HMS Hermes (95)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Kuninkaallisen laivaston lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Hermes


HMS Hermes
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Sir W. G. Armstrong Whitworth and Company
Kölinlasku tammikuu 1918
Laskettu vesille 11. syyskuuta 1919
Palveluskäyttöön heinäkuu 1923
Palveluskäytöstä uponnut huhtikuu 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 10 850 t (tyhjä)
13 000 t (kuormattu)
Pituus 182,3 m
Leveys 21,4 m
Syväys 5,7 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 664 merimiestä
Aseistus 15 lentokonetta
6 × 5,5" (140 mm) tykkiä
3 × 4" (102 mm) ilmatorjuntatykkiä
2 × 0,5" nelipiippuista konekivääriä

HMS Hermes oli Britannian Kuninkaallisen laivaston lentotukialus toisessa maailmansodassa. Se otettiin käyttöön 1923 ja upposi huhtikuussa 1942 Ceylonin edustalla.

Heinäkuu 1917 - kesäkuu 1925[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hermeksen tilaaminen heinäkuussa 1917 oli merkkipaalu Kuninkaallisen laivaston historiassa, koska se oli ensimmäinen kerta kuin lentotukialuksen tekeminen aloitettiin aivan alusta. Seuraava vastaavanlainen tilaus tehtiin vasta viisitoista vuotta myöhemmin. Aluksen tuli kyetä operoimaan yhdessä risteilijöiden kanssa ainoana erona suurempi tiedustelukyky johtuen aluksella olevista 25 lentokoneesta. Suunnittelussa päädyttiin rakentamaan kevyen risteilijän kaltainen alus, jos verrataan kokoa, tehoa, panssarointia, moottoreita tai nopeutta.[1]

Runko oli risteilijän runko, jonka päälle rakennettiin vahvistettu kansi. Kannen päälle rakennettiin 400 jalkaa pitkä, 50 jalkaa leveä ja 16 jalkaa korkea lentokonehangaari, jonka katoksi rakennettiin yhtenäinen aluksen mittainen lentokansi. Alukselle rakennettiin kaksi nelikulmaista hissiä koneiden siirtämiseksi hangaarista kannelle.[1]

HMS Hermes laskettiin vesille torstaina 11. syyskuuta 1919 ja sen kummina toimi rouva A Cooper, Lloyd Georgen yhteishallituksessa Amiraliteetin ensimmäisenä lordina olleen herra Walter Longin tytär. Vesillelaskun jälkeen alus lojui Elswickissä ankkurissa seuraavat neljä kuukautta. Telakan sulkemisen jälkeen alus hinattiin tammikuussa 1920 Devonportiin, jossa se uudelleen ankkuroitiin Hamoazeen odottamaan päätöstä kohtalostaan. Amiraliteetti hyväksyi aluksen piirustukset maaliskuussa.[2]

Aluksen rakennustyöt jatkuivat 1920 Devonportin telakalla ja aluksen ensimmäinen päällikkö kapteeni Kunnianarvoisa Arthur Stopford, CMG määrättiin alukselle helmikuussa 1923. Alus oli maanantaina 6. elokuuta valmis koeajoihin ja se hinattiin kaksi päivää myöhemmin kuivatelakalta numero 8 Hamoazeen poijuun numero 8 ja seuraavana päivänä edelleen Plymouth Soundiin. Alus suoritti perjantaina 10. elokuuta ensimmäisen koeajonsa. Koeajot saatiin päätökseen 27. elokuuta, jonka jälkeen alus palasi Devonportiin viimeistelytöitä varten.[3]

HMS Hermeksen miehistö siirtyi alukselle tiistaina 19. helmikuuta 1924 ja samana päivänä kapteeni Stopford määräsi aluksen palvelukseen otettavaksi. Alus aloitti 25. helmikuuta koulutus- ja koeajot. Plymouthin laivastoaseman komentaja vara-amiraali Sir R. Phillimore tarkasti aluksen miehistöineen 2. maaliskuuta ja hän oli tyytyväinen näkemäänsä. Alus jatkoi koulutuspurjehdusta ja se saapui 9. maaliskuuta Rosythiin, jolloin se samalla liitettiin Atlantin laivastoon.[4]

