HMCS Nootka

Wikipedia
Ohjattu sivulta HMCS Nootka (R96)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS Nootka
alukset vasemmalta HMAS Warramunga, HMCS Nootka ja HMS Cockade
alukset vasemmalta HMAS Warramunga, HMCS Nootka ja HMS Cockade
Canadian Blue Ensign 1957-1965.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Halifaxin telakka
Kölinlasku 20. toukokuuta 1942
Laskettu vesille 26. huhtikuuta 1944
Palveluskäyttöön 9. elokuuta 1946
Palveluskäytöstä romutettavaksi 1965 Faslaneen
Tekniset tiedot
Uppouma 1880 t (kuiva)
2560 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,13 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus 6 4,7"/L45 QF Mk XII tykkiä kaksiputkisina asennuksina
2 4"/L45 ilmatorjuntatykkiä yhtenä kaksiputkisena asennuksena
4 kaksinaulaista tykkiä neliputkisena asennuksena
6 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä
4 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
2 syvyyspomminheittäjää ja 1 kisko

HMCS Nootka (viirinumerot R96 ja vuodesta 1950 alkaen DDE213) oli Kanadan laivaston toisen maailmansodan jälkeen valmistunut Tribal-luokan hävittäjä, joka palveli Korean sodassa.

Alus tilattiin huhtikuussa 1941 Halifaxin telakalta. Sen köli laskettiin 20. toukokuuta 1942 ja alus laskettiin vesille 26. huhtikuuta 1944. Alus valmistui 7. elokuuta 1946.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMCS Nootka osallistui palvelukseen astuttuaan normaaliin rauhanajan palvelukseen partioiden, purjehtien sekä erilaisissa vierailuissa. Se saattoi elokuussa 1946 HMCS Micmacin kanssa risteilyalus RMS Mauretaniaa, joka kuljetti marsalkka Montgomeryä Halifaxiin, minkä jälkeen alus oli lokkauussa lentotukialus HMCS Warriorin lennonvarmistusaluksena Atlantilla. Harjoituksen päätteeksi se saattoi Esquimaltiin siirtyvän lentotukialuksen Panamaan, mistä alus palasi 28. marraskuuta telakalle Halifaxiin. Vuoden 1947 merkittävimmät tapahtumat olivat toukokuusta kesäkuuhun kestänyt koulutuspurjehdus Karibianmerellä HMCS Warriorin ja HMCS Micmacin kanssa sekä HMCS Portagen kanssa tehty harjoitus, jonka aikana upotettiin 21. lokakuuta Halifaxin edustalla sukellusvene U-190.[2]

Alus siirrettiin joulukuussa Halifaxissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen tammikuussa 1948. Vuoden aikana se osallistui harjoituksiin itäisillä merialueilla ja Karibianmerellä. Se teki vuoden lopulla sisaraluksensa HMCS Haidan ja lentotukialus HMCS Magnificentin kanssa purjehduksen Hudsoninlahdella ja Labradorinniemimaalle. Alus osallistui vuoden 1949 alun harjoituksiin, kunnes HMCS Magnificent ajoi karille kesäkuussa. HMCS Nootka ja HMCS Haida avustivat lentotukialuksen karilta. Alus poistettiin palveluksesta 15. elokuuta muutettavaksi sukellusveneentorjuntahävittäjäksi. Muutostyöt sisälsivät 4,7 tuuman tykkien vaihtamisen kaksiputkisilla nelituumaisilla. Y-torni korvattiin kahdella kolmiputkisella Squid-sukellusveneentorjuntaheittimellä. Alus palasi telakalta elokuussa 1950.[3]

Korean sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alustavat koeajot suoritettiin syyskuusta lokakuuhun, jotka sisälsivät kaksiputkisten 40 millimetrin Bofors MK V ilmatorjuntatykkien koeammunnat. Koeajojen päätyttyä alus lähti 25. marraskuuta Korean rannikolle. Myrskyn aiheuttamien vaurioiden Rodmanin laivastotelakalla Balboassa Panamassa korjaamisen jälkeen alus saapui 14. tammikuuta 1951 Saseboon Japaniin.[4]

HMCS Nootka osallistui Inchonin alueen tulittamiseen sekä rannikon valvontaan. Lisäksi alus saattoi lentotukialuksia Korean länsipuolella. Alukselta lähtenyt moottorivene katkaisi 13.-14. toukokuuta välisenä yönä Jalujoella olleiden kahden junkin ja neljän sampaanin kiinnitysköydet. Vallatut alukset haaksirikkoutuivat matkalla Inchoniin, mutta niiden miehistöt luovutettiin 23. toukokuuta Inchonissa viranomaisille. Alus tulitti tämän jälkeen rautatietä sekä tykistöasemia lähellä Wonsania Korean itärannikolla. Sen partiointi ja tulitukitehtävät jatkuivat, kunnes HMCS Sioux vapautti 4. kesäkuuta aluksen tehtävästä.[4]

