Flower-luokka (korvetti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flower-luokka
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 940 tonnia
Pituus 62,48 m (kokonaispituus)
Leveys 10,06 m
syväys 3,51 m
Koneteho 2750 ihp (2,05 MW)
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 85
Aseistus
Ilmatorjunta 6 x 4" ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
1 x 0,5" nelipiippuinen Vickers-ilmatorjuntakonekivääri
Meritorjunta 1 x 4" BL Mk IX -tykki
2 x 0,5" (12,5 mm) Vickers-konekivääriä
2 x Mk II -syvyyspomminheitintä ja 2 x kiskoa, joihin 40 x syvyyspommia

Flower-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvellut korvettiluokka, johon kuului kaikkiaan 267 korvettia. Luokka koostui tosiasiassa kahdesta alaluokasta eli 225 vuosina 1939 ja 1940 tilattua Flower-luokan alusta ja 69 vuosina 1940 ja 1941 tilattua parannellun Flower-luokan alusta. Parannellut alukset olivat hieman suurempia ja paremmin aseistettuja. Alukset kunnostautuivat erityisesti sukellusveneidentorjuntakykyisinä saattajina Atlantin taisteluissa. Osa aluksista siirrettiin Yhdysvaltain laivastolle, jossa ne nimettiin Action-luokan partiotykkiveneiksi.

Pääosa aluksista palveli Britannian ja Kanadan laivastoissa, mutta aluksia siirrettiin myös liittolaisille kuten Yhdysvaltain (Action-luokan partiotykkiveneet), Vapaan Ranskan, Alankomaiden, Norjan, Intian, Kreikan, Uuden Seelannin laivastoille sekä heti sodan päätyttyä Etelä-Afrikan laivastolle. Osa Kanadassa valmistetuista aluksista palveli lend-lease sopimuksen nojalla sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.

Sodan päätyttyä monet jäljelle jääneistä aluksista palvelivat eri laivastoissa sekä erilaisissa siviilitehtävissä. Ainoastaan yksi luokan aluksista, HMCS Sackville, on museoitu.

Korvetti ?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvetti on alun perin ranskalainen termi pienelle purjealukselle, joka oli sijoitettu fregatin ja sluupin välimaastoon. 1830-luvulla Kuninkaallinen laivasto otti termin käyttöön kuvaamaan suurin piirtein samankokoista alusta, jonka erityistehtävänä oli meriliikenteen suojaaminen. Höyrykoneiden käyttöönottamisen myötä rakennettiin ensin siipiratas- ja myöhemmin potkurilla varustettuja korvetteja saattajiksi, joiden koko ja aseistus kasvoi ajan myötä. Laivasto hylkäsi 1877 korvetin nimityksenä, jolloin korvetit ja fregatit luokiteltiin uuteen luokkaan risteilijöiksi.

Muutamien sotaa edeltävien kuukausien aikana laivasto joutui luomaan uudelleen pienehkön saattajaksi sopivan alustyypin. Flower-luokan alukset pohjautuivat kalastusalukseen ja lopulta Winston Churchill nimitti ne korveteiksi palauttaen termin laivastoterminologiaan, joten aiempien korvettien ja risteilijöiden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan alusten suunnittelu pohjautuu kalastusalus Southern Prideen, jonka suunnitteli Smiths Dock Company Middlesbroughissa.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan merivoimat tilasi syyskuussa 1939 kuusi Flower-luokan alusta Saint-Nazairen telakalta hieman ennen Ranskan kukistumista. Alukset joutuivat Saksan haltuun ja kolme niistä valmistettiin palvelemaan Saksan laivastossa. Alukset saatiin palvelukseen 1943-1944 nimettyinä PA1, PA2 ja PA3. Neljäskin alus PA4 laskettiin vesille, mutta se ei koskaan valmistunut.

Alusten lokikirjat ovat kadonneet, mutta oletetaan niiden palveluksen koostuneen rannikkopartioinnista sekä saattuepalveluksesta. PA4 upotettiin sulkulaivana ja loput kolme tuhoutuivat liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Flower-luokka (korvetti).
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Preston, Antony & Raven, Alan: Flower Class Corvettes. Lontoo, UK: Arms and Armour Press, 1982. ISBN 0-85368-559-2. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Friedman, Norman s. 339-343