelmässä on piirteitä Ruotsin vallan ajalta, Venäjän vallan ajalta sekä Saksasta (katso Jääkäriliike). Suomessa ei ole anglosaksista tiukkaa jakoa upseereihin ja miehistöön. Suomessa sotilaat on jaettu upseeristoon, aliupseeristoon sekä miehistöön.
Upseereiden edellytetään käyttäytyvän sotilasarvonsa ja asemansa mukaisesti. Samoin esimiesasemassa olevilla upseereilla on suurempia velvoitteita kuin aliupseereilla ja miehistöllä.
Lain edessä upseereilla ei ole miehistöön verrattuna erikoisasemaa toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa muun muassa aliupseerin lyöminen on upseerin lyömistä lievempi rikos[1].
Sotilas- ja palvelusarvon liitteet ja lyhenteet [muokkaa]
Vakinaisesta tai määräaikaisesta palveluksesta eronneen sotilaan sotilas- ja palvelusarvojen jäljessä käytetään lyhennettä evp (erossa vakinaisesta palveluksesta)[2]. Sotilaasta, joka ei ole palvellut puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo). Sopimussotilaista, jotka ovat eronneet vakinaisesta palveluksesta, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo).
Yleisesikuntaupseeri voi käyttää tutkintoaan osoittavaa yleisesikuntaetuliitettä sotilasarvonsa edessä, esimerkiksi yleisesikuntaeversti. Etuliitettä ei kuitenkaan käytetä asiakirjojen allekirjoituksissa.
Sotilas voi käyttää tieteellisen jatkokoulutuksen tutkintoa osoittavaa merkintää sotilasarvonsa jäljessä, esimerkiksi majuri, KT (eli tässä tapauksessa majuri on myös kasvatustieteen tohtori). Oppiarvoa ei kuitenkaan käytetä asiakirjojen allekirjoituksissa.[3]
Arvomerkit Suomen puolustusvoimissa [muokkaa]
Suomen puolustusvoimien sotilasarvot ja niiden arvomerkit ovat seuraavat. Kenraalien kauluslaatat ovat kuvista poiketen lähes aina punaisia, mikä on yleisesikuntaupseerin laatan pohjaväri. Yleisesikuntaupseerin tutkinto on pätevyysvaatimus kenraalin sotilasarvoon ja tehtäviin pl. erikoisupseerit (insinöörit, lääkärit jne.)
Maavoimat ja ilmavoimat [muokkaa] |
Merivoimat [muokkaa]
|
Käytöstä poistuneet sotilasarvot [muokkaa]
Ratsuväessä sotilasarvot olivat osittain toiset kuin muissa aselajeissa: vänrikkiä vastasi kornetti ja kapteenia ratsumestari.
Sotamarsalkan ja Suomen marsalkan arvot on Suomessa myönnetty ainoastaan Carl Gustaf Mannerheimille. Nykyinen asetus sotilasarvoista ei niitä tunne. Marsalkkaa vastaavaa merivoimien sotilasarvoa (kuten suuramiraali tai laivastoamiraali) ei ole koskaan myönnetty Suomessa kenellekään.
Lisäksi Suomen itsenäisyyden aikana on ollut käytössä myös seuraavia sotilasarvoja: erikoismestari (muun muassa lentomestari), vanhempi ja nuorempi sotaylituomari, sotaviskaali, varavääpeli (1918-1919), aliupseeri (1918), nuorempi aliupseeri (1918-1919), jefreitteri, kanta-aliupseerioppilas, toimiupseerioppilas, opistoupseerioppilas, värvätty. Lentäjä vastasi itsenäisyyden alkuvuosina nykyistä lentosotamiestä eikä sitä tule sekoittaa lentokoneen ohjaajaan.
Niin sanotussa vanhassa väessä oli käytössä venäläiset sotilasarvot, joista mainittakoon alikapteeni, aliluutnantti, alivänrikki, plutoona-aliupseeri, jefreitteri.
