Tribal-luokka (hävittäjä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli on toisen maailmansodan hävittäjäluokasta, muut Tribal-luokat
Tribal-luokka
Tribal-luokan hävittäjä HMS Afridi
Tribal-luokan hävittäjä HMS Afridi
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1883 tonnia (kuiva)
2559 tonnia (kuormattu)
Pituus 114,9 m (kokonaispituus)
111,1 m (vesiraja)
Leveys 11,12 m
syväys 2,75 m
Koneteho 44000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 190 (normaali)
219 (laivueenjohtaja)
Aseistus
Ilmatorjunta 1 nelipiippuinen kaksinaulainen Mk VII ilmatorjuntatykki Mk III asennuksena, jolle 14400 laukausta
2 0.5" nelipiippuista Mk III konekivääriä, joille 10000 laukausta
Meritorjunta 8 4,7"/L45 QF Mk XIX tykkiä kaksiputkisina asennuksena
4 21" torpedoputkea Mk IX torpedoille
2 syvyyspomminheitintä ja 30 syvyyspommia

Tribal-luokka oli Britannian Kuninkaalliselle laivastolle, Australian laivastolle ja Kanadan laivastolle hieman ennen toista maailmansotaa valmistettu hävittäjäluokka, johon kuului kaikkiaan 27 alusta.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivastoesikunnan määritteli maaliskuun 1935 aikana esikunnan vaatimukset, joka oli ensimmäisenä arvauksena tuolloin määriteltävälle V-luokan laivueenjohtajalle. Alusten tehtävänkuvauksena oli partiotehtävät, varjostus, hävittäjälaivueiden lähituki sekä yhdessä risteilijöiden kanssa tiedustelu ja saattuetehtävät. Lisäksi tehtäviksi määriteltiin laivaston, saattueiden ja satamien ilmapuolustus. Seuraavat ominaisuudet katsottiin ensisijaisen tärkeiksi tehtävien suorittamiseksi:[1]

  • 10 kappaletta 4,7 tuuman tykkiä kaksoistykkitorneissa, joista kolme olisi sillan etu- ja kaksi takapuolella
  • hyvät viesti- ja paikanmäärityslaitteet
  • 36 solmun nopeus
  • 5500 merimailin toimintamatka 15 solmun nopeudella, mikä olisi selkeä parannus edeltäneisiin hävittäjäluokkiin verrattuna
  • torpedoaseistus yötaisteluita varten
  • uppouma ei saisi ylittää voimassa olevien laivastosopimusten hävittäjille asettamaa maksimi uppoumaa 1850 tonnia

Muiden ominaisuuksien tuli täydentää varsinaisia ominaisuuksia tehtävien täyttämisessä ja niiksi määriteltiin seuraavat:[1]

  • Mahdollisuus 40 asteen korotuskulmaan joko kaikilla tai osalla 4,7 tuuman tykeistä
  • Paras mahdollinen lähi-ilmatorjunta-aseistus. Tämän ajateltiin olevan järjestyksessä:
    • kaksi neljäputkista kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä (pompom)
    • yksi neliputkinen kaksinaulainen ilmatorjuntatykki keskilaivaan ja kaksi moniputkista 0,5 tuuman konekivääriä
    • pieni tulenjohtojärjestelmä
    • tulenjohtotorni
    • yksi 12 jalan etäisyysmittari

Esikunnan esittämät vaatimukset jatkuivat huomautuksella, jonka mukaan pitkän kantaman ilmatorjunta oli tärkeämpää pienehkölle alukselle kuin lähitorjunta. Kaukotorjuntaa ei voitaisi luoda eikä täydentää kriisin tultua, mutta lähitorjunta voitaisiin.[1]

Esikunta sai vaatimuksiin liittyvinä kysymyksinä ratkaistavakseen muun muassa seuraavat hinnan ja uppouman suhteeseen liittyvät:[1]

  • olisiko 35 solmun nopeus hyväksyttävissä
  • olisiko 37 solmun nopeus hyväksyttävä
  • voitaisiinko kaikki tornit varustaa suuremmilla korotuskulmilla
  • olisiko ainoastaan matalat korotuskulmat riittäviä
  • olisiko ainoastaan kahden tornin varustaminen suurilla korotuskulmilla riittävää

Vuoden 1935 laivasto-ohjelma muutettiin maaliskuussa 1935 käsittämään seitsemän 1850 tonnin V-luokan laivueenjohtajaa, joiden aseistuksena olisi 8-10 kappaletta 4,7 tuuman tykkejä. Laivaston pääsuunnittelija (A. W. Johns) esitteli 19. maaliskuuta viisi aluksen pohjasuunnitelmaa:[1]