HMS Hermes lähti merelle 17. maaliskuuta ja alus siirtyi vastaanottamaan kaksi Fairey IIID:tä, jotka olivat juuri astuneet palvelukseen. Seuraavat kahdeksantoista päivää alus oli yöt ankkurissa Rosythissä ja päivät purjehti merellä kouluttamassa miehistöään ja laivueiden henkilöstöä. Alus siirrettiin huoltoon 7. huhtikuuta Portsmouthiin, mistä se palasi palvelukseen toukokuun puolessa välissä. Palvelukseen palattuaan aluksella jatkettiin koulutusta.[4]

HMS Hermes osallistui kesäkuun koulutuspurjehdukseen, jonka aikana alus operoi muun muassa taistelulaiva HMS Queen Elizabethin kanssa. Koulutuspurjehduksen aikana alus kiersi laivaston kotisaarten merkittävimmät tukikohdat kuten Scapa Flow, Oban, Firth of Clyde, Devonport. Koulutuspurjehdus päättyi 11. heinäkuuta, kun HMS Hermes liittyi Atlantin laivaston aluksiin, jotka olivat ankkurissa Torbayssa.[5]

HMS Hermes lähti 23. heinäkuuta liittyäkseen 1. Taistelulaivaviirikköön ja matkaten sen mukana Spitheadiin, jossa se ankkuroitui ja aloitti valmistautumisen kuningas Yrjö V:n laivastokatselmukseen (engl. Royal Fleet Review). Katselmus pidettiin osana Wembleyllä pidettävää Brittiläisen Imperiumin esittelyä (engl. British Empire Exhibition), mikä oli samalla edellisen suuren laivastonkatselmuksen kymmenvuotismuistojuhla. Alusmäärä oli esittelyiden välillä laskenut kuitenkin merkittävästi määrärahojen supistuessa.[5]

Kiinan asemalla kesäkuu 1925 - lokakuu 1930[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hermes palveli pääosan ajasta ennen toista maailmansotaa Kiinan laivastoasemalla.

HMS Hermes aloitti 7. elokuuta 1930 purjehduksensa Hong Kongista Singaporen, Colombon ja Adenin kautta Englantiin. Suezin kanavan läpi alus matkasi 7. syyskuuta ja se oli kaksi päivää myöhemmin Port Saidissa. Alus jatkoi matkaansa 9. syyskuuta kohti Maltaa ja Gibraltaria ja aluksen komentosillalta havaittiin 23. syyskuuta kello 8.10 Isle of Wightin St. Catherinen majakan valo. Myöhemmin samana päivänä aluksen lentokoneet lensivät RAF Gosportiin ja se itse ankkuroitui Portsmouthiin Pitch House Jettyyn.[6]

HMS Hermes purjehti 29. syyskuuta Chathamiin ja se kiinnitettiin vielä samana iltana poijuun Sheernessissä. E. J. G. Mackinnon[7] otti aluksen päällikön tehtävät vastaan 2. lokakuuta Campbellilta ja alus kolme tuntia päällikkyyden vaihtamisesta aluksen miehistö siirtyi maihin aluksen poistuessa palveluksesta.[6]

Paluu Kiinan asemalle lokakuu 1930 - kesäkuu 1937[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RFA Nimble kuljetti 3. lokakuuta aamupäivällä HMS Hermekselle uuden miehistön ja tuntia myöhemmin alus palasi palvelukseen. Alus määrättiin uudelleen Kauko-Itään, mutta ennen lähtöään se siirtyi huollettavaksi Chathamin telakalle. Alus aloitti huollon jälkeiset kaksipäiväiset koeajot 3. marraskuuta ennen purjehdustaan Spitheadiä ja Portsmouthin telakkaa.[8]