Kuressa vietetyn telakkajakson jälkeen alus palasi Korean länsirannikolle valvomaan öisin rannikkoliikennettä ja päivisin saattamaan lentotukialuksia, kunnes siirtyi 20. heinäkuuta Aleuteille ja edelleen Esquimaltiin. Alus siirrettiin 31. heinäkuuta Esquimaltissa telakalle, mistä se palasi 4. elokuuta pienehköjen rungossa ilmenneiden vaurioiden korjaamisen jälkeen. Alus saapui 21. elokuuta Halifaxiin, jossa se siirrettiin huollettavaksi. Alus palasi palvelukseen 17. marraskuuta, mutta koeajoissa havaittujen vikojen korjaaminen esti aluksen lähdön Koreaan aina vuoden loppuun.[4]

Alus saapui 12. helmikuuta 1952 Saseboon, josta se jatkoi matkaansa Korean länsirannikolle. Aluksen tehtävänä oli partiointi ja rannikon kohteiden tulittaminen sekä saattajana toimiminen. Se tuki 27. maaliskuuta - 10. huhtikuuta vastasissitoimintaa kuljettaen joukkoja rannikon edustan saarille. Alus joutui omien joukkojen ja vihollisen tuleen 17.-18. huhtikuuta välisenä yönä Kirindon saaren ja mantereen välillä. Se vapautti 28. toukokuuta itärannikolla Australian laivaston HMAS Warramungan, minkä jälkeen se suoritti useita tulitukitehtäviä. Rannikkotykistö lähes osui alukseen 30. toukokuuta lähellä Chongjiniä.[4]

HMS Constance vapautti 9. kesäkuuta HMCS Nootkan, joka vietti seuraavat pari viikkoa levossa ja täydennettävänä Hongkongissa ennen paluutaan Korean länsirannikon tulituki- ja saattajatehtäviin. Alus pelasti 31. heinäkuuta Etelä-Korean laivaston sukellusveneidentorjunta-alus Bak Dusanin, joka oli ajanut Yongpyong-nin lähistöllä karille. Alus sai 25.-26. syyskuuta välisenä yönä tutkahavainnon pienestä aluksesta, jonka vierelle se ajoi. Seuranneessa tulitaistelussa yksi Pohjois-Korean asevoimien upseeri sai surmansa ja viisi sotilasta vangittiin. Tutkittaessa todettiin junkin olleen miinanlaskumatkalla. Alus oli ainoa sodan aikana merellä vallattu Pohjois-Korean laivaston alus.[4]

Alus lähti 5. marraskuuta Korean rannikolta Saseboon, mistä se aloitti kotimatkansa. Se matkasi Singaporen, Suezin kanavan, Maltan ja Gibraltarin kautta Halifaxiin, jonne se saapui 17. joulukuuta. Alus oli toinen maapallon kiertänyt Kanadan laivaston alus, kun HMCS Quebec oli tehnyt sen ensimmäisenä.[4]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMCS Nootka oli modernisoitavana, jolloin sille asennettiin verkkomasto, kaksiputkinen 3 tuuman 50 pituukaliiperin tykki. Alus palasi palvelukseen 15. joulukuuta 1954. Alus osui 5. toukokuuta 1955 Bermudalla Ireland Island Dockyardin aallonmurtajaan, jolloin sen keula vaurioitui pahoin. HMCS Toronto ja HMCS Iroquois saattoivat kuuden seitsemän solmun nopeudella matkanneen vaurioituneen aluksen St. Johnsiin, jossa se siirrettiin telakalle 24. toukokuuta. Se palasi palvelukseen 6. syyskuuta.[4]

Uransa lopun alus vietti harjoitellen ja purjehtien Amerikan ja Euroopan vesillä. Aluksen koneet olivat myös kuluneet loppuun pitkän Atlantilla vietetyn uran aikana ja ne oli kunnostettava esimerkiksi joulukuussa 1955 alus pysähtyi Bermudan kapeikossa veden päästyä polttoainetankkeihin. Alus osallistui huhtikuussa 1956 HMCS Outremontin ja HMCS Buckinghamin kanssa kadonneen Banshee koneen etsintöihin Nova Scotian rannikolla. Se oli huollettavana syyskuusta seuraavan vuoden helmikuuhun, jolloin savuhormit varustettiin savunhajoittimilla. Uudet nelituumaiset asennettiin huhtikuussa 1958. HMCS Nootka, HMCS Haida ja HMCS Huron avustivat maaliskuussa 1961 vaikeuksiin joutuneita Nova Scotian kalastajia ja 15.-16. marraskuuta 1962 alus pysäytti Cape Sablen edustalla kalastusalus Harvey and Sistersin.[4]

Alus purjehti 10. kesäkuuta ja 3. syyskuuta 1963 välisenä aikana 17000 mailia kiertäen Suuret järvet ja harjoitellen Bermudalla. Tämä oli samalla aluksen uran päätös. Palatessaan joulukuussa Halifaxiin alus määrättiin poistettavaksi palveluksesta, mikä tapahtui 6. helmikuuta 1964. Se siirrettiin Crown Assets Corporationille hävitettäväksi. Alus myytiin Port Colbourneen Marine Salvage Limitedille, joka myi sen edelleen HMCS Micmacin ja HMCS Cayugan kanssa New Yorkissa olleen agentin välityksellä Shipbreaking Industriesille. Alukset saapuivat vielä samana vuonna 22. syyskuuta hinattuina Faslaneen romutettavaksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMCS Nootka.
  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. English, John s. 17
  2. English, John s. 58
  3. English, John s. 58-59
  4. a b c d e f g h i English, John s. 59