  • Malli A: 1870 tonnin uppouman omaava alus, jonka pääaseina oli viisi kappaletta 4,7 tuuman kaksoistykkitorni, joista kaksi edessä, yksi savuhormien välissä keskilaivassa ja kaksi takana sekä lisäksi kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalle asennettuna. Aluksen mitat olisivat 370' x 36' (sama kuin malleissa B ja C). Mikäli 190 laukauksen määrä tykkeihin olisi riittävä eikä tarvittaisi 240 laukausta, uppouma laskisi 1850 tonniin.
  • Malli B: Aluksen koneteho laskettaisiin 41500 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35,5 solmua. Sen uppouma laskisi 1828 tonniin.
  • Malli C: Aluksen koneteho laskettaisiin 40000 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35 solmua. Sen uppouma laskisi 1812 tonniin.
  • Malli D: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia sekä neljä nelipiippuista konekivääriä, joista kaksi olisi komentosillalla sekä kaksi kyljillä. Aluksen mitat olisivat 360' x 36,5' sekä koneteho olisi 48000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 37 solmua. Aluksen uppouma olisi 1832 tonnia.
  • Malli E: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia, neliputkinen kahdennaulan ilmatorjuntatykki savuhormien välissä sekä kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalla. Aluksen mitat olisivat 360' x 36' sekä koneteho olisi 45000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 36 solmua. Aluksen uppouma olisi 1845 tonnia.

Kaikissa malleissa aluksen vapaatakorkeutta oli nostettu 75 centtimetriä (2,5 jalkaa) verrattuna edeltäneisiin aluksiin, jolla parannettiin alusten merikelpoisuutta, vähennettiin roiskeita kannella sekä mahdollistettiin etuosaan laajemmat sisätilat. Alusten konehuoneet jaettiin kahteen osaan, joiden väliin rakennettiin vesitiivisseinä. Lisäksi pääsuunnittelija herra Johns ilmoitti:[2]

  • Uusien tykkitornien massa tulisi todennäköisesti kasvamaan 4-5 tonnia tornia kohden
  • Viidessä esitetyssä suunnitelmassa oli oletettu, että neliputkista torpedoputkea eikä neljän putken ryhmää. Mikäli jälkimmäinen valittaisiin se nostaisi uppoumaa viidellä tonnilla.
  • Mikäli kaikuluotain asennettaisiin se kasvattaisi uppoumaa yhdeksällä tonnilla.

Välimeren laivaston hävittäjävoimien komentaja kontra-amiraali Andrew Cunningham kommentoi esitystä siten, että alusten kansirakenteita ja savuhormeja tulisi mataloittaa sekä kaksiputkisen nelitykkisen aluksen komentosiltaa voitaisiin todennäköisesti mataloittaa 1,2 metriä (neljä jalkaa).[2]

Jo aiemmin 1. maaliskuuta pidetyssä kokouksessa oli esitetty etäisyysmittarin ja tulenjohtojärjestelmän pitämistä erillään. Esityksen perusteena oli aluksen vakaus ja uppouma. Aluksiin tarvittavat uudet tykkitornit olisivat valmiita vasta huhtikuussa 1937 ja siten päätettiin:[2]

  • Vuoden 1935 laivasto-ohjelman aluksille olisi oltava mahdollista asentaa olemassa olevat 4,7 tuuman 50 paunan kranaatteja ampuvat tykit, joissa olisi uudistettu Mk IX latausjärjestelmä
  • Vuoden 1936 laivasto-ohjelman aluksille asennettaisiin uudet 4,7 tuuman 62 paunan kranaatteja ampuvat tykit

Laivaston rakennusvalvonta teki 2 huhtikuuta muistioon lisäyksiä, joiden tarkoituksena oli pitää alusten uppouma sopimusten mukaisena eli alle 1850 tonnissa:[2]

  • laski kunkin aseen ammustäyttöä viidelläkymmenellä, jolloin uppouman lasku oli 20 tonnia
  • laski alusten nopeutta puoli solmua säästäen uppoumassa 40 tonnia
  • kaksi aluksen viidestä tornista muutettiin pienemmän korotuskulman omaaviksi, jolloin säästettiin 17 tonnia uppoumasta