Jääkäripataljoona 27:llä oli Saksassa oma sotilasarvojärjestelmänsä. Jääkärien lähtiessä Suomeen he saivat uudet sotilasarvot jääkäristä majuriin eikä entisiä arvoja, kuten Hilfsgruppenführer ("ryhmän varajohtaja"), enää käytetty, poikkeuksena alin arvo Jäger, joka jäi käyttöön jääkäriksi suomennettuna. Myöhemmin, ns. jääkärikonfliktin jälkimainingeissa ylipäällikkö Mannerheim myönsi heille oikeuden käyttää sotilasarvossaan etuliitettä jääkäri (esim. jääkärimajuri) osoituksena palveluksesta Jääkäripataljoona 27:ssä.[4]
Sotilashenkilöstön ryhmä [muokkaa]
Kenraalin arvoon voidaan liittää aselajia osoittava etuliite kunnianosoituksena, esimerkiksi jalkaväenkenraali.
Vakinaisessa virassa toimivien upseerien arvot vaihtelevat luutnantista kenraaliin, reserviupseerien arvot vänrikistä everstiluutnanttiin. Upseereiksi lasketaan Suomessa upseerit, reserviupseerit sekä erikoisupseerit. Tämä on perua vuodelta 1942, jolloin kiitokseksi sodassa osoitetusta urheudesta marsalkka Mannerheim poisti erotuksen reservi- ja aktiiviupseerien väliltä. Samassa sotilasarvossa olevan sotilaan arvojärjestyksen määräytyy ylentämispäivämäärän perusteella.
Erikoisupseerit voivat palvella tehtävänsä ja koulutuksensa mukaisesti kaikissa upseerinarvoissa. Ylimmät erikoisupseerit ovat kenraalimajureita. Tyypillisesti Puolustusvoimien yli-insinööri ja -lääkäri ovat joko prikaatikenraaleja tai kenraalimajureita. Erikoisupseerin sotilasarvoon liitetään etuliitteet insinööri-, lääkintä-, eläinlääkintä-, farmasia-, musiikki-, teknikko- tai talous-.
Erikoisupseerin sotilasarvon vaihteluväli määräytyy tehtävään vaadittavan koulutuksen nojalla. Opistotasoiseen tehtävään sijoitetun erikoisupseerin arvoina ovat vastaavat opistoupseeriarvot ja korkeakoulutuksen vaativiin tehtäviin sijoitettujen erikoisupseerien arvoina ovat upseerinarvot.
Toimi- ja opistoupseerit [muokkaa]
Ryhmä muodostui 1970-luvun alussa, kun silloinen kanta-aliupseeristo kersantista sotilasmestariin muutettiin toimiupseereiksi. Myöhemmin ryhmän nimi muutettiin opistoupseeriksi ja sotilasarvoiksi tulivat lisääntyneen koulutuksen myötä myös luutnantti, yliluutnantti ja kapteeni. 2000-luvun alun koulutusuudistusten myötä opistoupseerikoulutus loppui, minkä vuoksi ryhmä tulee muutamien vuosikymmenien kuluessa häviämään.
Toimiupseerit suorittivat Päällystöopistossa toimiupseerin virkatutkinnon, ja aloittivat uransa ylikersantteina. Koulutuksen myötä (Päällystöopiston II vaihe ja luutnanttikurssi) heillä oli mahdollisuus suorittaa toimiupseerin, myöhemmin opistoupseerin, ylempi virkatutkinto ja yletä aina kapteenin sotilasarvoon. 1990-luvun alkupuolella koulutusta uudistettiin, ja uudet opistoupseerit aloittivat vänrikkeinä. Eräät vanhat opistoupseerit, jotka eivät suorittaneet opistoupseerin jatkotutkinnon II vaihetta, palvelivat kuitenkin sotilasmestarin arvossa aina 2000-luvulle saakka. Upseerikoulutuksen uudistuksen myötä vänrikin ja sotilasmestarin arvoissa palvelleet opistoupseerit ylennettiin luutnanteiksi viimeistään vuoden 2005 aikana.
Opistoupseerien vaativimmat tehtävät siirtyvät vähitellen nuoremmille upseereille ja perustehtävät aliupseereille.