HMS Hermes nosti kannelleen 403 lentueen Fairey Flycatcherit ja 440 lentueen Fairey IIIF:t ollessaan kiinnittyneenä Pitch House Jettyyn. Lisäksi alukselle siirrettiin kuusi Blackburn Ripon torpedokonetta HMS Eaglelle, jonka palveluspaikkana oli Välimeren laivasto Maltalla. Alus aloitti matkansa Portsmouthista Välimeren kautta Kauko-itään 12. marraskuuta. Alukselta nousi kahdeksan päivää myöhemmin HMS Eaglen Riponit siirtyäkseen omalle alukselleen.[8]

HMS Hermes purjehti 1. joulukuuta Suezin kanavan läpi suunnaten Adeniin. Adenissa viivyttiin ainoastaan alle vuorokausi, minkä jälkeen purjehdusta jatkettiin Colomboon ja Singaporeen, jossa alus miehistöineen vietti joulun. Alus jatkoi joulun jälkeen matkaansa ollen vuoden vaihteessa Etelä-Kiinan merellä ja se saapui 2. tammikuuta 1931 Hong Kongiin.[8]

HMS Hermes aloitti 4. tammikuuta 1937 purjehduksensa Hong Kongista risteilijä HMS Dorsetshiren ja hävittäjien HMS Dianan ja HMS Duncanin kanssa kohti Hollannin Itä-Intiaa, josta matka jatkui kohti Singaporea. Alus vietti helmikuun Singaporessa, kunnes jatkoi matkaansa 17. maaliskuuta Penangin, Colombon ja Adenin kautta. Alus purjehti 16. huhtikuuta Suezin kanavan lävitse ja miehistö lepäsi kolme päivää Maltalla. Alus saapui 3. toukokuuta Plymouthiin.[9]

Alus osallistui kuninkaalliseen katselmukseen 21. toukokuuta. Alus siirrettiin 24. toukokuuta Hamoazeen, jossa sen kattilat sammutettiin. Alus hinattiin laituriin, jossa sen varastot tyhjennettiin ja ammukset poistettiin. Aluksen miehistö poistui 11. kesäkuuta ja alukselle siirrettiin osasto laivaston reservistä. Reservimiehistön saavuttua ja vastaanotettua aluksen, se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin.[10]

Toinen maailmansota kesäkuu 1938 - huhtikuu 1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan puhjetessa alus siirrettiin Englantiin. Aluksen lentokoneina oli tällöin 9 Fairey Swordfish torpedopommittajaa. Alus oli aluksi reservialuksena ja osallistui sukellusveneiden torjuntapartioon, kunnes HMS Courageous upotettiin. Alus siirrettiin Etelä-Atlantille hakemaan Admiral Graf Speetä, mutta se sai käskyn siirtyä Dakariin ja toimia yhdessä ranskalaisen laivasto-osaston kanssa.

Operaatio Catapult[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Catapult

Ranskan antauduttua 21. kesäkuuta Saksalle ja lopetettua sotatoimet, Senegalin kuvernööri ilmoitti siirtomaan pysyvän uskollisena marsalkka Petainin Vichyn Ranskan hallinnolle, jolloin satama muuttui turvattomaksi brittiläisille sotalaivoille. HMS Hermeksen uudeksi kotisatamaksi määrättiin Freetown.

HMS Hermes oli laivasto-osaston lippulaivana 8. heinäkuuta Dakarin edustalla esitettäessä brittien uhkavaatimus ranskalaisen taistelulaivan Richelieun kapteenille. Richelieun kapteeni kieltäytyi kaikista esitetyistä vaihtoehdoista, minkä jälkeen britit yrittivät upottaa taistelulaivan syvyyspommein lastatulla veneellä. Yritys epäonnistui ja seuraavaksi HMS Hermekseltä nousi kuusi Fairey Swordfish torpedokonetta, joista yhden laukaisema torpedo vaurioitti Richelieuta. Taistelulaiva kykeni kuitenkin murtautumaan avomerelle.

Atlantilla ja Intian valtamerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus kolaroi vuoden 1940 puolessa välissä AMC Corfun kanssa. Törmäyksessä aluksen etuosa vaurioitui pahoin.