Samassa yhteydessä esitettiin epäilys, että mikäli 35 solmun nopeus olisi todella tarpeen niin rankoissa sääolosuhteissa ei kuitenkaan kyettäisi ylittämään 32 solmun nopeutta runkoon kohdistuvien rasitusten ja aaltojen kannelle nousun vuoksi. Täten 40 tonnin säästö uppoumassa voitaisiin hyödyntää parantamalla aluksen muita ominaisuuksia. Muita lisäyksiä olivat:[2]

  • neljän ja viiden tykin vaihtoehdot pitäisi vielä tarkistaa etsimällä parhaita mahdollisia ampumasektoreita
  • Kaikuluotain ja radiosuuntima välineet tulisi asentaa, jotta laivaston kaikuluotaimella varustettujen alusten lukumäärä ei vaarantuisi

Amiraliteetti teki maaliskuussa 1935 päätöksen, jonka mukaan konehuone ratkaisut olisivat risteilijä HMS Arethusan mukaisia. Ratkaisun piti mahdollistaa aluksen konetehon säilyminen osuman jälkeenkin. Päätöstä jouduttiin kuitenkin muuttamaan sen vaatimien tilojen vuoksi, mikä olisi kasvattanut uppouman 2100 tonniin.[2]

Tilaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin nimeämisestä keskusteltiin 26. kesäkuuta 1935, jolloin esitettiin kahdeksan vaihtoehtoa: tiedustelija, hävittäjä, tiedusteluhävittäjä, hävittäjätiedustelija, partiohävittäjä, risteilijähävittäjä, raskas hävittäjä ja Tribal-hävittäjä. Amiraalineuvosto päätti 28. marraskuuta (esityslistan kohta 3317) nimeksi Tribal-luokka.[3]

Amiraliteetti lähetti 15. marraskuuta 1935 tarjouspyynnöt telakoille, joiden tarjoukset vastaanotettiin 10. joulukuuta. Seitsemän alusta nimettiin 27. helmikuuta 1936 HMS Afridiksi, HMS Cossackiksi, HMS Gurkhaksi, HMS Maoriksi, HMS Mohawkiksi, HMS Nubianiksi ja HMS Zuluksi. Nämä alukset tilattiin 10. maaliskuuta 1936.[3]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMS Afridi Vickers Armstrongs, Walker-upon-Tyne 9.6.1936 8.6.1937 3.5.1938 uponnut 3.5.1940 ilmahyökkäyksessä Namsoksen edustalla, Norjassa
Cossack Vickers Armstrongs 9.6.1936 8.6.1937 7.6.1938 uponnut 24.10.1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-563 torpedoimana
Gurkha Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan 6.7.1936 7.7.1937 21.10.1938 uponnut 9.4.1940 ilmahyökkäyksessä Stavangerissa Norjassa
Maori Fairfield 6.7.1936 2.9.1937 2.1.1939 uponnut 12.21942 ilmahyökkäyksessä Valettan satamaan Maltalla
Mohawk John I. Thornycroft and Company, Woolston 16.7.1936 15.10.1937 7.9.1938 uponnut 16.4.1941 Italian laivaston hävittäjän Tarigo torpedoimana
Nubian Thornycroft 10.8.1936 21.121937 6.12.1938 myyty romutettavaksi 11.6.1949
Zulu Alexander Stephen and Sons, Linthouse 10.8.1936 23.9.1937 7.9.1938 uponnut 14.9.1942 ilmahyökkäyksessä Tobrukin edustalla

Kymmenisen päivää ensimmäisten alusten tilaamiseen jälkeen tehtiin lisätilauspyyntö yhdeksästä aluksesta. Tarjoukset saatiin 26. maaliskuuta ja ne tilattiin 19. syyskuuta.[4]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMS Ashanti William Denny and Brothers, Dumbarton 23.11.1936 5.11.1937 21.12.1938 myyty romutettavaksi 12.4.1949
HMS Bedouin Denny tammikuu 1937 21.12.1937 15.3.1939 uponnut 15.6.1942
HMS Eskimo Vickers Armstrong 5.8.1936 3.9.1937 30.12.1938 myyty romutettavaksi 27.6.1949
HMS Mashona Vickers Armstrong 5.8.1936 3.9.1937 28.3.1939 uponnut 28.5.1941
HMS Matabele Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock 1.10.1936 6.10.1937 25.1.1939 uponnut 17.1.1942
HMS Punjabi Scotts 1.10.1936 18.12.1937 29.3.1939 uponnut 1.5.1942
HMS Sikh Alexander Stephen and Sons, Linthouse 24.9.1936 17.12.1937 12.10.1938 uponnut 14.9.1942
HMS Somali Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend 26.8.1936 24.8.1937 12.12.1938 uponnut 20.9.1942
HMS Tartar Swan Hunter 26.8.1936 21.10.1937 10.3.1939 myyty romutettavaksi 6.1.1948

