Town-luokka (hävittäjä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisessa maailmansodassa palvelleesta Britannian Kuninkaallisen laivaston saattuehävittäjäluokasta. Muita Town-luokkia Town-luokka.

Town-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Yhdysvaltain laivastolta saaduista hävittäjistä muodostettu saattuehävittäjäluokka toisessa maailmansodassa. Maat allekirjoittivat 2. syyskuuta 1940 Hävittäjiä laivastotukikohdista sopimuksen (engl. Destroyers for Bases Agreement), jonka mukaan Yhdysvallat luovuttaa 50 hävittäjää ja saa niiden maksuksi tukikohtia Bahamalta sekä muualta Karibian meren alueelta.

Luokan alukset palvelivat sekä Kuninkaallisessa laivastossa että Kanadan laivastossa. Sodan lopulla aluksia siirrettiin Norjan, Alankomaiden ja Neuvostoliiton laivastoille. Alukset nimettiin sellaisten kaupunkien mukaan, jotka löytyivät sekä Yhdysvalloista että Brittein saarilta. Kanadan laivastolle siirretyt alukset nimettiin jokien mukaan lukuun ottamatta Annapolisia.[1]

Luovutetut alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovutetut alukset olivat ensimmäisen maailmansodan lopulla ja loputtua palvelukseen otettuja Wickes-, Caldwell- ja Clemson-luokkien hävittäjiä, joita oli reservivarastoissa kaikkiaan noin 70 kappaletta. Ne vastasivat Kuninkaallisen laivaston V- ja W-luokkien aluksia, mutta ulkoisesti ne näyttivät huomattavasti vanhemmilta neljine savuhormeineen. Vaikka alukset kuuluivat kolmeen luokkaan ne kuitenkin oli ominaisuuksiensa puolesta jaettavissa neljään luokkaan.[1]

Alusten aseistuksena oli luovutushetkellä neljä nelituumaista tykkiä sekä neljä kolmiputkista 21 tuumaista torpedoputkea. Tykeistä oli täyslaidallisessa käytettävissä kuitenkin vain kolme kerrallaan, koska kaksi niistä oli asennettu kyljille. Torpedoputket veivät runsaasti kansitilaa ja ne samalla kasvattivat alusten kansipainoisuutta.[1]

Ensimmäinen alus (USS Aaron Ward) aloitti siirtymisensä jo 4. syyskuuta Bostonista Halifaxiin, jossa se nimettiin HMS Castletoniksi. Jo pari päivää myöhemmin seurasivat seuraavat alukset.[1]

Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovutetut alukset eivät olleet kuitenkaan sopivia suunniteltuun tehtäväänsä saattamaan saattueita pohjoisella Atlantilla. Ne olivat tarpeettoman nopeita ja niiden aseistus oli sopimaton sukellusveneiden torjuntaan. Lisäksi ne olivat vaikeasti käsiteltäviä Atlantin aallokossa.[2]

Amiraliteetti teki päätöksen muuttaa alukset tehtävään paremmin sopiviksi. Alusten suuren määrän vuoksi niihin tehtiin eriasteisia muutostöitä suurehko määrä, mutta yhteisenä muutoksena aluksilta poistettiin X-tykki sekä puolet torpedoputkista. Yhdysvaltalainen kolmituumainen ilmatorjuntatykki Y-asemassa vaihdettiin brittiläiseen kolmituumaiseen tai kaksitoistanaulaiseen X-tornin paikalle.[2]

Aluksille asennettiin tutkat tyyppiä 271 sillalle heti, kun niitä oli saatavilla, samoin kuin mastonhuippuun tutka 286. Mastonhuipussa ollut tutka vaihdettiin tyypin 290 tai 291 tutkiin myöhemmin. Alusten syvyyspommien lukumäärää lisättiin ja niihin asennettiin kaikuluotaimet.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Whitley, M. J. s. 87
  2. a b c Whitley, M. J. s. 88
Naval Ensign of the United Kingdom.svg Edeltäjä:
S-luokan hävittäjät
Royal Navyn hävittäjät Seuraaja:
V- ja W-luokkien hävittäjät