Etelä-Afrikassa tehtyjen korjausten jälkeen alus palveli Afrikan itärannikolla.

Italian Itä-Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian maahyökkäys aloitettiin alkuvuodesta 1941 Italian Itä-Afrikkaan ja tukialukset toimivat lähesisessä yhteistyössä hyökkäävien maavoimien kanssa. Ennen Italian Somalimaassa sijaitsevan Kismayan valtausta laivasto antoi tulitukea kahdelle hyökkäysrivistölle, jotka etenivät kohti kaupunkia.

HMS Hermekseltä noussut lentokone toimi Shropshiren rykmentin tykistön tulenjohtajana sekä suoritti kuvaustiedustelua. Samoin HMS Hermeksen lentokoneet pakottivat 10.-19. helmikuuta useita akselivaltojen aluksia pysähtymään ja pudottivat niille pussin, jossa oli HMS Hawkinsin luo ohjaava viesti. HMS Hawkins asetti aluksiin valtausmiehistöt. Yhden saksalaisen aluksen miehistö hylkäsi aluksensa nähtyään lähestyvän lentokoneen ja toista, joka kuljetti valkoihoisia joukkoja, pommitettiin. Ainoastaan yksi akselivaltojen kauppa-aluksista pääsi pakenemaan.[11]

HMS Hermes osallistui myös Lähi-idän tapahtumiin.[12]

Viimeinen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisesta lentokoneesta otettu kuva uppoavasta HMS Hermeksestä, 9. huhtikuuta 1942

Japanilaiselta taistelulaivalta Harunalta lähtenyt tiedustelulentokone havaitsi 9. huhtikuuta HMS Hermeksen sekä sitä saattavan hävittäjän, joka olivat lähteneet Trincomaleen laivastotukikohdasta edellisenä päivänä väistäessään odotettua japanilaisten ilmahyökkäystä. Tukialuksella oli ainoastaan kaksi huollettavana olevaa Fairey Swordfishia.

Japanilaisilta tukialuksilta nousi 63 Val syöksypommitajaa sekä niitä saattamaan yhdeksän Zeroa. Lentotukialus Shokakulta lähtenyt komentajakapteeni Kakuichi Takahashi johti hyökkäävää osastoa. Alus tavoittivat HMS Hermeksen kello 10.35. Alus lähetti hätäkutsua saadakseen hävittäjäsuojaa, mutta turhaan.

HMS Hermes ja sitä saattanut hävittäjä upposivat 9. huhtikuuta 1942 noin kello 11.00 Ceylonin edustalla. HMS Hermekseen osui ainakin 20 pommia, jotka repivät sen palasiksi. Sairaalalaiva pelasti henkiinjääneet noin kuusi tuntia myöhemmin. Alusten mukana hukkui 315 miehistönjäsentä sekä HMS Hermeksen komentava upseeri kapteeni R F J Onslow. [12]

Laivaston ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart, Neil: HMS Hermes 1923 & 1959. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2001. ISBN 1-901225-05-4. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Sturtivant Ray & Cronin Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
  • Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chesneau s. 92
  2. McCart, Neil s. 11
  3. McCart, Neil s. 12-13
  4. a b McCart, Neil s. 13
  5. a b McCart, Neil s. 14
  6. a b McCart, Neil s. 25
  7. Kontra-amiraali Mackinnon kaatui 17. syyskuuta 1940 palattuaan eläkkeeltä palvelukseen. Hän oli saattueenpäällikkönä OB213:ssa Ellermanin City of Benaresilla, kun alukseen osui torpedo ja se upposi Atlantilla
  8. a b c McCart, Neil s. 26
  9. McCart, Neil s. 37
  10. McCart, Neil s. 38
  11. The War facsimiles - Fleet Air Arm s. 112
  12. a b Chesneau s. 93

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naval Ensign of the United Kingdom.svg Edeltäjä:
HMS Eagle
Royal Navyn lentotukialukset Seuraaja:
HMS Ark Royal