Aliupseeristo ja sopimussotilaat [muokkaa]
Sotilasammattihenkilöiden (entisten värvättyjen) ammattiryhmä muutettiin aliupseeristoksi 1.1.2007, jolloin heidän ammattinimikkeensä muuttuvat. Sotilasammattihenkilön palvelusarvo tulee jäämään käyttöön niille aliupseeriston jäsenille, jotka ovat miehistöä (eivät ole suorittaneet asepalvelusta tai aliupseerikurssia). Muilla aliupseereilla palvelusarvot ovat: kersantti, ylikersantti, vääpeli/pursimies, ylivääpeli/ylipursimies, ja sotilasmestari. Sotilasammattihenkilöt sekä kersantit pitävät arvomerkkilaatoissaan miekkaa. Ammattialiupseerit kersantista ylöspäin käyttävät kauluslaatoissaan upseeriston tavoin havuja.
Sopimussotilaat ovat määräaikaisen (yleensä puolen tai yhden vuoden) sopimuksen tehneitä sotilaita. He palvelevat reservinarvonsa mukaisessa arvossa. Vuoden 2007 alkuun saakka reserviupseerit palvelivat kuitenkin ylikersantteina.
Reservin aliupseerit ovat pääsääntöisesti suorittaneet varusmiespalveluksensa aikana aliupseerikoulun. Tavallisesti heidät ylennetään jo varusmiesaikansa loppupuolella alikersanteiksi, joskus kersanteiksikin. Reservissä ollessaan heidät voidaan ylentää kertausharjoitusten, sopivuuden ja sodan ajan tehtävän perusteella mihin tahansa korkeampaan aliupseerin arvoon, kersantista sotilasmestariin.
Miehistö [muokkaa]
Sotamiehestä käytetään nykyään aina aselajisidonnaista arvoa kuten jääkäri, tykkimies, pioneeri, viestimies, autosotamies, lentosotamies, rajajääkäri, laskuvarjojääkäri, erikoisrajajääkäri, erikoisjääkäri, rannikkojääkäri, rakuuna, ratsumies, kaartinjääkäri, panssarimies, panssarijääkäri, suojelumies tai merivoimien laivastojoukoissa matruusi. Suurinta osaa edellä mainituista nimistä käytetään (sotilasarvosta riippumatta) myös kuvaamaan aselajia tai koulutushaaraa. Näin ollen voidaan esimerkiksi puhua tykistökenraali Nenosesta Suomen kaikkien aikojen suuriarvoisempana tykkimiehenä tai marsalkka Mannerheimista ratsumiehenä.
Varusmiespalveluksessa tai kertausharjoituksissa menestynyt sotamiestä vastaava voidaan ylentää korpraaliksi/ylimatruusiksi. Ilman aliupseerikurssin suoritustakin reserviläinen voidaan ylentää alikersantiksi, joissakin harvinaisissa tapauksissa jopa kersantiksi.
Esiintyy jonkin verran vaihtelua siinä, vaihtuuko sotamiehen nimitys hänen siirtyessään toiseen aselajiin. (Esim. reservissä rannikkojalkaväkeen siirretty matruusi ei muutu tykkimieheksi eikä jääkäriksi reservissä.)
Sotilasoppilaitosten oppilaat [muokkaa]
Kadetti, upseerioppilas ja -kokelas sekä aliupseerioppilas eivät ole varsinaisia asetuksessa mainittuja sotilasarvoja, vaan palvelusarvoja, mutta niillekin on määritelty paikka hierarkiassa. Kadetit rinnastetetaan vänrikkiin/aliluutnanttiin. Upseerioppilaat rinnastetaan alikersantteihin ja upseerikokelaat kersantteihin siten, että upseerikokelas on ylentämispäivämäärästä riippumatta varusmieskersanttia vanhempi. Aliupseerioppilaat luetaan miehistöön.
Sotilaspapit ja diakonit [muokkaa]
Puolustusvoimissa palvelevien hengellisten tarpeiden hoitamiseksi Puolustusvoimissa palvelee kirkollisessa työssä sotilaspappeja ja -diakoneja. Sotilaspapeilla on omat, erityiset palvelusarvonsa.
- Kenttäpiispa, joka rinnastetaan prikaatikenraaliin.
- Kenttärovasti, joka rinnastetaan everstiluutnanttiin.
- Sotilaspastori tai (ortodoksinen sotilaspastori), joka rinnastetaan kapteeniin.
- Sotilasdiakoni on tehtävänimike
- Varusmiespappi ja varusmiesdiakoni on tehtävänimike.
