Algerine-luokka (miinanraivaaja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston miinanraivaajaluokkaa. Muita vastaavasti nimettyjä sotalaivaluokkia, katso Algerine-luokka.
Algerine
Algerine-luokan miinanraivaaja HMS Mutine
Algerine-luokan miinanraivaaja HMS Mutine
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma Turbiinimoottori:940-980 t
VTE: 950-1030 t
Pituus 68,58 m (kokonaispituus)
Leveys 10,82 m
syväys 2,59 m
Koneteho Turbiinimoottori: 2000 shp
VTE: 2400 ihp
Nopeus 16,5 solmua
Miehistöä 85-138
Aseistus
Ilmatorjunta 1 × 4" (102 mm) L45 MK V -ilmatorjuntatykki
4-8 × 40mm Bofors -ilmatorjuntatykkiä
Meritorjunta Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin

Algerine-luokka oli Britannian Kuninkaallisessa laivastossa sekä Kansainyhteisön laivastoissa toisessa maailmansodassa palvelukseen otettu miinanraivaajaluokka. Turbiinimoottorilla varustettuja aluksia valmistettiin vain rajallinen määrä, koska moottorien tarve oli niin suurta. Suurempi osa aluksista varustettiin VTE-moottoreilla. Luokan aluksia laskettiin vesille 1942-1944 kaikkiaan 110 kappaletta.

Alukset oli suunniteltu monikäyttöisiksi eikä ainoastaan miinanraivaustehtäviin. Ne palvelivat muun muassa saattajina ja siten kahteentoista Kanadan laivaston alukseen ei koskaan asennettu miinanraivauskalustoa.[1]

Sodan päätyttyä useat aluksista palvelivat partioaluksina, tutkimusaluksina sekä koululaivoina. Samoin muutama alus myytiin muille valtioille ja jopa kauppalaivoiksi. Ainakin HMS Pickle palveli vielä vuonna 1954 miinanraivaajana Kuninkaallisessa laivastossa ja 2005 Thaimaan laivastossa oli käytössä HTMS Phosampton eli aikaisemmalta nimeltään HMS Minstrel

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alettua Britannian kuninkaallinen laivasto totesi avomerimiinanraivaajien puutteen olemassaolon. Ongelman alustavana ratkaisuna oli troolareiden, veneiden ja ensimmäisen maailmansodan aikaisten siipiratasalusten käyttäminen tehtävässä. Nämä alukset kykenivät pitämään satamiin johtavat sekä rannikon laivareitit avoimina ja vapaina miinoista. Pian kävi kuitenkin selväksi, että 26 Hunt-luokan ja 21 Halcyon-luokan miinanraivaajaa eivät kyenneet torjumaan uuden aikaisten miinojen aiheuttamaa uhkaa. Sodan aikaiset Bangor-luokan alukset perustuivat vanhoille oletuksille eivätkä siten kyenneet ratkaisemaan ongelmaa täysin ja siten tarvittiin uusi suurempi ja paremmin varustettu alustyyppi.[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiaan valmistettiin 110 alusta, joista 98 palveli Britannian ja loput kaksitoista Kanadan laivastossa, jossa niitä käytettiin saattajina eikä niitä varustettu miinanraivaajiksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Algerine-luokka (miinanraivaaja).
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942-1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 65
  2. Williams, Jack s. 1
  3. Williams, Jack s. 3