Australian laivaston alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian hallitus päätti tilata 1939 Britannian Tribal-luokan aluksia siten, että ne valmistetaan Sydneyssä Cockatoo Islandin telakalla. Tilaus oli merkittävä Australian laivanrakennusteollisuudelle, koska sen edellinen suurempi alus oli vesilentokoneiden emälaiva HMAS Albatross. Vaikka alus oli ollut suurempi, mutta hävittäjät olivat selvästi monimutkaisempia ja nykyaikaisempia vaatien suurempaa teknistä osaamista.[5]

Britannia lupasi auttaa tietotaidon siirtämisessä ja alusten koneet toimitettaisiin Britanniasta. Aluksista HMAS Arunta ja HMAS Warramunga tilattiin tammikuussa 1939 ja neljä muuta alusta toukokuussa. Näistä myöhemmin tilatuista aluksista ainoastaan yhden HMAS Kurnain kölilaskettiin.[5]

Australian laivaston alusten rakentamisen aikana tehtiin muutoksia Britannian laivaston aluksista saatujen kokemusten seurauksena. Alusten X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjuntaan soveltuvalla tornilla ja taaempi savuhorni lyhennettiin ampuma-alan lisäämiseksi.[5]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMAS Arunta Cockatoo Docks and Engineering Company, Sydney 15.11.1939 30.11.1940 30.4.1942 myyty romutettavaksi 1969
HMAS Warramunga Cockatoo 10.2.1940 2.2.1942 23.11.1942 myyty romutettavaksi 1963
HMAS Bataan (ex-Kurnai) Cockatoo 18.2.1942 15.1.1944 25.5.1945 myyty romutettavaksi 1958

Kanadan laivaston alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadalaiset ihastuivat Tribal-luokkaan sen raskaan aseistuksen vuoksi. Kahdeksan päivää siitä, kun Kanadan hallitus oli julistanut sodan Saksalle ja sen liittolaisille, Kanadan laivaston esikuntapäällikkö kontra-amiraali Percy W. Nelles esitteli 18. syyskuuta 1939 parlamentille laivasto-ohjelman. Ohjelma oli tehty alun perin kaksivuotiseksi, mutta siitä muodostui kolmivuotinen. Se käsitti pääosin korvetteja ja miinanraivaajia, mutta siihen oli sisällytetty myös kaksi uutta hävittäjää kummallekin vuodelle.[6]

Hävittäjät oli suunniteltu Kanadan telakkateollisuudelle, mutta myöhemmin todettiin, ettei niiden kapasiteetti riittänyt suunnitelman toteuttamiseen. Britannian Amiraliteetti lupautui neuvottelujen jälkeen lisätä vuoden 1940 laivasto-ohjelmaan Kanadan laivastolle kaksi Tribal-luokan hävittäjää sekä tilata Parsons Maritime Steam Turbine Companyltä kahden aluksen koneistot toimitettavaksi Kanadan laivaston aluksiin ja rungot Vickers-Armstrongin telakalta. Myöhemmin tilattiin huhtikuussa 1941 vielä kaksi alusta samoilta yhtiöiltä.[6]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMCS Iroquois ex-HMCS Athabaskan Vickers Armstrong 19.9.1940 23.9.1941 10.12.1942 myyty romutettavaksi 1966
HMCS Athabaskan ex-HMCS Iroquois Vickers Armstrong 31.10.1940 18.11.1941 3.2.1943 uponnut 29.4.1944
HMCS Huron Vickers Armstrong 15.7.1941 25.6.1942 28.7.1943 myyty romutettavaksi 1965
HMCS Haida Vickers Armstrong 29.9.1941 25.8.1942 18.9.1943 museolaivana Hamiltonissa vuodesta 1964
HMCS Micmac Halifaxin telakka, Halifax 20.5.1942 18.9.1943 14.9.1945 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Nootka Halifaxin telakka, Halifax 20.5.1942 20.4.1944 9.8.1946 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Cayuga Halifaxin telakka, Halifax 7.10.1943 28.7.1945 20.10.1947 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Athabaskan Halifaxin telakka, Halifax 15.5.1944 4.5.1945 12.1.1947 myyty romutettavaksi 1969

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tribal-luokka (hävittäjä).
  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e English, John s. 9
  2. a b c d e f English, John s. 10
  3. a b English, John s. 12
  4. English, John s. 13
  5. a b c Whitley, M. J. s. 19
  6. a b English, John s. 48