Sotilaspapeilla on myös henkilökohtainen reservin sotilasarvo, joka määräytyy koulutuksen ja kokemuksen mukaan. Varusmiespapit ja -diakonit sekä sotilasdiakonit palvelevat omassa sotilasarvossaan (esim. jääkäri, alikersantti, upseerikokelas) ja käyttävät tehtävänsä tunnuksena asepukunsa vasemmassa hihassa kirkollisen työn koulutusmerkkiä.
Kriisiaikana kirkollinen henkilöstö kuuluu lääkintähenkilöstön tapaan ei-taistelijoihin, joita ei saa tarkoituksellisesti vahingoittaa tai ottaa sotavangeiksi. Tämän merkkinä he kantavat sota-aikana vasemmassa käsivarressaan lääkintähenkilöstön tunnusta, punaista ristiä.
Erikoistapaukset [muokkaa]
Lisäksi kolmessa nuorempiin upseereihin rinnastettavassa luokassa palvelevat sotilasvirkamiehet, joiden palvelusarvo määräytyy pohjakoulutuksen mukaan. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet rinnastetaan yliluutnanttiin ja muun kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet luutnanttiin. Reserviläisen käyttäessä sotilasvirkamiehen palvelusarvoa hän palvelee aina ylikersantin palvelusarvolla.
Henkilö, jonka palvelustehtävät edellyttävät tällaista, voidaan määrätä palvelemaan henkilökohtaista arvoaan korkeammassa tai matalammassa arvossa. Matalammassa arvossa palvelivat esimerkiksi aiemmin reserviupseerit sopimussotilaina (vänrikki ylikersanttina). Toimiupseeristojärjestelmän aikaan oli lisäksi tavallista, että reserviupseerikoulutuksen käyneillä toimiupseereilla oli palvelusarvona aliupseerinarvo.
Korkeammassa arvossa palvellaan lähinnä ulkomaantehtävissä, joissa protokolla vaatii tiettyä sotilasarvoa. Esimerkiksi rauhanturvajoukon prikaatin komentajaksi saatetaan sijoittaa pätevä eversti, jolle annetaan prikaatikenraalin palvelusarvo, jotta hän voisi antaa helpommin käskyjä alaisilleen eversteille, koska Suomessa ei ole käytössä ylieverstin tai kenraalikuntaan kuuluvan everstin arvoja, kuten Saksassa tai Yhdysvalloissa.
Vastaavasti sotilastarkkailijaksi lähetetty reserviläisluutnantti saattaa saada kapteenin palvelusarvon, jotta hänen olisi helpompi työskennellä useimmiten lähinnä kapteenin arvoisten kollegoidensa kanssa.
Ylirajajääkäri on rajajääkärin ohella Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuttaan suorittavan tai naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevan sotilasarvo (Taspres asetus 637/2005 8§). Jos reservissä tai varareservissä oleva rajajääkäri ylennetään on ylentäjänä sotilasläänin komentaja, joka ylentää ylennettävän korpraaliksi tai ylimatruusiksi - ei siis ylirajajääkäriksi, koska reservin tai varareservin miehistön sotilasarvot ovat sotamies (vast), korpraali tai ylimatruusi (Taspres asetus 1490/2007 2§,10§,16§).
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Tasavallan presidentin asetus sotilas- ja palvelusarvoista sekä puolustusvoimien tunnuskuvasta 28.12.2007/1490
- Tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, sotilas- ja palvelusarvoista sekä tunnuskuvasta, ansiorististä ja ansiomitalista (637/2005)
- Yleinen Palvelusohjesääntö
- Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja -arvomerkit, Marko Palokangas, Hämeenlinna 2000
Viitteet [muokkaa]
- ↑ US Code, Title 10, Subchapter X § 890–891. Viitattu 7.12.2006
- ↑ http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149#E
- ↑ Yleinen palvelusohjesääntö (YlPalvO) 2.36-38. Viitattu 24.1.2010
- ↑ Kemppi, Jarkko: Isänmaan puolesta: jääkäriliikkeen ja jääkärien historia, s. 75, 82. Helsinki: Minerva kustannus, 2011. ISBN 978-952-492-524-2. (suomeksi)
